Vadelmavenepakolainen on Miika Nousiaisen esikoisromaani vuodelta 2007. Kirja kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka kokee syntyneensä väärään kansalaisuuteen, samalla tavoin kuin transsukupuolinen kokee syntyneensä väärään sukupuoleen. Hän kuvaileekin itseään kansalaisuustransuksi. Mikko on tiennyt pikkupojasta asti haluavansa ruotsalaiseksi, käännekohta hänen elämässään on ruotsinlaivaristeily, jonka aikana hän syö pussillisen vadelmaveneitä (vadelmanmakuisia, veneenmuotoisia makeisia) ja voi niistä erittäin pahoin. Hän opiskelee ahkerasti ruotsia ja omaksuu sosiaalidemokraattisen kansankodin ihanteen elämänkäsityksensä perustaksi.
Vadelmavenepakolaisesta on tehty myös lukuisia teatteriversioita sekä samanniminen elokuva vuonna 2014.
Juoni
Virtanen kertoo kirjan alussa kuinka on turhautunut Suomeen, sen asukkaisiin, päättäjiin sekä heikkoon kansalliseen itsetuntoon. Hänen kotinsa on täynnä kaikkea ruotsalaisuuteen viittaavaa Ruotsin kuningasperheen kuvasta Olof Palmelle omistettuun alttariin, minkä vuoksi yhä useampi tuttava karttaa häntä. Virtanen purkaa myös tunteitaan vanhempiensa kuoleman, Anna Lindhin murhan, tapaninpäivän tsunamin sekä sittemmin myös Lordin euroviisuvoiton jälkeen. Lomaillessaan Thaimaassa tsunamikatastrofin aikana hän varastaa eräiden ruotsalaisperheiden kotiavaimet symboliikkaan vedoten. Avaimia hän käyttää hyväksi haluttuaan seuraavaksi vuodeksi ruotsalaisen joulun ottamalla omakotitalon käyttöönsä isäntäväen ollessa poissa. Hän palkkaa työttömän näyttelijän Stina Larssonin sekä tämän lapset esittämään ruotsalaista ydinperhettä hänen ympärilleen. Virtasen kannalta onnellinen perhe-elämä loppuu kuitenkin jouluaattona isäntäväen palatessa odotettua aiemmin ja hän joutuu lähtemään karkuun. Päästyään tarpeeksi pitkälle hän törmää eräässä baarissa potkut saaneeseen opettajaan, alkoholisoituneeseen Mikael Anderssoniin, joka hautoo itsemurhaa. Virtanen huomaa kuitenkin tilaisuutensa ja sopii Anderssonin kanssa ottavansa tämän henkilöllisyyden, mutta sitä ennen Andersson "opettaa" hänet syntyperäiseksi göteborgilaiseksi.
Virtanen oppii Anderssonin koulutuksessa Göteborgin murteen ja todistaa osaavansa Ruotsin historian ja kulttuurin lähes ulkoa, saaden "todistuksessa" pelkkiä kiitettäviä. Virtanen opettelee myös Anderssonin henkilötiedot ulkoa käydäkseen lunastamassa itselleen passin tämän nimellä. Koulutuksen päätyttyä kaksikko on kuitenkin kiintynyt toisiinsa ja oikea Mikael Andersson on alkanut harkita uudelleen itsemurhaansa, mutta tekee sen lopulta, koska oli luvannut. Surusta toivuttuaan uusi Andersson ryhtyy tutkimaan "oppi-isänsä" henkilöhistoriaa haastatellen tämän vanhoja luokkatovereita ja väärennettyä itselleen todisteet yhdysvaltalaisesta yliopistosta, ettei vahingossakaan törmäisi "samasta koulusta" valmistuneeseen. Uudella työpaikallaan Anderssonista tulee suosittu, ja työpäivän jälkeisessä illanvietossa hän tapaa Marian, jonka kanssa hän alkaa seurustella. Hän valehtelee hämillään omaavansa veljen ja kissan, jotka hän "lavastaa" kuolleiksi löydettyään eräänä päivänä sopivan uutisotsikon internetistä. Mikael ja Maria menevät sittemmin naimisiin, joihin ensin mainitun kauhuksi saapuu myös tämän puolituttu suomalaisnaapuri, joka seurustelee morsiamen serkun kanssa. Suomalaisen juotua itsensä humalaan Mikael houkuttelee tämän talon taakse, jossa hän murhaa tämän lapiolla ja heittää kaivoon, joskin palaa hääyönä vielä hautaamaan ruumiin.
Syksyllä Maria synnyttää perheelle kaksoset, jotka kastetaan Olof Per Albiniksi ja Anna Astridiksi. Mikael on nyt onnellisimmillaan, joskin hänen epäruotsalaisuudestaan alkaa näkyä pieniä merkkejä, joita hän kavahtaa. Mikael joutuu myös pettymään huomattuaan Maltillisen kokoomuksen vaalivoiton jälkeen ruotsalaisyhteiskunnan olevan murrosvaiheessa rasistisempaan ja yksilökeskeisempään suuntaan. Päädyttyään keskusteluohjelmaan puhumaan yhteiskunnan muutoksesta ja ongelmista hän möläyttää olevansa kiitollinen sotaveteraaneille, mikä aiheuttaa lehdistössä skandaaliin. Lopulta myös Mikaelin todellinen henkilöllisyys paljastuu oikean Anderssonin ruumiin löydyttyä ja kerän alkaessa purkautua siitä eteenpäin. Hänet saadaan kiinni hänen ollessaan perheensä kanssa Thaimaan-matkalla, ja hän tunnustaa syyllisyytensä; hänen kerrottuaan asiasta vaimolleen tämä on järkyttynyt ja jättää miehensä. Mikael tuomitaan vankilaan, jossa tämä onnistuu suomalaisen vankitoverinsa Peran ansiosta arvostamaan viimein aidosti suomalaisuuttaan.
Henkilöt Kirjan päähenkilönä toimii suomalainen mies nimeltään Mikko Virtanen.
Miika Nousiaisen romaani Vadelmavenepakolainen (2007) on humoristinen mutta samalla terävä kuvaus suomalaisuudesta, identiteetistä ja sopeutumisen kaipuusta. Teoksen päähenkilö on Mikko Virtanen, suomalainen mies, joka tuntee syvää vierautta omaa kansallisuuttaan kohtaan ja kokee sisimmässään olevansa ruotsalainen. Kirja seuraa Mikon pyrkimyksiä muuttaa virallisesti identiteettiään ruotsalaiseksi, jopa äärimmäisin keinoin.
Keskeisiä henkilöitä teoksessa ovat Mikko Virtasen lisäksi hänen perheensä, erilaiset viranomaiset, joilta hän yrittää anoa kansalaisuutta, sekä ruotsalaiset henkilöhahmot, joiden kautta kuvataan Ruotsin yhteiskuntaa ja sen arvoja. Tarina kuljettaa Mikkoa useisiin absurdeihin ja koomisiin tilanteisiin, joissa hänen pakkomielteensä ruotsalaisuudesta ajaa hänet yhä syvemmälle valheisiin ja identiteettikriisiin.
Mikko Virtasen elämäntilanne ja luonne Mikko Virtanen on mies, joka ei tunne kuuluvansa omaan yhteisöönsä. Jo lapsena hän kokee suomalaisuuden raskaana taakkana – suomalaiset vaikuttavat hänen silmissään juroilta, aggressiivisilta ja onnettomilta. Mikko ihannoi ruotsalaista kulttuuria, joka hänen mielestään edustaa avoimuutta, iloisuutta ja tasa-arvoa. Hänen elämäntilanteensa on jatkuvan ristiriidan täyttämä: hän elää fyysisesti Suomessa, mutta henkisesti hän pyrkii koko ajan olemaan jotain muuta kuin suomalainen.
Mikon luonne on yhdistelmä päättäväisyyttä ja epätoivoa. Hän on äärimmäisen itsepäinen: hän ei tyydy pelkkään haaveiluun vaan ryhtyy aktiivisesti toteuttamaan identiteettivaihdostaan. Tämä näkyy esimerkiksi kohtauksessa, jossa Mikko matkustaa Ruotsiin ja alkaa esiintyä ruotsalaisena täysin uuden henkilöllisyyden turvin. Samalla Mikossa on kuitenkin voimakasta epävarmuutta – hän rakentaa minuutensa pitkälti ulkoisten seikkojen, kuten kielen, tapojen ja yhteiskunnallisen statuksen, varaan, eikä oikeasti pysähdy miettimään, kuka hän todella on.
Ihmissuhteet ja niiden merkitys Mikon ihmissuhteet ovat pinnallisia ja välineellisiä. Hän näkee ihmiset lähinnä mahdollisuuksina edistää omaa "ruotsalaistumisprojektiaan". Esimerkiksi hänen suhteensa ruotsalaiseen naisystävään on enemmän osa hänen suunnitelmaansa juurtua Ruotsiin kuin aitoa tunnesidettä. Tämä näkyy siinä, kuinka Mikko suhtautuu naissuhteeseen strategisena liikkeenä: ruotsalaisen kumppanin avulla hänen ruotsalaisuutensa saisi lisää uskottavuutta.
Perhesuhteet jäävät etäisiksi. Mikon vanhemmat edustavat kaikkea sitä, mitä hän suomalaisuudessa halveksii: perinteitä, pidättyväisyyttä ja suoraviivaista käytöstä. Mikko kokee, ettei voi saavuttaa onnellisuuttaan, ellei irrottaudu juuristaan kokonaan. Tämä vieraantuminen omasta perheestä korostaa hänen sisäistä ristiriitaansa ja surullisuuttaan, vaikka romaani esittää tapahtumat usein huumorin keinoin.
Ongelmat ja tavoitteet Mikon suurin ongelma on hänen kyvyttömyytensä hyväksyä itseään sellaisena kuin hän on. Hänen tavoitteensa – tulla virallisesti ruotsalaiseksi – on sinänsä kirkas, mutta keinot sen saavuttamiseen ajavat hänet moraalisesti kyseenalaisille teille. Mikko esimerkiksi väärentää asiakirjoja ja esiintyy toisen henkilön nimissä. Hänen epätoivonsa kasvaa sitä mukaa, kun hän huomaa, ettei kansalaisuusmuutos ratkaise hänen sisäistä tyhjyyttään.
Mikon ratkaisut eri tilanteissa ovat usein impulsiivisia ja epärealistisia. Esimerkiksi hänen yrityksensä anoa Ruotsista poliittista turvapaikkaa vain siksi, että hän "ei kestä suomalaisuutta", on samaan aikaan koominen ja traaginen. Tämä teko osoittaa, kuinka syvälle hänen pakkomielteensä on juurtunut: hän on valmis luopumaan kaikesta saadakseen uuden identiteetin, vaikka todellista hyväksyntää ei voi saavuttaa ulkoisin keinoin.
Kirjan toinen merkittävä henkilö on göteborgilainen Mikael Andersson. Mikael on työtön historian opettaja joka sai potkut, koska masentui ja sortui alkoholismiin. Hän oli epäsosiaalinen kun Palmen aikana jaettiin kestäviä ystävyyssuhteita kaikille ruotsalaisille. Andersson on nimittäin kokoomuslainen eikä siksi halunnut mitään Palmelta. Tämän takia hänellä ei ole ollenkaan ystäviä ja hänen vanhemmatkin, jotka olivat hänen ainoa sukunsa, kuolivat vuosi sitten. Ennen kuin Mikael tapasi Mikon oli hän yrittänyt riistää hengen itseltään kahdeksan kertaa, tuloksetta. ”Ohilaukauksia, epätiiviitä Volvoja. Se on todellakin maailman turvallisin auto. Pari kertaa on mennyt muuten vain sisu kaulaan.”
Luokka:Miika Nousiaisen teokset Luokka:Vuoden 2007 kirjat