pienois|Ortodoksijuutalainen synagoga Košicessa. Ortodoksijuutalaisuus on juutalaisuuden suunta, joka tulkitsee ja toteuttaa Tooran lakeja tiukimmin. Nämä lait selityksineen on kanonisoitu Talmudissa (Suullinen laki) ja koonnettu jälkeenpäin Shulhan arukhissa. Tämä rabbiiniperinteen kokoelma on hallinnut perinteistä juutalaisuutta jo yli tuhannen vuoden ajan.
Ortodoksijuutalaisuuden tunnuspiirteitä ovat: usko Tooran lakien jumalalliseen alkuperään; Jumala välitti lait Moosekselle, joka merkitsi ne muistiin ja ihminen ei voi muuttaa niitä usko Jumalan rikkomattomaan liittoon Israelin kansan kanssa, jota Tooran tulisi hallita käsitys juutalaisuuden suullisen lain (Talmud, Aggada) kiinteästä, erottamattomasta suhteesta kirjattuun lakiin eli Tooraan Halakhaan eli lakien koodiin pitäytyminen Shulhan arukhin mukaan suhde ympäröivään maailmaan punnitaan kaikkina aikoina rabbiiniperinteen mukaisen lakien tulkitsemisen kautta ješivojen keskeinen rooli Talmudin opetuksessa usko Rambamin (Moshe Maimonides) muotoilemiin 13 uskonkohtaan.
Ortodoksisuuden alaryhmiä ovat ultraortodoksit eli haredit, mukaan lukien hasidit, sekä modernit ortodoksit. Ortodoksijuutalaisuuden piirissä on myös paljon juutalaisia, jotka kuuluvat ortodoksiseurakuntiin tai käyttävät ortodoksijuutalaisia palveluita, vaikka eivät omassa elämässään noudattaisi ortodoksijuutalaisuuden tapoja ja sääntöjä. Tämä on tyypillistä esimerkiksi Israelissa ja Suomessa.
Vuonna 2001 ortodoksijuutalaiset ja ortodoksisynagogien piirissä olevat juutalaiset muodostivat noin 50 prosenttia Britannian juutalaisista (), 27 prosenttia Israelin juutalaisista (1 500 000) Poll: 7.1 percent of Israeli Jews define themselves as Reform or Conservative. Haaretz 11 June 2013. ja 13 prosenttia Yhdysvaltojen juutalaisista (). Niistä, jotka olivat synagogan tai juutalaisen seurakunnan jäseniä, ortodoksijuutalaisia oli noin 70 prosenttia BritanniassaSynagogue membership in the United Kingdom in 2010 ja 27 prosenttia Yhdysvalloissa. American Jewish Religious Denominations , United Jewish Communities Report Series on the National Jewish Population Survey 2001-01, (Table 2, pg. 9)
Suomessa sekä Helsingin että Turun juutalainen seurakunta ovat periaatteessa ortodoksijuutalaisia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Helsingin synagogassa naisten paikka on parvekkeella eikä naisrabbeja hyväksytä. Sana ortodoksi viittaa tässä yhteydessä lähinnä elämäntavan oikeaoppisuuteen, ei erilliseen opilliseen viisauteen. Käytännössä kuitenkin Suomen juutalaisista erittäin pieni vähemmistö on ortodoksijuutalaisen elämäntavan mukaan eläviä.Lundberg, Svante: Suomen juutalaiset - usko, tavat, asenteet
Teologia
Ortodoksijuutalaisuuden keskeinen opinkappale on usko siihen, että Jumala ilmoitti sekä kirjallisen että suullisen Tooran Moosekselle Siinain vuorella ja että tämä ilmoitus on välittynyt sukupolvelta toiselle katkeamattomana ketjuna nykyaikaan asti. Yksi rabbiinisen perinteen alkuteksteistä on luettelo, jolla Isien opetukset eli Pirkei avot alkaa. Siinä luetellaan ne oppineet, joille Toora on opetettu ja jotka ovat välittäneet sen eteenpäin, Mooseksesta Joosuan kautta Vanhimmille, profeetoille, ja aina eteenpäin Hilleliin ja Shamaihin asti.
Ortodoksijuutalaisuuden perusfilosofia on se, että annettu ilmoitus on täydellinen ja valmis; sen tulkintaa uusien olosuhteiden vallitessa pidetään vanhojen periaatteiden ja sääntöjen soveltamisena aiemmin annettujen menetelmien mukaan, ei uusien asioiden keksimisenä tai lisäämisenä. Aukot välitettävässä tiedossa tai varhaisten oppineiden erimielisyydet tulkitaan esimerkiksi sen seuraukseksi, että vainojen takia osa Tooran sisällöstä on unohtunut.Meyer, Michael A.: Response to Modernity: A History of the Reform Movement in Judaism, s. 3–6. Wayne State University Press, 1995.
Klassiseen juutalaisuuteen sisältyi perinteinen usko kuolleiden ylösnousemukseen. Tällä opinkappaleelle on pohja pyhissä kirjoituksissa, kuten Mišnassa viitataan: ”Koko Israelilla on osa tulevassa maailmassa, niin kuin on kirjoitettu: ’Ja sinun kansasi, kaikki vanhurskaita, perivät maan ikuisiksi ajoiksi; He ovat taimi jonka istutin, kätteni työ, joka on kunniani’.” (). Mišna myös leimaa harhaoppisiksi ne juutalaiset, jotka kieltävät kuolleiden ylösnousemuksen tai sen, että tämän opinkappaleen alkuperä on Toorassa. Niille, jotka kieltävät tämän opinkappaleen, ei ole paikkaa tulevassa maailmassa. Fariseukset uskoivat sekä ruumiin ylösnousemukseen että sielun kuolemattomuuteen. He myös uskoivat että tässä maailmassa tehdyt teot vaikuttavat elämään kuolemanjälkeisessä elämässä. Mishna Sanhedrin 10:n mukaan vain ne, jotka seuraavat oikeaa teologiaa, saavat osan tulevasta maailmasta.
Mishnan traktaateista löytyy muitakin viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään. Berakhot-traktaatissa on kohta, jossa kerrotaan, että juutalainen usko kuolemanjälkeiseen elämään vakiintui jo kauan ennen Mishnan kokoamista. Raamatullisessa perinteessä mainitaan Šeol 65 kertaa. Sitä kuvataan paikaksi, jonne kuolleet perheineen kokoontuvat. Esimerkiksi 4. Mooseksen kirjan 16:30 mukaan Korah laskeutui Šeoliin elävänä, kuvatessaan hänen kuolemaansa jumalallisen rangaistuksen seurauksena.
Talmudissa tulevaa maailmaa kuvaillaan yksityiskohtaisemmin. Tätä käytettiin juutalaisten motivoimiseen noudattamaan uskonnollista lakia (halakha). Hurskaat palkitaan ja he pääsevät Gan Edeniin eli Eedenin puutarhaan, kun taas pahoja rangaistaan Gehinnomissa, ja ylösnousemus tapahtuu messiaanisena aikana. Näiden tapahtumien aikajärjestys on epäselvä. Rabbit tukevat uskoa ylösnousemukseen runsailla lainauksilla Raamatusta, ja esittävät sen merkkinä Jumalan kaikkivoipaisuudesta.
Suuntaukset
Ortodoksijuutalaisuus koostuu joukosta hyvin erilaisia alaryhmiä ja suuntauksia, jolla ei ole yhteistä katto-organisaatiota. Eri suuntausten väliset suhteet voivat olla vaikeita ja eri suuntauksilla voi olla kielteisiä käsityksiä toisistaan. Eri ryhmillä on merkittäviä sosiaalisia eroja, kun taas erot halakhan ymmärtämisessä ovat jonkin verran vähemmän merkittäviä. Ortodoksijuutalaisuus-nimen alle luettavilla ryhmillä yhteistä on keskeinen uskomus, että Jumala antoi Siinailla Moosekselle Tooran, käsittäen myös suullisen lain, ja se pätee kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Tästä syystä kaikilla ortodoksijuutalaisilla on velvollisuus elää käskyjen ja juutalaisen lain mukaan.
Koska mitään yhtä yhteistä ortodoksista järjestelmää ei ole, ortodoksijuutalaisuudella ei ole kanonista uskon määritelmää. Jokainen ortodoksijuutalainen ryhmä pitää itseään juutalaisen teologisen perinteen jatkajana, mutta pitää myös muita erilaisia perinteitä hyväksyttävinä ja aitoina. Monet ryhmät ovat hyväksyneet Maimonideksen kolmentoista uskonkohdan mukaisen määritelmän uskolle.
Tästä filosofisesta joustavuudesta johtuen monet erilaiset näkemykset ovat mahdollisia, varsinkin niillä alueilla, joihin halakha antaa vähemmän ohjeita. Seurauksena on suhteellisen laaja valikoima erilaisia hashqafoteja eli maailmankatsomuksia ortodoksijuutalaisuuden sisällä. Suurimmat erot ortodoksijuutalaisuuden eri suuntausten välillä liittyvät seuraaviin asioihin:
kuinka paljon ortodoksijuutalaisten tulisi integroitua ympäröivään maalliseen yhteiskuntaan suhtautuminen sionismiin ja Israelin valtioon kuinka suuri painotus on Talmudin opiskelulla, mystiikalla tai etiikalla Suhtautuminen maalliseen tietoon, kuten nykyajan filosofisiin ajatuksiin tai rabbiinisen kirjallisuuden kritiikkiin onko talmudinen velvollisuus sekä opiskella että harjoittaa ammattia edelleen voimassa ješivojen keskeisyys halakhaan perustumattomien tapojen, kuten kielen ja pukeutumisen, ylläpitämisen tärkeys, suhtautuminen naisten rooliin yhteiskunnassa suhde ei-juutalaisiin
Näiden ortodoksijuutalaista maailmaa jakavien filosofisten ja teologisten kysymysten suhteen ortodoksijuutalaisuus voidaan jakaa moderniortodoksijuutalaisuuteen ja haredijuutalaisuuteen, joista jälkimmäiseen sisältyy myös hasidijuutalaisuus.
Moderniortodoksijuutalaisuus
Moderniortodoksijuutalaisuuden ”yleinen suhtautumistapa – – on usko siihen, että ihminen voi olla ja hänen tulisi olla täysi jäsen modernissa yhteiskunnassa, hyväksyen siihen liittyvät riskit uskonnollisen elämäntavan ylläpitämiselle, koska siitä tulevat hyödyt ovat suuremmat kuin nämä riskit”. Juutalaisten tulisi olla rakentavassa vuorovaikutuksessa maailman kanssa niin, että he voivat edistää hyvää ja oikeudenmukaisuutta sekä itsessään että laajemmassa yhteiskunnassa. Helmreich, William B. & Shinnar, Reuel: Modern Orthodoxy in America: Possibilities for a Movement under Siege
Moderniortodoksijuutalaisuus pitää juutalaista lakia normatiivisena ja sitovana, samalla nähden myönteisenä arvona vuorovaikutuksen nykymaailman kanssa.Berman, Saul J.: The Ideology of Modern Orthodoxy Moderniortodoksisuudessa Israelin kansa on keskeinen käsite. Yleisesti moderniortodoksisuudessa Israelin valtiolla nähdään olevan paljon merkitystä sekä kansallisessa että uskonnollisessa mielessä. Tyypillisesti moderniortodoksijuutalaisuuden piirissä toimivat instituutiot ovat sionistisia. Muita moderniortodoksijuutalaisuuden keskeisiä arvoja ovat maallisen koulutuksen arvostus ja tärkeys, naisten ja miesten koulutuksellinen tasa-arvo, ja itsensä ja perheensä elättämisen tärkeys.
Haredijuutalaisuus
pienois|pysty|Isidor Kaufmannin hasidijuutalaista rabbia kuvaava maalaus vuodelta 1921.
Haredit eli ultraortodoksit ovat uskonnollisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti konservatiivisia ortodoksijuutalaisia. Haredit ovat laaja ryhmä, jonka jäseniä yhdistää halakhan eli kirjoitetun ja suullisen juutalaisen lain ehdoton kunnioitus ja nostaminen kaiken elämän keskeiseksi ja määrittäväksi tekijäksi.
Haredeja elää Israelissa ja New Yorkissa nykyisin runsaat 1,6 miljoonaa. Haredit elävät yhteisöissä, joiden asukkaista suurin osa tai kaikki ovat haredeja. He pyrkivät elämään mahdollisimman erillään muista juutalaisista ja ei-juutalaisista, koska he haluavat torjua vieraat vaikutteet, arvot ja tavat. Poikkeuksen muodostaa Chabad-Lubavitch-haara, joka rohkaisee muita juutalaisia tiukempaan uskonnon noudattamiseen. Useimmat aškenasiharedit puhuvat keskenään jiddišiä.
Aškenasiharedien suurimpia ryhmiä ovat hasidijuutalaiset. Hasidismi on mystinen herätysliike, joka syntyi Itä-Euroopassa 1700-luvulla vapaamielisenä suuntauksena ortodoksijuutalaisuudessa. Hasidit pitivät senaikaista talmudiaanista ortodoksijuutalaisuutta ”lakiuskontona”, joka heidän mukaansa keskittyi liiaksi opillisuuteen ja väheksyi vilpitöntä, sydämestä lähtevää uskoa. Hasidit korostivat iloa, optimismia ja uskonnollista intomielisyyttä vanhoillisjuutalaisten painottamien asketismin ja paaston sijasta.
Elämäntapa
Ortodoksijuutalaisuus korostaa košer-ruokavalion noudattamista ja sapattiin, päivittäiseen rukoukseen ja perhepuhtauteen liittyvien sääntöjen noudattamista. Usein ortodoksijuutalaiset voi tunnistaa heidän pukeutumisestaan ja perhekeskeisestä elämäntavastaan.
Historiallinen kehitys
Nykyiset ortodoksijuutalaiset uskovat seuraavansa samaa filosofiaa ja lakia, joka on ollut olemassa kautta juutalaisen historian, kun taas muut suuntaukset ovat irtautuneet tästä perinteestä. Teorian mukaan ortodoksijuutalaisuus on peräisin Mooseksen ajoilta ja on ollut olemassa Mishnan ja Talmudin ja rabbinisen kirjallisuuden kehityksen aikana. Ortodoksijuutalaisuus on nähty 1800-lukua edeltäneen juutalaisuuden valtavirran jatkumona.