pienoiskuva|Jääkärimerkki
Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.
V Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__
Frans Verner Vahala (15. marraskuuta 1892 Laitila – 22. elokuuta 1972) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat tilallinen Frans Oskar Vahala ja Maria Kristina Kause. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Tyyne Aleksandra Helanderin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä Raisiosta liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 3. maaliskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi joukkueenjohtajaksi 2. Krenatöörirykmentin Savon pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Hillosensalmella (Mouhu), Lylyssä, Korkeakoskella ja Lempäälässä sekä Tampereella, missä hän haavoittui 26. maaliskuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hän palveli aluksi 2. Krenatöörirykmentin täydennyspataljoonassa ja myöhemmin Suomenlinnan vartiopataljoonassa. Armeijasta hän erosi 15. syyskuuta 1918 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön 1. marraskuuta 1919, missä hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi. Tehtävää hän hoiti 1. toukokuuta 1920 saakka, jonka jälkeen hän astui uudelleen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Porin rykmentin 1. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1925 alkaen 4. komppaniaan ja edelleen 18. elokuuta 1928 alkaen 2. pataljoonan rehuvarastonhoitajaksi. Radioaliupseeriksi rykmentin viestiosastoon hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934. Uudelleen hän erosi armeijasta 9. elokuuta 1934 ja ryhtyi maanviljelijäksi omistamalleen pientilalle Raisioon. Rehumestarikurssin hän suoritti vuonna 1930. Ylennykset: Aliupseeri 7. helmikuuta 1918, Vääpeli 15. syyskuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Suomen Valkoisen Ruusun 2. lk. mitali, Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
Väinö Heikki Vainio
Kalle Eemili Eliaanpoika Vainionpää
Juhana Vakkilainen thumb|300px|Polangenin kurssilaisia räjäytysharjoituksessa. Etuoikealla saksalainen kouluttaja luutnantti Mellis (28. lokakuuta 1896 Viipuri – 21. elokuuta 1919 Sortavala) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Tuomas Vakkilainen ja Helena Parikka. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 opettaja Fanny Matilda Lassilan kanssa. Juhana Vakkilainen oli neljä luokkaa Viipurin suomalaista yhteiskoulua käynyt liikeapulainen, Hän käytti nimeä Hannes ja liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 12. tammikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917 ja osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi). Hän saapui Suomeen 8. joulukuuta 1917 aselaiva S/S Equityn 2. retkellä Aspuskäriin Merikarvialle. Hän matkusti Uuden metsätoimiston määräyksestä Viipuriin, missä toimi suojeluskunnan kouluttajana. Hän osallistui Venäjänsaaren retkelle joukkueenjohtajana 3. komppaniassa ja otti osaa taisteluihin Säiniöllä ja Kämärällä. Venäjänsaaren retken jälkeen hänet komennettiin Karjalan armeijakunnan 1. pataljoonan konekiväärikomppaniaan ja 28. maaliskuuta 1918 lähtien 2. Karjalan rykmentin 2. konekivääriosaston päälliköksi. Hän otti osaa taisteluihin Antrealla, Pullilassa ja Ahvolassa. Sisällissodan jälkeen hän palveli 3. konekiväärikomppanian päällikkönä 2. Karjalan rykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6. Armeijasta hän erosi 28. joulukuuta 1918 ja jatkoi lokakuussa 1918 aloittamaansa Joroisten ja Muolaan suojeluskuntien paikallispäällikön tehtävää, kunnes liittyi kevättalvella vuonna 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä toimi 1. rykmentin 2. pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä. Hän otti osaa mm. Aunuksenkaupungin ja Tuuloksen rintaman taisteluihin. Hänen vaimonsa osallistui Aunuksen retkeen ja sai surmansa Tuuloksessa vahingonlaukauksesta 24.6.1919. Jääkäriluutnantti Hannes Vakkilainen ampui itsensä surun murtamana Sortavalan seurahuoneella 21. elokuuta 1919.Aunuksen murhenäytelmä. Jääkäriluutnantti Hannes Vakkilainen ampunut itsensä surusta, Uuden Suomen Iltalehti, 25.08.1919, nro 192, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Ylennykset: Vänrikki 13. maaliskuuta 1918, Luutnantti 28. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Aunuksen muistomitali, Jääkärimerkki.
Johan Albert Valli
Karl Abraham Vallin myöh. Vannainen (21. syyskuuta 1892 Parainen – 29. tammikuuta 1940) oli suomalainen reservin luutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Herman Wallin ja Maria Abrahamintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Jenny Amanda Läikkeen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja viisi luokkaa Turun suomalaista lyseota ja toimi tullilaitoksen palveluksessa, kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 16. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 14. toukokuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 21. marraskuuta 1916. Hän jäi Saksaan pataljoonan kotiuduttua helmikuussa 1918. Suomeen hän palasi 26. marraskuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen vääpelinä 30. kesäkuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Porin rykmentin 1. komppaniaan. Hänet määrättiin 30. maaliskuuta 1920 rykmentin rehumestariksi ja siirrettiin 9. marraskuuta 1922 nuoremmaksi upseeriksi Kajaanin sissipataljoonaan ja edelleen 27. tammikuuta 1923 Porin rykmenttiin ja 24. helmikuuta 1926 alkaen 2. Erilliseen konekiväärikomppaniaan, josta hän sai siirron 31. maaliskuuta 1928 Uudenmaan rykmenttiin ja edelleen 5. heinäkuuta 1928 jälleen Porin rykmenttiin, missä toimi nuorempana upseerina ja talouspäällikön apulaisena. Armeijasta hän erosi 28. kesäkuuta 1933. Reserviupseerikoulu hän suoritti vuonna 1921. Hän kuoli Turun ilmapommituksessa talvisodan aikana ja hänet haudattiin Turun sankarihautaan. Ylennykset: Vääpeli 30. kesäkuuta 1919, Reservin vänrikki 25. lokakuuta 1922, Reservin luutnantti 28. toukokuuta 1926. Kunniamerkit: Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
Akseli Aleksanteri Valtimo ent. Puls
Oskar Aapram Arvid Valtonen (18. helmikuuta 1895 Sortavalan maalaiskunta – 22. huhtikuuta 1935) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat puutyömies Juho Valtonen ja Greta Häkkinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Olga Väyrysen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt puuseppä liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 12. tammikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja Aa-joen talvitaisteluissa. Hänet komennettiin Altonan työosastoon 22. helmikuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Hän palasi Suomeen 29. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 12. joulukuutakuuta 1918 korpraalin vakanssilla ja hänet sijoitettiin Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:n 3. pataljoonan täydennyskomppaniaan, josta hän erosi 1. helmikuuta 1919, jonka jälkeen hän työskenteli puuseppänä Sortavalassa. Hän astui uudelleen armeijan palvelukseen kersanttina 1. kesäkuuta 1926 ja hänet sijoitettiin 2. Erilliseen merilentolaivueeseen, missä hän toimi puuseppänä. Ylennykset: Korpraali 12. joulukuuta 1918, Kersantti 1. kesäkuuta 1926.
Väinö Lahja Rikhard Valve
Heikki Vanha-aho (13. elokuuta 1893 Ylivieska – 9. huhtikuuta 1951 Kanada) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Vanha-aho ja Eveliina Pajukoski. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Hilda Maria Tuomaantytär Kallion kanssa. Tämä kaksi luokkaa kansakoulua käynyt ylivieskalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 31. lokakuuta 1915, josta hänet laskettiin sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilitöihin 5. huhtikuuta 1916. Hän palasi Suomeen syksyllä 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä Ylivieskassa. Hän muutti Kanadaan vuonna 1926, missä toimi metsätyöniemenä nimellä Henry Aho. Hänet on haudattu Cochraneen Onttarioon Kanadaan.
Verner Jalmari Vanhala (käytti Saksassa peitenimeä Johansson), (17. toukokuuta 1897 Kemi – 4. kesäkuuta 1957) oli suomalainen jääkärivääpeli ja Viron armeijan vänrikki. Hänen vanhempansa olivat muurari Juho Jalmari Vanhala ja Sofia Kaisa Elisabet Lummi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Maria Irene Klippin kanssa. Tämä Tornion kansakoulun käynyt torniolainen tullivartija liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 30. elokuuta 1915.Hänet laskettiin pataljoonasta lomalle ja hän oleskeli sen jälkeen Pohjois - Ruotsissa ja Norjassa. Suomeen hän palasi helmikuun alkupuolella vuonna 1918 ja siirtyi Tornion poliisilaitokselle ylimääräiseksi poliisikonstaapeliksi 18. helmikuuta 1918 ja palveli laitosta 1. toukokuuta 1918 saakka. Armeijan palvelukseen hän astui myöhemmin 2. Jääkärirykmentin Vaasaan sijoitettuun täydennyspataljoonaan, josta hänet siirrettiin 31. toukokuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina eri komppanioissa. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja liittyi 31.1.1919 viron vapaussotaan lähteviin joukkoihin. Viron vapaussodassa hän palveli 31. maaliskuuta 1919 saakka. Viron armeijassa hänet oli sijoitettuna aluksi kapteenin vakanssilla Hiukan kenttätykistöpatteriin ja maaliskuusta 1919 alkaen Viron merijalkaväen 2. pataljoonaan. Hän otti osaa Viron vapaussodan taisteluihin Narvassa ja Marienburgissa. Viron vapaussodan jälkeen hän siirtyi vuonna 1921 myymälänhoitajaksi SOK:n osuuskauppaan, ja toimi myöhemmin vuodesta 1930 alkaen itsellisenä kauppiaana ensin Karkkilassa vuoteen 1937 saakka ja myöhemmin Tuusulan Järvenpäässä aina vuoteen 1957 saakka. Talvisotaan Vanhala osallistui komppanianvääpelinä Jalkaväenkoulutuskeskus 4:ssä ja jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin talousaliupseeriksi Kenttätykistörykmentti l:een. Hänet haudattiin Järvenpäähän. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 11. tammikuuta 1916, Aliupseeri 31. toukokuuta 1918, Vääpeli 28. elokuuta 1918, Viron armeijan Vänrikki 31. tammikuuta 1919. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk. (1918 ja 1941), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
Emil Johannes Vanninen
Frans Emil Vantunen thumb|150px|Frans Emil Vantunen