Elli Kyllikki Väre () oli suomalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä. Väre teki näyttämöuransa Suomen Kansallisteatterissa, johon hänellä oli kiinnitys 1932–1947. Hän oli näyttelijä Esko Salmisen äiti.
Ura
Kyllikki Väreen vanhemmat olivat Osuuskaupan johtaja Jalmari Väre ja Alina Koski. Hän muutti Helsinkiin 16-vuotiaana opiskelemaan Suomen Näyttämöopistoon. Kaksivuotisen koulun jälkeen vuonna 1932 Väre sai kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin. Hän teki siellä 1930-luvulta alkaen isoja ja kiitettyjä rooleja, kuten Regina von Emmeritz sekä Katharina Shakespearen näytelmässä Kuinka äkäpussi kesytetään.
Väre palkittiin 1944 parhaan naissivuosan Jussi-palkinnolla elokuvista Herra ja ylhäisyys sekä Vaivaisukon morsian. Hän näytteli kaikkiaan noin 20:ssä elokuvassa, useimmiten Suomen Filmiteollisuuden tuotannoissa verevien naisten ja palvelijattarien sivurooleissa. Hänen ainoa varsinainen naispääosansa oli draamaelokuvassa Suviyön salaisuus (1945).
Keväällä 1947 Kansallisteatteri ei 15 vuoden jälkeen enää uusinut Väreen sopimusta. Vaikka hän oli saanut ylistäviä kritiikkejä, teatterin johto moitti häntä muun muassa ”epäselvästä puheesta” ja ”artikulaation sameudesta”. Väreeseen kohdistui myös sodanjälkeinen naisiin kohdistunut kaksinaismoralismi, ja häntä moitittiin esimerkiksi ”vulgääristä käytöksestä” ja siitä, ettei hän ollut ”muuttanut elämänsävyään”. Erottaminen sai aluksi vastustusta, mutta lopulta myös näyttelijäyhdistys oli puoltavalla kannalla. Väre otti erottamisen raskaasti, eikä elämänsä lopulla enää näytellyt muissa teattereissa.
Yksityiselämä
Teatteriuransa alussa Väre oli tutustunut kollegaansa Unto Salmiseen, joka kiinnitettiin Kansallisteatteriin samoihin aikoihin. He avioituivat pitkän seurustelun jälkeen vuonna 1938. Teatterissa he esiintyivät yhdessä esimerkiksi näytelmissä Onni alkaa huomenna ja Itsevaltiaan kuolema. Samassa teatterissa oli kiinnitettynä Tauno Palo, joka myös oli tuolloin naimisissa. Väreellä oli Palon kanssa rakkaussuhde 1940-luvulla, ja Väreen poika, vuonna 1940 syntynyt näyttelijä Esko Salminen sai alkunsa nimenomaan tästä suhteesta. Jatkosodan suurpommitusten aikana vuonna 1944 Väre sairastui, mutta matkusti siitä huolimatta Eskon kanssa sotaa pakoon Kauhavalle.
Kansallisteatterista erottamisella ja siihen liittyneellä häpeällä oli huono vaikutus Väreen psyykkiseen hyvinvointiin, ja hän kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon vain 38-vuotiaana.
Filmografia Vuosi Elokuva Rooli 1937 Juha kesätyttö Kuriton sukupolvi Veera 1939 Jumalan tuomio ylioppilas Karin Berger 1940 Runon kuningas ja muuttolintu Amanda Björkstén Lapseni on minun Tiina, pyykkäri 1942 Onni pyörii Mimmi Avioliittoyhtiö Vera Broms August järjestää kaiken Inga, Visapään ystävätär 1943 Tuomari Martta Hento Kunttu, Karstan kotiapulainen 1944 Vaivaisukon morsian Torpan-Mari Herra ja ylhäisyys Lola, kenraali Cabezan palvelijatar 1945 Suviyön salaisuus Ulla-Maija Eirtola Kyläraittien kuningas Tarilan Eeva 1946 Nuoruus sumussa Elli Menneisyyden varjo Saara Reims 1947 Särkelä itte Margit Grankvist Pimeänpirtin hävitys Loviisa 1949 Katupeilin takana ylioppilas Elma Lindgren 1950 Maija löytää sävelen Parfyymi-Anna Härmästä poikia kymmenen Maija, Pouttulan piika
Lähteet
Luokka:Suomalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Suomalaiset teatterinäyttelijät Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 1951 kuolleet