thumb|Erich Mielke Erich Fritz Emil Mielke (28. joulukuuta 1907 Berliini – 21. toukokuuta 2000 Berliini) oli saksalainen kommunisti. Hän oli Saksan demokraattisen tasavallan turvallisuuspoliisin Stasin päällikköMitä Missä Milloin 1995 s. 23. Otava 1994 1957–1989.
Elämäkerta Berliinin työläiskaupunginosassa Weddingissä syntyneen Mielken äiti kuoli varhain, hänen isänsä Emil Mielke oli vaunuseppä ja käsityöläinen, joskin Mielke itse kertoi tämän ammatiksi työväenluokkaisemman metsätyömiehen liittyessään 14-vuotiaana Saksan kommunistisen puolueen nuorisojärjestöön. Emil Mielke oli taistellut ensimmäisessä maailmansodassa itärintamalla ja liittynyt vasta perustettuun Saksan kommunistiseen puolueeseen sodan jälkeen.
20-vuotiaana Erich Mielke sai puoluejäsenyyden. Hän osallistui kommunistien itsesuojelujoukkojen (saksaksi Parteiselbstschutz) toimintaan ja osallistui 9. elokuuta 1931 Berliinin Bülowplatzilla kahden poliisin, Paul Anlaufin ja Franz Lenkin, murhiin. Välttääkseen vangitsemisen hän pakeni Belgian kautta Neuvostoliittoon.Hoyer s. 140–141.
Neuvostoliitossa Mielke opiskeli Moskovan Lenin-koulussa vuodesta 1933 alkaen. Hän toimi poliittisena upseerina Espanjan sisällissodassa vuosina 1936–1939 ja pakeni tasavaltalaisten hävittyä sodan ensin Belgiaan ja sitten Ranskaan, missä hän esiintyi latvialaisena Richard Hebelinä.Hoyer s. 142. Toisen maailmansodan aikana hän osallistui saksalaisten kommunistien maanalaiseen toimintaan Ranskassa mutta pidätettiin ja määrättiin edelleen latvialaiseksi luultuna pakkotyöhön Organisation Todtin palvelukseen vuodeksi 1944.
Toisen maailmansodan päätyttyä ja puna-armeijan vallattua Saksan itäiset osat Mielke palasi kotimaahansa nousten nopeasti vasta perustetun Saksan demokraattisen tasavallan poliittiseen eliittiin. Joulukuussa 1945 Mielke nimitettiin Saksan yhdistyneen työväenpuolueen SED:n keskuskomiteaan, missä hän vastasi poliisi- ja oikeusalan koordinoinnistaHoyer s. 143.. Hänet nimitettiin vuonna 1950 Stasin valtiosihteeriksi ja vuodesta 1957 hän toimi organisaation johtajana. Mielke kuului maata johtaneen kommunistisen yhtenäispuolueen SED:n politbyroohon vuodesta 1971 kandidaattina ja vuodesta 1976 täysjäsenenä. Vuonna 1980 hän sai kenraalin sotilasarvon.
Berliinin muurin murruttua ja vielä ennen Saksan jälleenyhdistymistä Mielke erotettiin SED:n jäsenyydestä ja vangittiin vuoden 1989 lopulla tutkintavankeuteen epäiltynä "kansantalouden vahingoittamisesta", mutta vapautettiin seuraavan vuoden maaliskuussa terveydellisistä syistä. Heinäkuussa hänet vangittiin kuitenkin uudelleen epäiltynä poliittisten vankileirien suunnittelusta ja Punaisen armeijakunnan terroristien suojelusta.
Murhia koskevat paperit löytyivät vuonna 1989 hänen toimistostaan. Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen hänet asetettiin syytteeseen vuonna 1931 tapahtuneista poliisimurhista, ja hänet tuomittiin 26. lokakuuta 1993 kuuden vuoden ehdottomaan vankeuteen kahdesta murhasta ja yhdestä murhan yrityksestä. Hänet laskettiin ehdonalaiseen vapauteen elokuussa 1995 hänen oltuaan vangittuna noin viisi ja puoli vuotta. Mielke kuoli vanhainkodissa Berliinissä 92-vuotiaana. Hänen ruumiinsa tuhkattiin ja uurna haudattiin 6. kesäkuuta 2000 Berliinin Friedrichsfelden keskushautausmaalle nimettömään hautaan Mielken oman toiveen mukaisesti. Hänen Berliinissä sijaitseva Stasi-toimistonsa on nykyisin museona.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Biographie: Erich Mielke – Politiker und Geheimdienstchef
Luokka:Stasi Luokka:Itäsaksalaiset poliitikot Luokka:Saksalaiset murhaajat Luokka:Espanjan sisällissodan sotilaat Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 2000 kuolleet