Aisara Lukanialainen () (200-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen pythagoralainen filosofi.
Aisara tunnetaan ainoastaan Johannes Stobaioksen kautta. Tällä on säilynyt katkelma teoksesta Ihmisluonnosta, joka on laitettu Aisaran nimiin.Stobaios: 1.49.27; Ed. i. s. 847, toim. Heeren Kyseessä on ainoa teoksesta säilynyt katkelma. Se sisältää eräänlaisen luonnollisen lain teorian sekä käsityksen ihmisen sielun jakaantumisesta kolmeen osaan. Aisaran mukaan ihmisluonto tarjoaa itsessään lain ja oikeudenmukaisuuden perustan. Sielun kolme osaa hoitavat eri toimintoja: yksi osa arvostelukykyä (mieli), yksi voimaa ja taitoja (ylempi henki), ja yksi osa rakkautta ja ystävyyttä (halu).
Kerrotaan, että Pythagoraalla olisi ollut tytär nimeltä Aisara. Siksi jotkut tutkijat ovat arvelleet nimimuotoa myöhemmin tehdyksi korjaukseksi, ja ehdottaneet katkelman olevan sen sijaan peräisin Aresas-nimiseltä miespuoliselta filosofilta, joka mainitaan eräänä Pythagoraan seuraajista. Kirjoittaja mainitaan myös Pythagoraan elämäkerrassa.Iamblikhos: Pythagoraan elämä 266; ap. Phot. Cod. 249, s. 438, toim. Bekker; Siitä jotkut tutkijat ovat lukeneet nimen Aisara, jotkut puolestaan nimen Sara ().Bentley, Dissertation upon Phalaris, s. 277
Lähteet
Aiheesta muualla Lindemann, Kate (toim.): Aesara of Lucania Women Philosophers
Luokka:Antiikin kreikkalaiset filosofit Luokka:Ennen ajanlaskun alkua syntyneet Luokka:Ennen ajanlaskun alkua kuolleet