Dikson eli DicksonEksonyymit: Dikson Kotimaisten kielten keskus () on kaupunkityyppinen taajama ja satama Karanmeren rannalla Pohjois-Siperiassa, Jenisein estuaarin edustalla, Krasnojarskin aluepiirissä. Taajama sijaitsee osittain noin 25 km2 suuruisella, noin 50 metrin korkeuteen kohoavalla Diksoninsaarella ja osittain mantereella Taimyrin niemimaan länsireunalla, noin 1,5 kilometrin levyisen salmen itäpuolella.
Paikkakunnan väkiluku on viime vuosikymmeninä vähentynyt, vuonna 1989 asukkaita oli 4 449. Vuoden 2010 väestönlaskennassa asukasluku oli enää 676. Vuonna 2011 asukkaita oli 638.
Dikson on Venäjän pohjoisin satama ja yksi maailman pohjoisimmista asutuista paikoista. Diksoninsaarella sijaitsee Diksonin lentoasema. Se on noin 5 kilometsiä mantereella sijaitsevan taajamanosan länsipuolella ja noin kilometri saaren asututuksesta pohjoiseen. Diksonissa on myös kotiseutumuseo, kalanjalostamo ja muistomerkit napaseudun tutkija Nikifor Begitševille (Никифор А. Бегичев) sekä venäläisille merimiehille, jotka menehtyivät vuonna 1942 venäläisen jäänmurtajan taistelussa saksalaisristeilijä Admiral Scheeriä vastaan. Saksalaisristeilijä vaurioitti satamaa ja siellä olleita aluksia. Keskiyön aurinko (arktinen päivä) kestää täällä kolme kuukautta, talvella hämärätön yö noin kuukauden.
Historiaa thumb|left|Neuvostoliiton postimerkki Diksonin taajaman kunniaksi (1965) thumb|290px|Diksonin taajaman sijainti Diksoninsaarella ja mantereella
Venäläislähteiden mukaan pomoreita saapui seudulle ilmeisesti 1600-luvun alkupuolella. 1700-luvulla paikkakunnalle annettiin oma nimi. Vuonna 1875 Adolf Erik Nordenskiöld purjehti Diksoniin ensi kerran ja vuonna 1878 hän nimesi saaren uudelleen Koillisväylän purjehduksellaan retkikuntiensa rahoittajan, ruotsalaisen suurliikemiehen Oskar Dicksonin (1823−1897) mukaan.
Dikson syntyi 1915 saarelle perustetun arktisen radiolähetinaseman ympärille. Vuodesta 1916 siellä on sijainnut radioteitse havaintonsa välittänyt hydrometeorologinen asema, joka laajeni 1930-luvulla radioluotausasemaksi ja geofysikaaliseksi observatorioksi. Myös sataman rakennustyöt ajoittuivat 1930-luvulle. Vuonna 1935 mantereen puolelle rakennettiin Diksonin satama osana Pohjoisen meritien eli Koillisväylän hyödyntämiseen tähdännyttä hanketta (Glavsewmorput). Vuonna 1956 Dikson sai kaupunkityyppisen taajaman aseman. Diksonin satama toimii nykyäänkin eräänä huoltoreittinä seudulle ja sitä pidetään yllä eräänä Koillisväylän satamista.
Seudun 2020-luvun kaivoshankkeet ja niiden liikenne Noin 40 kilometriä Diksonin taajaman eteläpuolelle on 2020-luvulla rakenteilla suuri maakaasun ja -öljyn lastaussatama Buhta Sever, jonka kautta erityisesti Rosneft Vostok Oil -tytäryrityksineen pyrkii laivaamaan laajoilta Jenisein alajuoksun varren kaasu- ja öljykentiltä porattavia kaivannaisia. Diksonin kautta tapahtuvaa liikennettä lisää myös toinen rakenteilla oleva mittava kaivoshanke. Taajamasta 110 kilometriä kaakkoon sijaitsee Syradasain (Syradasaiskojen) hiiliesiintymä, jonne työkierron työntekijät lennätetään ainakin kaivosalueen rakennustöiden alkuvaiheessa Diksonin lentoaseman kautta, josta matka jatkuu helikoptereilla tai autoilla. Hiilikaivoksen tarpeisiin on rakenteilla Diksonin satamaan kuuluva Jenisein terminaali, jonka ensimmäinen vaihe on suunniteltu otettavaksi käyttöön 2024. Päätös suunnitellusta, hiilikaivosaluetta palvelevan Taimyrin lentoaseman rakentamisesta tehdään myöhemmin.
Lähteet
Aiheesta muualla Autonomisen piirikunnan sivuston sivu taajamasta (taimyr24.ru) Крещение на Диксоне (vokrugsveta.com) Diksonin epävirallinen sivusto Ilmastotilastoja (pogodaiklimat.ru) Climatological Information for Dikson Island, Russia (hko.gov.hk)
Luokka:Taimyr Luokka:Krasnojarskin aluepiirin kaupunkimaiset taajamat Luokka:Venäjän Pohjoisen jäämeren satamat