Ljudmyla Myhailivna Pavlytšenko (o.s. Ljudmyla Bjelova, , ; 1916–1974) oli neuvostoliittolainen tarkka-ampuja toisen maailmansodan aikana. Pavlytšenko osallistui Odessan ja Sevastopolin taisteluihin, ja hänelle kertyi sodan aikana 309 varmistettua tappoa. Tilastojen mukaan hän on tappavin naistarkka-ampuja kautta aikain.
Varhainen elämä Ljudmyla Bjelova syntyi Bila Tserkvassa nykyisen Ukrainan alueella 12. heinäkuuta 1916. Hänen isänsä oli tehdastyöläinen ja äitinsä kieltenopettaja. Äiti opetti Ljudmylalle hieman englantia. Hän oli itsenäinen ja lahjakas oppilas ja ehti käydä peruskoulun 9. luokan loppuun ennen kuin perhe muutti Kiovaan vuonna 1932. Myöhemmin Pavlytšenko kertoi olleensa ”poikatyttö”, joka oli levoton koululuokassa, mutta erittäin kilpailuhenkinen urheilussa. Hän oli päättänyt, ettei jäisi pojille toiseksi missään lajissa.King, Gilbert: Eleanor Roosevelt and the Soviet Sniper Smithsonian.com (21. syyskuuta 2013). Viitattu 1.2.2015
15-vuotiaana Ljudmyla rakastui ja tuli raskaaksi Aleksi Pavlytšenkolle. Pari solmi avioliiton vuonna 1932 ja Ljudmyla otti Pavlytšenkon sukunimen. Avioliitto mitätöitiin pian, mutta parille ehti syntyä poika Rostislav Pavlytšenko (1932–2007). Ljudmylan äiti huolehti Rostislavista, jotta Ljudmyla pystyi käymään töissä. Keskiasteen koulusta valmistuttuaan Pavlytšenko meni töihin Kiovan asetehtaaseen, jossa hän työskenteli hiomakoneen käyttäjänä.
1930-luvun Neuvostoliitossa peruttiin lokakuun vallankumouksen jälkeisiä, aikaansa nähden edistyksellisiä sukupuolten tasa-arvoa koskevia lakeja, mutta naisia kuitenkin kannustettiin tuolloin miehekkäiksi pidettyihin ammatteihin. Kapitalististen maiden hyökkäystä pelkäävä Josif Stalin kannusti nuoria sotilaallisiin harrastuksiin puolisotilaallisten järjestöjen kautta. Naisten oli mahdollista kouluttautua esimerkiksi tarkka-ampujiksi, lentäjiksi ja laskuvarjohyppääjiksi.
Pavlytšenko kiinnostui aseista ja liittyi ampumakerhoon, jossa hänestä kehittyi taitava ampuja. Myöhemmin hän liittyi myös puolisotilaalliseen Osoaviahim-järjestöön, jossa hän harjoitteli muun muassa laskuvarjohyppyä ja riippuliitämistä. Hän voitti sotamarsalkka Kliment Vorošilovin mukaan nimetyn Vorošilovin tarkka-ampujan merkin () alueellisissa ampumakilpailuissa.
Vuonna 1937 Pavlytšenko aloitti opiskelut Kiovan yliopistossa toiveenaan valmistua tutkijaksi ja opettajaksi. Elämäkerrassaan Pavlytšenko sanoi olleensa erityisen kiinnostunut antropologiasta, historiasta ja vieraista kielistä. Hän harrasti ratajuoksua ja seiväshyppyä sekä otti kursseja tarkka-ampujakoulussa hioakseen ampumataitonsa täydelliseksi.
Toinen maailmansota
Värväytyminen ja Odessan taistelu Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, jolloin 24-vuotias Pavlytšenko asui Odessassa. Saksalais-romanialaiset joukot etenivät pian alueelle ja Odessan taistelu alkoi. Pavlytšenko halusi värväytyä armeijaan, mutta naisia ei vielä tuolloin hyväksytty rintamatehtäviin. Häntä yritettiin ohjata sairaanhoitajaksi, mutta hän kieltäytyi. Hän teki kaikkensa päästäkseen armeijaan ja esitteli Vorošilovin tarkka-ampujan merkkiään värvääville upseereille. Naisia alettiin hyväksyä puna-armeijaan kasvavassa määrin. Vaikka useimmat sijoitettiin rintaman taakse lääkintä-, ilmatorjunta- ja huoltotehtäviin, naisia palveli taistelukentällä tukevissa tehtävissä, kuten tarkka-ampujina, konekivääriampujina ja kranaatinheitinmiehistöinä, ja taistelutehtävissä, kuten panssarivaunujen miehistöinä ja hävittäjälentäjinä. 1 800–2 000 neuvostoliittolaisesta naistarkka-ampujasta noin 500 selvisi sodasta elävänä.Winkler 2015 s. 59-61
Elokuussa 1941 Pavlytšenkolle tarjoutui tilaisuus näyttää ampumataitonsa, kun puna-armeija järjesti improvisoidun pääsykokeen eräällä mäellä lähellä Biljajivkaa, jota se puolusti. Pavlytšenkolle annettiin kivääri ja osoitettiin kaksi romanialaista sotilasta. Hän ampui molemmat ja hänet hyväksyttiin armeijaan. Hän kertoi myöhemmin, että näitä romanialaisia ei laskettu hänen tappolukuunsa, sillä ”ne olivat koelaukauksia”. Hänet sijoitettiin puna-armeijan 25. ”Tšapajevin” kivääridivisioonaan, joka oli nimetty Venäjän sisällissodan aikaisen komentajan Vasili Tšapajevin mukaan.Pegler s. 176-177 thumb|268px|Mosin-Nagant 1891/30 -tarkka-ampujankivääri PU-kiikaritähtäimellä.Pavlytšenkolle annettiin käyttöön pulttilukkoinen Mosin-Nagant 1891/30 -tarkka-ampujankivääri, jossa oli neljä kertaa suurentava PE-kiikaritähtäin. Ensimmäisenä päivänään taistelukentällä Pavlytšenko oli pelon lamauttama eikä kyennyt kohottamaan asettaan. Hän havahtui pelkotilastaan vasta kun hänen toverinsa ammuttiin. Pavlytšenko muisteli tapahtumaa myöhemmin: ”Hän oli niin mukava ja iloinen poika, ja hänet vain ammuttiin viereeni. Sen jälkeen mikään ei voinut pysäyttää minua”. Myöhemmin samana päivänä hän ampui ensimmäiset viralliset tapponsa, kaksi saksalaista tiedustelijaa. Syyskuuhun 1941 mennessä Pavlytšenko oli ylennetty ensin alikersantiksi ja sitten kersantiksi.
Pavlytšenko taisteli Odessan seudulla kaksi ja puoli kuukautta. Hän keräsi tililleen 187 varmistettua tappoa. Kun saksalaiset valtasivat Odessan, Pavlytšenkon yksikkö vedettiin Krimille Sevastopoliin. Marraskuussa 1941 Pavlytšenko ylennettiin jälleen johtamaan miehistä ja naisista koostuvaa tarkka-ampujien joukkuetta. Joillakin miehistä oli vaikeuksia hyväksyä naista johtoasemassa.
Ampumistyyli Pavlytšenko kehittyi taitavaksi tuhoamaan vihollisen tarkka-ampujia, joita hänen tappolukuunsa kertyi 36. Yhdeltä heistä ilmoitettiin löytyneen muistikirja, jonka mukaan tämä saksalainen tarkka-ampuja olisi ampunut satoja brittisotilaita Dunkerquen taistelun aikana. Pavlytšenkon kerrotaan mieltyneen puoliautomaattiseen Tokarev SVT 40 -kivääriin. On kuitenkin esitetty, että vaikka Pavlytšenko poseerasi valokuvassa Tokarev-kiväärin kanssa, hän olisi käyttänyt luotettavampaa asetta: paranneltua tarkka-ampujaversiota Mosin-Nagant-kivääristä, johon hän sai sodan aikana myös PU-kiikaritähtäimen. Kuvat Tokarev-kiväärin kanssa on otettu vuoden 1943 jälkeen, jolloin Pavlytšenko ei ollut enää rintamapalveluksessa.Daven Hiskey: During WWII Lyudmila Pavlichenko Sniped a confirmed 309 Axis soldiers including 36 German snipers todayifoundout.com. Viitattu 10.9.2015
Pavlytšenkon taktiikkana oli valita väijymiseen sopiva sijainti rintama-alueen maastosta ja siirtyä sinne kiikarilla varustautuneen tarkkailijan kanssa kolmen aikaan aamuyöllä mukanaan ruokaa, juomaa ja ammuksia. Hän saattoi piileksiä yhdessä paikassa kaksikin vuorokautta. Tyypillisesti puna-armeijan tarkka-ampujat työskentelivät pareittain, toinen tarkkailijana. Roolia vaihdettiin aina toisen saatua tapon. Kyvykkäällä Pavlytšenkolla oli kuitenkin oma tarkkailija.
Julkisuus pienoiskuva|Pavlytšenko vuonna 1942 Nuori ja nopeasti ylennetty Pavlytšenko sopi puna-armeijan propagandan sankariksi, joten alkuvuodesta 1942 toimittajat saapuivat haastattelemaan vielä edellisestä haavoittumisestaan toipuvaa Pavlytšenkoa. Toimittajat laittoivat Pavlytšenkon poseeraamaan aseensa kanssa ja värittivät tämän elämäntarinaa juttua varten.
Kesäkuussa 1942 Pavlytšenko haavoittui neljännen kerran sodan aikana, tällä kertaa kranaatinheitintulessa. Siihen mennessä hän oli kerännyt 309 tappoa. Heinäkuussa 1942 Pavlytšenkosta ja toisesta ansioituneesta naissotilaasta Maria Baidasta kirjoitettiin lehtijuttu, jossa kannustettiin naisia tarttumaan aseisiin. Artikkelissa kirjoitettiin: ”Opi ampumaan kuten tappava tarkka-ampuja Ljudmyla Pavlytšenko. Hän on todellinen esimerkki rohkeudesta ja uskalluksesta.” Yhdysvalloissa Neuvostoliittoa tukeva lehdistö julkaisi hänen saavutuksistaan useita uutisia. Hänestä tuli maailmankuulu ja hänet vedettiin pois rintamalta.
Vierailu Yhdysvalloissa thumb|left|200px|Pavlytšenko vuoden 1943 postimerkissä. Pavlytšenko nimettiin vuonna 1942 Neuvostoliiton ainoaksi naisedustajaksi delegaatioon, jonka oli määrä osallistua presidentin vaimo Eleanor Rooseveltin kaavailemaan kansainväliseen opiskelijoiden kokoukseen Washington D.C.:ssä, Yhdysvalloissa. Stalin, joka toivoi länsiliittoutuneiden avaavan toisen rintaman saksalaisten miehittämään Eurooppaan, suostui mielellään lähettämään Pavlytšenkon nostattamaan sotaponnisteluhenkeä liittolaismaissa.
Pavlytšenko saapui Washingtoniin vuoden 1942 lopulla, ja hänestä tuli ensimmäinen Neuvostoliiton kansalainen, joka sai kutsun Valkoiseen taloon. Hän tapasi presidentti Franklin D. Rooseveltin, jonka jälkeen Eleanor Roosevelt pyysi Pavlytšenkoa mukaansa kiertämään maata ja kertomaan yhdysvaltalaisille kokemuksistaan naissotilaana taistelussa. Pavlytšenko suostui pyyntöön. Roosevelt ja Pavlytšenko lähenivät kiertueen aikana.
Kiertueen alku sujui keskinkertaisesti. Pavlytšenko ei puhunut englantia, vaan joutui turvautumaan tulkkiin. Hän oli selvästi vieraalla maalla eikä osannut alkuun suhtautua luontevasti kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin eikä median seksistiseen asenteellisuuteen. Eräs toimittaja halusi tietää, saavatko venäläiset naiset käyttää meikkiä rintamalla. ”Mikään sääntö ei sitä kiellä... mutta kenellä on aikaa huolestua kiiltävästä nenästä kesken taistelun?”, Pavlytšenko vastasi. Time-lehti nimesi hänet tarkka-ampujatytöksi (”Sniper Girl”), josta tuli hänen medianimensä Yhdysvalloissa. Yhdessä lehdessä moitittiin, ettei Pavlytšenko käytä huulipunaa tai meikkiä eikä hänen oliivinvihreä univormunsa oikein pue häntä. Hänen ruokailustaan kirjoitettiin mahdollisesta ylipainosta huolehtivaan sävyyn ja taas toisen lehden mukaan hänen pitkä univormuhameensa sai hänet näyttämään pulskalta. New Yorkissa vieraillessaan hän sai lahjaksi supiturkin, jonka eräs toimittaja pelkäsi menevän pilalle, koska ”Pavlytšenko Venäjän aroille palattuaan epäilemättä raahaa sen mukanaan taisteluihin.”
Lehdistön piikittelyyn kyllästyneenä Pavlytšenko vastasi: ”Kannan univormuni ylpeydellä. Siihen on kiinnitetty Leninin ritarikunnan kunniamerkki. Se on sotkeutunut vereen taistelussa. On ilmiselvää, että amerikkalaisille naisille on tärkeintä, että he pukeutuvat silkkisiin alusasuihin omien univormujensa alla. Mitä univormu tarkoittaa, se heillä on vielä opittavana.” Kierroksen edetessä hän löysi vihdoin oman äänensä ja alkoi saada yleisön mielenkiinnon tarinoillaan lapsuudestaan Neuvostoliitossa ja taistelusta saksalaisia vastaan. Chicagossa hän kehotti miesvaltaista yleisöä liittymään sotaan: ”Olen 25 ja olen tappanut tähän mennessä 309 fasistista miehittäjää. Eikö teistä, hyvät herrat, tunnu siltä, että olette jo tarpeeksi kauan piileksineet selkäni takana?” Hänen sanansa otettiin vastaan valtavin aplodein.
Yhdysvaltojen jälkeen delegaatio vieraili Kanadassa ja Isossa-Britanniassa. Myös näillä matkoilla Pavlytšenko oli huomion keskipisteenä. Marraskuussa 1942 Pavlytšenko puhui Lontoossa noin kahdelle tuhannelle naiselle. Pavlytšenkolle annettiin lahjaksi revolveri natsien tappamiseen, kaksi englannin kielen kirjaa opintoja Kiovan yliopistossa varten ja hopeinen teekannu hänen tulevaa perhe-elämää varten. Ryhmän matka päättyi joulukuussa 1942.
Palattuaan Neuvostoliittoon Pavlytšenkoa ei lähetetty enää rintamalle, mutta hän toimi tarkka-ampujien kouluttajana sodan loppuun asti. Pavlytšenko yleni majuriksi, ja hänet nimettiin vuonna 1943 Neuvostoliiton sankariksi.
Sodan jälkeen thumb|180px|Ljudmyla Pavlitšenkolle omistettu postimerkki vuodelta 1976. Sodan loputtua Pavlytšenko jatkoi opiskelua Kiovan yliopistossa. Hänestä tuli historioitsija, ja hän työskenteli tutkijana Neuvostoliiton laivaston päämajassa. Tosiasiallisesti Pavlytšenkosta tuli kokopäiväinen sankari, jota valtionhallinto juhli ja ylisti tasaisin väliajoin.
Myöhemmin Pavlytšenko toimi aktiivisesti sotaveteraanikomiteassa. Eleanor Roosevelt vieraili 1957 Neuvostoliitossa ja kävi tapaamassa vanhaa ystävätärtään tämän asunnolla Moskovassa.
Pavlytšenko kuoli 1974. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovaan.
Kunnianosoituksia