Marssi Roomaan () oli Italiassa lokakuussa 1922 järjestetty mielenosoitus ja vallankaappaus, joka päättyi Benito Mussolinin johtaman Kansallisen fasistipuolueen (, PNF) valtaannousuun.
Mussolini ei henkilökohtaisesti osallistunut itse marssiin, vaan oli tuolloin Milanossa. Marssi ei myöskään ollut väkivallaton tai veretön mielenosoitus, kuten toisinaan väitetään. Fasistit olivat aseistautuneita, ja yksi marssin tarkoitus oli painostaa Italian hallintoa puolisotilaallisten joukkojen voimannäyttönä, mikä puolestaan vauhdittaisi Mussolinin nousua valtaan. Lisäksi marssijat valtasivat tielleen osuvia hallintorakennuksia.
Tausta Italian niukaksi jääneet hyödyt ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Pariisin rauhankonferenssista loivat pelkoa sosialistisesta vallankumouksesta. Sodan jälkeisiä vuosia 1919–1920 kutsutaan "kahdeksi punaiseksi vuodeksi", jolloin Italiassa oli useita lakkoja ja mielenosoituksia. Näissä vastakkain olivat työväki sekä tehtaan- ja maanomistajat, kun taas hallitus yritti toimia puolueettomana sovittelijana näiden välillä.Pollard (1998): s. 29–30
Vuoden 1920 kuntavaaleissa sosialistit menestyivät hyvin maaseudulla, mihin fasistit reagoivat hyökkäämällä ammattiliittoja ja kuntahallintoa vastaan. Esimerkiksi Budrion kunnan valtuutettu lähetti lokakuussa 1921 Roomaan telegrammin, jossa hän kertoi, että fasistit olivat ottaneet kunnan käytännössä haltuunsa ja määränneet ammattiliitot sekä niiden lähijärjestöt lopettamaan toimintansa kahden vuorokauden sisällä tai ne "tuhottaisiin fyysisesti".Pollard (1998): s. 31–33 Vastaavia tapauksia raportoitiin Italian keski- ja pohjoisosissa vuosina 1920–1922. Paikalliset poliisilaitokset eivät juurikaan puuttuneet fasistien väkivaltaan ja joissakin tapauksissa aseistivat näitä oma-aloitteisesti.Pollard (1998): s. 33–24 & 41–42
Tapahtumien kulku PNF:n johtajat suunnittelivat 24. lokakuuta 1922 vallankaappauksen lokakuun 28. päivälle, jossa aseistautuneet fasistijoukot, mustapaidat (), marssisivat Italian pääkaupunkiin Roomaan ja valloittaisivat strategisia paikkoja ympäri Italiaa. Mussolini seurasi tilanteen etenemistä Milanossa ja jätti järjestelytoimet alaisilleen. Hän julisti kuitenkin Napolissa 24. lokakuuta arviolta 60 000 suuruiselle joukolle haluavansa hallita Italiaa. Tämän jälkeen hän nimitti alaisensa Emilio De Bonon, Italo Balbon, Cesare Maria De Vecchin ja Michele Bianchin marssin johtoon ja lähti itse Milanoon.
28. lokakuuta pääministeri Luigi Factan hallitus määräsi Rooman piiritettäväksi, mutta kuningas Viktor Emanuel III päätti kieltäytyä allekirjoittamasta määräystä. Tämä tarkoitti sitä, ettei Mussolinin pysäyttämiseen tarvittua armeijaa kutsuttu vastustamaan fasisteja. Syistä Viktor Emanuelin kieltäytymiselle on kiistelty. Yksi mahdollisuus oli, että hän olisi pelännyt menettävänsä valtaistuimen kieltäytyessään yhteistyöstä fasistien kanssa, minkä jälkeen hänen tilalleen olisi todennäköisesti nossut hänen fasistimyönteinen serkkunsa Amadeo.Cannistraro (1982): s. 325 Toisaalta Viktor Emanuelin on arveltu halunneen estää sisällissodan tai voivan neutralisoida fasistien vaikutusvallan kytkemällä heidät valtionhallintoon. On myös esitetty, että Viktor Emanuel oli tietoinen, että Salandra ja Mussolini olivat jo sopineet keskenään hallituksen muodostamisesta, minkä nojalla Viktor Emanuel pääisisi eroon heikosta Factan hallituksesta.Mack Smith (1989): s. 249–250 Joka tapauksessa kuninkaan jätettyä määräys allekirjoittamatta Facta erosi ja jo valmiiksi sekasortoisessa tilassa oleva Italia jäi ilman hallitusta.
Nyt tilanteen hallinnasta itsevarma Mussolini vaati myös hallituksen hallintaansa, ja 29. lokakuuta kuningas pyysi häntä muodostamaan hallituksen. Mussolini matkusti Milanosta junalla ja saapui Roomaan 30. lokakuuta ennen varsinaisten fasistijoukkojen saapumista. Pääministeriksi tullut Mussolini järjesti voitonriemuisan juhlan seuraajilleen osoittaakseen fasistipuolueen kannatuksen vallalleen.
Merkitys ja jälkipyykki Marssin alkamispäivästä alkoi fasistinen ajanlasku.Hägg (2010): s. 131
Vaikka Mussolini nimitettiinkin marssin jälkeen pääministeriksi, hänen valta-asemansa riippui vielä aluksi hallituskumppaneista. Vuonna 1923 säädettiin laki, jonka nojalla eniten ääniä vaaleissa saanut puolue sai automaattisesti 2/3 parlamenttipaikoista. Tämän jälkeen fasistit saivat Italian täysin hallintaansa.
Muistomitali Loppuvuodesta 1923 perustettiin Roomaan marssin muistomitali, jonka on suunnitellut Eugenio Baroni. Vuonna 1928 annetun päätöksen nojalla mitalia saivat kantaa mustapaitojen lisäksi kaikki marssille osallistuneet Italian asevoimien palveluksessa olevat.
Galleria
Lähteet
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:1922 Luokka:Fasistinen Italia Luokka:Mielenosoitukset ja levottomuudet Luokka:Vallankaappaukset