Palosirkka (Psophus stridulus) on uhanalainen heinäsirkkalaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).Ilpo Mannerkoski, Petri Ahlroth & Anders Albrecht 2010. Suorasiipiset, pihtihäntäiset ja torakat. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 391–396
Koko ja ulkonäkö Laji on kookas heinäsirkka, jonka naaras on koirasta isompi. Väriltään palosirkka on ruskeankirjava koiraiden ollessa sävyltään naaraita tummempia, ja yksilöitä on vaikea erottaa maasta. Sen sijaan lennossa koiras on helposti tunnistettavissa oransseista takasiivistä sekä luonteenomaisesta, rätisevästä lentoäänestä. Sirkan etusiivet ovat ruskeat ja peittävät lepoasennossa kokonaan räikeän oranssinpunaiset, ruskeakärkiset takasiivet. Etuselän keskiharjanne on palosirkalla selvästi koholla eikä siinä näy kuoppia. s. 124–127
Levinneisyys Lajin levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Kiinaan ja Koreaan. Palosirkka esiintyi aikaisemmin Suomessa Oulun lääniin saakka, mutta nykyisin tunnetaan vain kymmenkunta erillistä esiintymää Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa.Palosirkan levinneisyyskartoitus
Elinympäristö ja elintavat Palosirkka on paahdeympäristöjen asukki. Laji viihtyy kuivissa kanervikoissa, kedoilla ja hiekkarinteillä loppukesällä. Lajin vaatimat elinympäristöt ovat nykyisin harvinaisia ja sirkka onkin Euroopassa laajalti uhanalainen tai kokonaan hävinnyt. Elinpaikkavaatimusten lisäksi palosirkka ei yleensä ole yksittäisillä esiintymispaikoilla kovin runsaslukuinen. Sirkat ovat herkkiä kylmälle säälle ja huonoina vuosina niiden kehitys voi jäädä kesken, jolloin lisääntyminenkään ei onnistu.SLU: Artfaktablad
Palosirkan kehitys on kaksivuotinen munan talvehtiessa kaksi kertaa. Toisin kuin herkästi lentoon lähtevät koiraat, naaraat eivät erityisemmin liiku ja niiden löytäminen maastosta on hankalaa. Sirkat eivät varsinaisesti siritä, mutta koiras tuottaa lentäessään rätisevää ääntä, jonka merkitystä ei tunneta. Saattaa olla että se saa naaraat tuottamaan feromonia, jonka perusteella koiraat löytävät naaraiden luokse.
Suomessa laji on vaarantunut, Ruotsissa se on erittäin uhanalainen. Suomessa osa palosirkan esiintymistä on suojeltuja. Esiintymiä hoidetaan ympäristön sopivuuden takaamiseksi ja lajin säilymistä sen tunnetuilla esiintymispaikoilla seurataan. Suomessa palosirkkoja lisäksi siirtoistutettiin Ruokolahdella sijaitsevaan harjuympäristöön vuonna 2000, mutta lajia ei ole havaittu alueella enää vuoden 2006 jälkeen.Helsingin Sanomat 29.8.2000: Uhanalaisia palosirkkoja istutetaan Ruokolahdelle. Viitattu 6.5.2020. Suomen ympäristökeskuksen raportteja: Suomen uhanalaisia lajeja: Palosirkka (Psophus stridulus). Viitattu 6.5.2020.
Lähteet
Aiheesta muualla Hepokatti.net - näyte palosirkkakoiraan lentoäänestä Palosirkat viihtyvät perinnemaisemassa Orthoptera Species File
Luokka:Heinäsirkat