Työterveyshuolto on työnantajan työntekijöilleen järjestämää terveydenhuoltoa, jolla ehkäistään ja torjutaan työstä ja työolosuhteista johtuvia terveysvaaroja ja -haittoja, edistetään työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä ja suojellaan työkykyä.

Historia pienoiskuva|Vasemmalla osa alkuperäistä Edwin Smithin Papyrusta, oikealla sen tulkinta Työn vaikutuksista terveyteen kirjoitettiin noin vuonna 1700 eaa. Edwin Smithin Papyruksessa. Ensimmäiset työterveyslääkärit palkattiin huoltamaan sotajoukkoja. Heihin kuului esimerkiksi Galenos, roomalaisten gladiaattorien lääkäri. Antiikin ajan kirjoittajat mainitsivat kaivostyöläisten sairauksista ja vaaroista. Lähi-idässä Abu Bakr al-Razi kirjoitti ammatin vaikutuksesta terveyteen. Paracelsus ja Georgius Agricola kirjoittivat 1500-luvulla kaivostoiminnasta ja terveydestä. Bernardino Ramazzini kirjoitti vuonna 1700 työterveyttä käsittelevän kirjan, jota käännettiin laajasti seuraavien vuosikymmenten aikana.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työterveyshuoltoa koskeva yleissopimus tehtiin vuonna 1985 ja se tuli voimaan helmikuussa 1988.

Vuonna 1994 Maailman terveysjärjestö WHO linjasi, että kaikilla työntekijöillä tulee olla mahdollisuus käyttää työterveyshuollon palveluita. Työterveyshuollon lakiperusta, järjestämisen tavat ja kattavuus vaihtelevat kuitenkin paljon eri maiden välillä.

Historia Suomessa

Ensimmäinen Suomen alueella toiminut työpaikkalääkäri lienee Carl Zandt, joka aloitti Viaporin linnoituksen rakennustyömaan lääkärinä 1750-luvun lopulla Helsingissä. Ammatti alkoi kuitenkin vakiintua vasta 1800-luvun puolivälissä. Työpaikkalääkärit toimivat tuolloin muun muassa varuskunnissa, suurilla rakennustyömailla, tehtaissa, rautateillä ja laivoissa.

Vuonna 1964 Kansaneläkelaitos alkoi korvata työnantajille työterveyshuollon sairaanhoitoa. Työterveyshuoltolaki säädettiin syksyllä 1978, ja se astui voimaan vuoden 1979 alussa.

Työterveyshuolto Suomessa Suomessa työterveyshuolto on lakisääteistä toimintaa, josta säädetään Työterveyshuoltolaissa. Lain mukaan työnantajien täytyy järjestää ehkäisevää työterveyshuoltoa kaikille Suomessa työtään tekeville työntekijöilleen, jotka ovat joko työ- tai virkasuhteessa. Laki koskee myös ulkomaalaisia työnantajia ja yksityishenkilöitä, jotka toimivat työnantajina esimerkiksi lastenhoitajalle tai henkilökohtaiselle avustajalle. Työsuojeluviranomainen neuvoo työterveyshuollon järjestämisessä ja valvoo myös sen toteutusta. Kansaneläkelaitos taas neuvoo työterveyshuollon aiheuttamien kustannusten korvaamiseen liittyvissä asioissa. Myös yrittäjät ja maatalousyrittäjät voivat halutessaan liittyä työterveyshuoltoon.

Ehkäisevään työterveyshuoltoon kuuluu esimerkiksi työntekijöiden terveystarkastukset, työpaikkaselvitykset, neuvonta, ohjaus ja ensiapuvalmiuden ylläpito. Organisaatioiden työterveyshuoltokäytännöt vaihtelevat ja niihin vaikuttavat muun muassa tehtävä työ, työjärjestelyt, henkilöstörakenne, työpaikan olosuhteet ja niiden muutokset. Työterveyshuollon ydintehtävät liittyvät työpaikan terveydellisiin oloihin ja keskittyvät työperäisten sairauksien ehkäisyyn ja diagnostiikkaan sekä työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen. Ehkäisevän työterveyshuollon lisäksi työnantaja voi halutessaan järjestää työntekijöilleen myös sairaanhoito- ja muita terveydenhuollon palveluja. Vapaaehtoisten palveluiden laajuus vaihtelee työnantajittain, eikä työnantajan kustantama sairaanhoito yleensä kata kaikkea. Yli 90 prosentilla palkansaajista on mahdollisuus saada sairaanhoidon palveluita työterveyshuollosta.

Vuonna 2017 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen, jonka mukaan työterveyshuolto tulee integroida toiminnallisesti osaksi sosiaali- ja terveydenhuollonjärjestelmää. Yhteistyöllä edistetään varhaista ja tehokasta työkyvyttömyyden ehkäisyä, vältetään päällekkäisiä toimintoja eri sote-toimijoiden välillä ja parannetaan tiedonkulkua. Julkinen terveyshuolto ja työterveyshuolto tekevät yhteistyötä esimerkiksi Työote-toimintamallin avulla. Se otetaan käyttöön, kun hyvinvointialueella todetaan, että potilaalla on työhön liittyviä oireita tai työkykyongelmia. Mallin mukaisesti tällaisille potilaille kirjoitetaan sairaalassa tai terveysasemilla vain lyhyitä sairauspoissaoloja ja heidät ohjataan työterveyshuoltoon, joka ottaa vastuun työkyvyn arvioinnista ja alkaa koordinoida työkyvyn tukemista yhdessä työnantajan kanssa.

Toteutus Työnantajat voivat hankkia työterveyspalveluita hyvinvointialueelta tai yksityiseltä palveluntuottajalta kuten lääkäriasemalta. Työnantajat voivat ylläpitää myös omaa työterveysasemaa yksin tai yhdessä muiden työnantajien kanssa. Työterveyshuollon palveluntuottajien ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa ja tarjottavien työterveyshuoltopalveluiden sisältöä valvovat Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö ja Lupa- ja valvontavirasto.

Rahoitus Siinä missä muu sosiaali- ja terveydenhuolto rahoitetaan pääosin verovaroin, työterveyshuollon palvelut rahoitetaan työnantajien maksamilla asiakasmaksuilla. Työnantaja voi hakea Kelalta korvausta osaan kustannuksista. Kela korvaa ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista enintään 60 prosenttia ja sairaanhoidosta enintään 50 prosenttia. Kelan maksamat korvaukset katetaan työnantajien ja työntekijöiden maksamilla työtulovakuutusmaksuilla. Vuonna 2023 työnantajat rahoittivat työterveyshuollon kokonaiskustannuksista 80 prosenttia.

Asiakkaat

1960-luvun alussa palkansaajista noin viidennes oli työterveyshuollon piirissä. Osuus kasvoi tasaisesti ja 1980-luvulla se oli noin 80 prosenttia, minkä jälkeen se pysyi samana vuoteen 2000 asti. Vuonna 2017 työterveyshuollon piirissä oli noin 86 prosenttia suomalaisista palkansaajista, vuonna 2023 noin 91 prosenttia. Työterveyshuollon kustannukset olivat tuolloin yhteensä 1,137 miljardia euroa. 1,9 miljoonaa henkilölle työterveyshuollon palvelut tarjottiin yksityisten lääkärikeskusten kautta.

Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan vuosina 2021–2022 työterveyshuollossa suurin osa (62 %) lääkäreiden, terveydenhoitajien ja fysioterapeuttien palvelutapahtumista kohdistui vähemmän koulutetuille henkilöille. Terveydenhoitajien ja fysioterapeuttien asiakkaat olivat useimmiten 50–59-vuotiaita, lääkärien ja sairaanhoitajien asiakkaat 40–49-vuotiaita ja psykologien 30–39-vuotiaita. Ihmiset hakeutuivat työterveyshuoltoon yleisimmin tuki- ja liikuntaelinten, sidekudoksen ja hengityselinten sairauksien vuoksi.

Lähteet

Aiheesta muualla Kela: Työterveyshuolto Kelan työterveyshuoltotilastot Työterveyslaitos: Työterveyshuolto Tilastoja työterveyshuollosta

Luokka:Terveydenhoito Luokka:Työterveys