Pat Garrett

Patrick Floyd Jarvis "Pat" Garrett (5. kesäkuuta 1850 – 29. helmikuuta 1908) oli yhdysvaltalainen biisoninmetsästäjä, baarinpitäjä, karjatilallinen, tullijohtaja ja oikeudenpalvelija.

Garrett tunnetaan siitä, että hän ampui Billy the Kidin pimeässä huoneessa 14. heinäkuuta 1881 Fort Sumnerissa New Mexicossa.Robert M. Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life (1989), s. 136, 193

Hän kirjoitti yhteistyössä Marshall Ashmun Upsonin kanssa Billy the Kidin elämästä kertovan kirjan. The Authentic Life of Billy the Kid oli suureksi osaksi Upsonin mielikuvituksen tuotetta, ja se vakiinnutti monet epätotuudet pitkiksi ajoiksi.Robert M. Utley (1989), s. 199, 269

Elämäkerran kirjoittaja Leon C. Metz on esittänyt, että Garrettin ensimmäinen puoliso oli nimeltään Juanita Gutiérrez, joka olisi ollut toisen puolison, Apolinaria Gutiérrezin, sisar. Vihkitodistusta ei ole löydetty, mutta todennäköisesti ensimmäisen puolison nimi oli Juanita Martínez, jonka hän nai vuonna 1879. Juanita Martínez kuitenkin kuoli pian. Garrett meni naimisiin Apolinaria Gutiérrezin kanssa 14. tammikuuta 1880. He saivat yhteensä kahdeksan lasta. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998), s. 230Mark L. Gardner: To Hell on a Fast Horse: The Untold Story of Bill the Kid and Pat Garrett (2011), s. 84, 192, 275David G. Thomas: Billy the Kid's Grave: A History of the Wild West's Most Famous Death Marker (2017), s. 10-11

Pat Garrett ammuttiin helmikuussa 1908 Las Crucesin lähistöllä.

Lapsuus ja nuoruus

Pat Garrett syntyi Chambersin piirikunnassa Alabamassa. Hän varttui Louisianassa, minne perhe oli muuttanut isän hankkimalle puuvillaplantaasille Patin ollessa 3-vuotias. Äiti Elizabeth Ann Jarvis oli mennyt naimisiin John Lumpkin Garrettin kanssa ilmeisesti Georgiassa, ja heille syntyi yhteensä kahdeksan lasta.Leon C. Metz: Pat Garrett: The Story of a Western Lawman (1973), s. 5

Tarkkoja tietoja ei ole siitä, millä tavalla Pat osallistui vanhempiensa plantaasin liiketoimiin. Tiedetään, että hän oli mukana puuvillapelloilla ja työskenteli plantaasin kaupassa.Leon C. Metz (1973), s. 6 Pat Garrett kasvoi suhteellisen etuoikeutetussa maailmassa. Isä John Garrett oli orjanomistaja. Orjat huolehtivat tilan taloustöistä, peltojen viljelystä ja sadonkorjuusta.Mark Lee Gardner (2011), s. 27

Pat Garrettiin koulusivistyksestä on vähän tietoja. Osavaltion koulutusjärjestelmä oli liittovaltion huonoimpia. Hän oli kuitenkin luku- ja kirjoitustaitoinen. Garrett ei olisi voinut toimia kahden piirikunnan seriffinä eikä tullijohtajana, jos hän olisi ollut lukutaidoton. Jo varhain elämässään hän alkoi kyseenalaistaa vallitsevan uskonnon. Garrettia on luonnehdittu agnostikoksi.Leon C. Metz (1973), s. 7, 37

Sisällissodan jälkeen John Garrett menetti orjansa. Federalistit takavarikoivat osan puuvillasta. Tila velkaantui, ja John Garrettin alkoholinkäyttö lisääntyi. Äiti Elizabeth kuoli 37-vuotiaana maaliskuussa 1867 ja isä John noin 46-vuotiaana helmikuussa 1868. Isän kuoltua velkaantunut tila myytiin. Pat ja hänen sisaruksensa muuttivat Margaret-sisaren ja tämän miehen luokse asumaan.Mark Lee Gardner (2011), s. 27-28Leon C. Metz (1973)

Biisoninmetsästäjänä Texasissa

19-vuotiaana hän muutti Texasiin, ensin Dallasiin ja sieltä Lancasteriin, jossa hän työskenteli maanviljelijänä. Myöhemmin hänestä tuli biisoninmetsästäjä.Mark Lee Gardner (2011), s. 28

Marraskuussa 1876 Fort Griffinin lähistöllä hän riitaantui metsästäjakaverinsa Joe Briscoen kanssa. Välienselvittely päättyi Briscoen kuolemaan Garrettiin ammuttua häntä kiväärillä.Bill O'Neal: Encyclopedia of Western Gunfighters (1991), s. 116

Garrett tuhlasi ansioitaan uhkapeleihin muun muassa Dodge Cityssä ja St. Louisissa. Hän kertoi vuosia myöhemmin tavanneensa Bat Mastersonin Dodgessa.Mark Lee Gardner (2011), s. 31

Helmikuussa 1877 comanche-päällikkö Nigger Horse (Black Horse; Tu-ukumahPaul I. Wellman: Death in the Desert: The Fifty Year's War for the Great Southwest (1987), s. 212-14) ja hänen soturinsa tuhosivat Garrettin ja hänen metsästyskaverinsa Willis Skelton Glennin leirissä olleet 800 biisoninnahkaa ja varastivat hevoset. Kukaan metsästäjistä ei ollut paikalla hyökkäyksen aikana. Kun Glenn näki, mitä oli tapahtunut, hän vannoi kostoa.Leon C. Metz (1973), s. 18

Toukokuussa 1877 comanchet hyökkäsivät toisen kerran Garrettin ja Glennin leiriin. Glenn pääsi pakenemaan. Yksi hyökkääjistä oli Herman Lehmann, ”valkoinen intiaani”, jonka apachet olivat siepanneet lapsena Texasissa ja myyneet comancheille. Comanchet silpoivat ja polttivat leirissä olleet biisoninnahkat. Garrett oli ollut hyökkäyksen aikana metsästämässä. Garrett suhtautui realistisesti intiaanien hyökkäykseen ja halusi unohtaa sen.Leon C. Metz (1973), s. 18-20

Vuonna 1892 Skelton Glenn vaati lähes 15 000 dollarin korvauksia valtiolta. Glennin mukaan comanchet olivat rikkoneet rauhansopimuksen hyökkäämällä leiriin. Glenn pyysi Garrettia todistamaan asiassa. Vuonna 1899 Garrett teki käytännössä lopun Glennin vaatimuksesta todistamalla, että leiriin oli hyökätty, mutta tuhotun tavaran arvo oli ollut alle 1000 dollaria. Asian käsittely pitkittyi. Useita vuosia myöhemmin Glenn halusi osoittaa oikeudelle Garrettin olleen patologinen valehtelija. Lopulta Glennille määrättiin 4150 dollarin vahingonkorvaus.Leon C. Metz (1973), s. 18-20, 38

Työura

Lincolnin piirikunnan seriffinä thumb|left|200px

Helmikuussa 1878, 27-vuotiaana, hän muutti Fort Sumneriin Lincolnin piirikuntaan. Vuosi 1878 oli Lincolnin piirikunnan sodan ratkaisevin vuosi. Lincolnissa hän sai kutsumanimen ”Juan el Largo”, koska oli lähes kaksi metriä pitkä.Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007), s. 234 Garrett työskenteli ensin Pete Maxwellin tilalla. Maxwellin sisar Paulita Maxwell muisteli myöhemmin: ”Hän oli huoleton, miellyttävä mies, hyvä tarinankertoja ja täynnä kuivaa huumoria. Hän piti seurassa juomisesta ja oli hyvä pelaamaan pokeria ja kolmen kortin montea.”Mark Lee Gardner (2011), s. 33-35

Garrett riitaantui Maxwellin kanssa ja lähti Maxwellin tilalta jotakuinkin kesällä 1878. Hän piti saluunaa ja noin kuukauden ajan lihakauppaa. Baarissa työskennellessään hän tapasi lainsuojattomia miehiä ja epäilemättä myös William H. Bonneyn. Ei ole näyttöä kuitenkaan siitä, että Garrett olisi ollut Billy the Kidin läheinen ystävä.Michael Wallis (2007), s. 234-35Mark Lee Gardner (2011), s. 35, 84 Garrett kertoi ystävälleen James E. Slighille, että kun hän tunsi Kidin, he eivät olleet ystäviä eivätkä vihollisia: "Hän pitää huolta omista asioistaan ja minä omistani. Hän vierailee vaimoni suvun luona joskus, mutta ei koskaan tule käymään minun luonani. En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, ja hän tietää sen. Hän tietää, että hänen ei tarvitse pelätä minua, kunhan vain ei häiritse minua eikä asioitani."Mark Lee Gardner (2011), s. 276-77

Vuonna 1880 Garrett päätti asettua ehdokkaaksi Lincolnin seriffin virkaan. Hänellä oli ajatuksena saada kuriin seudun karjavarkaat ja hän sai tukea pyrkimyksilleen suurilta karjatilallisilta, kuten John Chisumilta. Hän lähti Roswelliin, jossa hän liehitteli äänestäjiä. Garrettin vastaehdokkaana oli George Kimbrell, joka toimi seriffinä George Peppinin jälkeen. Peppin puolestaan oli ollut seriffi William J. Bradyn seuraaja. Brady oli surmattu väijytyksessä Lincolnissa aprillipäivänä 1878.Michael Wallis (2007), s. 201-02, 225, 235-36http://spartacus-educational.com/WWpeppin.htm

Roswellissa Garrett teki ahkeraa vaalityötä erityisesti alueen espanjalaisperäisen väestön keskuudessa. Näin teki myös Kimbrell. Marraskuun 2. päivänä 1880 Garrett valittiin Lincolnin seriffiksi. Kimbrell nimitti hänet heti apulaisseriffiksi, vaikka seriffin virkaan hän astui virallisesti vasta tammikuussa 1881.Michael Wallis (2007), s. 236

Billy the Kid tuomittiin hirtettäväksi oikeudenkäynnissä huhtikuussa 1881 La Mesillassa. Hänet luovutettiin Pat Garrettille Fort Stantonissa 21. huhtikuuta. Koska Lincolnissa ei ollut kunnon vankilaa, Billy the Kid sijoitettiin entiseen Dolanin kaupparakennukseen, joka toimi oikeustalona. Garrettilla oli toimisto talon toisessa kerroksessa.Frederick Nolan (1998), s. 266-83Garrett kirjoitti kirjassaan Authentic Life:

Kid pakeni oikeustalosta 28. huhtikuuta Garrettin ollessa käymässä Las Tablasissa ja White Oaksissa. Paon jälkeen Garrett sai kuulla lukuisia viestejä Billy the Kidin oleskelusta ja piilopaikoista Fort Sumnerin alueella, mutta hän ei voinut uskoa Kidin jääneen New Mexicoon. Tavanomaiseen järjestelmälliseen tapaansa Garrett tunnusteli maaperää. Hän lähetti tiedustelukirjeen Manuel Brazilille Taibaniin. Manuel Brazilin aavistus siitä, että Kid todella oleskeli Fort Sumnerissa ja apulaisseriffi John W. Poelle kerrotut vihjeet saivat Garrettin lähtemään vanhalle linnakkeelle Poen kanssa. Roswellista mukaan lähti Thomas C. ”Kip” McKinney. Toisin kuin Garrett, Poe ja McKinney eivät tunteneet Fort Sumneria eivätkä sen asukkaita. Garret apulaisineen asettuivat hedelmätarhaan tarkkailemaan. Myöhään illalla he kuulivat ääniä ja näkivät miehen nousevan maasta. Vasta myöhemmin Garrett sai tietää, että mies oli Billy the Kid. Garrett jätti apulaisseriffit Pete Maxwellin talon kuistille ja meni keskustelemaan Maxwellin huoneeseen. Kid saapui talolle veitsi kädessään; hän oli noutamassa ruoaksi lihaa Maxwelliltä. Huomattuaan Poen Kid perääntyi talon kuistille pistooli kädessään ja tiedusteli samalla espanjaksi useasti Poen henkilöllisyyttä. Tultuaan Maxwellin huoneeseen Kid kysyi Maxwellilta, keitä ulkona olevat miehet ovat. Samalla hän huomasi huoneessa olevan toisen henkilön. Maxwell tunnisti Kidin ja Garrett ampui kuolettavasti.

Huhtikuussa 1881 kuvernööri Lew Wallace oli julkaissut 500 dollarin palkkion Billy the Kidin kiinnisaamisesta. Viisi päivää Kidin kuoleman jälkeen Garrett oli Santa Fessä noutamassa palkkiota. Virkaatekevä kuvernööri William G. Ritch päätti harkinnan jälkeen, että Wallacen palkkiotarjous ei ollut laillinen ja kieltäytyi maksamasta. Yleinen mielipide tuki vahvasti Garrettin palkitsemista. Garrettin palkitsemiseksi alettiin kerätä rahaa. Keräyksen tuottoa ei koskaan julkistettu, mutta hyvin todennäköisesti se ylitti 3000 dollaria. Helmikuussa 1882 territorion kansanedustus myönsi lopulta Garrettille kuvernööri Wallacen lupaaman palkkion. Lisäksi John Chisumin sanotaan lahjoittaneen 1000 dollaria. Asianajaja Albert J. Fountain myönsi Garrettille kultaisen seriffintähden.David G. Thomas: Billy the Kid's Grave: A History of the Wild West's Most Famous Death Marker (2017), s. 18-20

Viikko Billy the Kidin kuoleman jälkeen Garrett uhkasi erota Lincolnin piirikunnan seriffin virasta. Työ oli hänestä huonosti palkattua, ja hän oli kokenut saavansa liian vähän tukea kansalaisilta. Hän kertoi, että oli pysynyt virassaan, koska oli halunnut nähdä Kidin tapauksen loppuun asti. Todennäköisesti tapahtumat Maxwellin makuuhuoneessa, jossa Kid sai surmansa, vaikuttivat Garrettin yllättävään eroilmoitukseen. Virkakautensa lopulla hän ilmoitti tukevansa apulaisensa John W. Poen valintaa seuraajakseen. Mark Lee Gardner (2011), s. 185-86

Kirja Billy the Kidistä

Päätettyään kautensa Lincolnin seriffin virassa Garrett muutti Roswelliin, jossa hän ystävystyi Marshall Ashmun ”Ash” Upsonin kanssa. Upson muutti asumaan Garrettin luokse elokuussa 1881. Journalisti Upson oli saapunut Roswellin pikkukylään 1870-luvun puolivälissä postimestariksi. Ash Upson oli tuntenut Billy the Kidin, vaikka tuskin hyvin läheisesti, ja tiesi Kidin tekemisistä.Mark L. Gardner (2011), s. 182-83Robert M. Utley (1989), s. 198