pienois|pysty|Akkadinkielinen savitaulu, johon on kaiverrettu Gilgamesš-eepoksen tulvakertomus. Mesopotamian muinaisusko vaikutti vahvasti Raamatun syntyyn ja erityisesti ensimmäisen Mooseksen kirjan 11 ensimmäisessä luvussa kerrottuihin alkuperämyytteihin. Muinaisen Lähi-idän uskonnot kehittyivät vuorovaikutuksessa ja hyödynsivät laajalle levinneitä yhteisiä sankarihahmoja ja tarina-aihelmia. Samalla uusia uskontoja syntyi toisten pohjalta.
Sumerilaisen ja babylonialaisen kirjallisuuden vaikutus on suurta erityisesti Raamatun ensimmäisissä kertomuksissa. Tunnetuin paralleeli on vedenpaisumus: 1. Mooseksen kirjan kertomus Nooasta on jopa monissa yksityiskohdissa yhteneväinen Gilgameš-eepoksessa kuvatun tulvan kanssa. Muita samankaltaisia piirteitä ovat esimerkiksi maailman luominen alkukaaoksesta, kertomus jumalten paratiisista vailla sairautta tai kuolemaa sekä paimenen ja maanviljelijän välinen kiista, joka päättyy paimenen voittoon. Lisäksi Raamatussa mainittu Baabelin torni lienee viittaus Babylonin kaupungin korkeisiin temppelipyramideihin eli zikkurateihin. Babylonialaiset piirteet Tooran 11 ensimmäisessä luvussa ovat niin voimakkaita, että kyse on todennäköisesti suorasta vaikutuksesta. Vaikutteita omaksuttiin erityisesti pakkosiirtolaisuuden aikana 597 eaa. – 539 eaa.
Joitakin ehdotettuja paralleeleja ei nykyään pidetä uskottavina. Muinaiset juutalaiset ja kristilliset kirjailijat eivät myöskään kopioineet mesopotamialaista mytologiaa sellaisenaan, vaan hyödynsivät sen teemoja uusilla ja omaperäisillä tavoilla. Joissain tapauksissa kyse saattoi suoran vaikutuksen sijaan olla pikemminkin yhteisen kansanperinteen ja maailmankuvan hyödyntämisestä.
Babylonialaisen kirjallisuuden vaikutus
Lähi-idän yhteinen kulttuuriperintö
Muinaisen Lähi-idän uskonnot kehittyivät vuorovaikutuksessa ja lainasivat vaikutteita toisiltaan. Uusia uskontoja syntyikin toisten pohjalta. Myöhään syntynyt islam on tunnettu esimerkki monien vaikutteiden pohjalta syntyneestä uskonnosta.Hämeen-Anttila, s. 12–14, 23. Myytit vastasivat erilaisiin ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin, kuten ihmisyyden luonteeseen, maailman syntyyn ja yliluonnollisten olentojen ominaisuuksiin. Juutalaiset kirjailijat eivät kuitenkaan kopioineet muiden uskontojen kertomuksia sellaisinaan, vaan hyödynsivät tunnettuja aihelmia uusilla ja omaperäisillä tavoilla.
Muinaisen Mesopotamian kirjallisuudesta on löydetty monia yhtäläisyyksiä Raamattuun, etenkin juutalaiseen Tanakhiin eli kristilliseen Vanhaan testamenttiin. Yksittäisten tapahtumien ja hahmojen ohella muinaisen Lähi-idän kulttuuriperintö näkyy ensimmäisen Mooseksen kirjan taustalla vaikuttavissa peruskäsityksissä maailman, ihmisen ja yhteiskunnan luonteesta. Vanhan testamentin syntyaikoina varsinkin Uus-Babylonian vaikutus juutalaisuuteen oli voimakasta. Kristillinen kolminaisuusoppi taas lienee peräisin Assyriasta. Juutalaisuus ja kristinusko ottivat vaikutteita myös Mesopotamian ulkopuolisista perinteistä, kuten muinaisesta Egyptistä. Hyvän ja pahan voimakas kaksijakoisuus lienee peräisin zarathustralaisuudesta.Hämeen-Anttila, s. 15; Kugler & Hartin 2009, s. 53–56.
Muinaisajan alkuperämyytit
pienois|Uus-Babylonian valtakunta hallitsi 500-luvun eaa. puolivälissä myös Juudaa ja Israelia. Kaikkein voimakkainta babylonialainen vaikutus on 1. Mooseksen kirjan luvuissa 1–11, jotka kuvaavat maailman luomista ja kaikkein varhaisinta historiaa.Kugler & Hartin 2009, s. 53–56. Tarinat ovat enimmäkseen alkuperämyyttejä, jotka kertovat siitä, kuinka jokin asia tapahtui ensimmäisen kerran. Muualla Raamatussa nämä tapahtumat mainitaan harvakseltaan.Blenkinsopp 2011, s. 2–3. Esimerkiksi ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva mainitaan myöhemmin vain Aikakirjojen sukuluettelossa sekä eräissä Paavalin kirjeissä.Adam and Eve, Encyclopædia Britannica 29.10.2020. Viitattu 9.12.2020. Tämä viittaisi siihe, että niiden taustalla vaikuttava perinne olsi verrattain myöhäinen. Pentateukin kirjoittamisen ajankohtaa ei varmuudella tunneta, mutta monet tutkijat arvelevat, että Mooseksen kirjat olisivat saaneet lopullisen muotonsa Babylonin vankeuden (597 eaa. – 539 eaa.) aikana, jolloin niiden esikuvana olisivat olleet vanhat mesopotamialaiset tekstit. On kuitenkin epäselvää, miten juutalaiset olisivat päässeet käsiksi nuolenpääkirjoituksella laadittuihin arkistoihin tai oppineet lukemaan niitä. Siksi jotkut tutkijat ovat esittäneet vieläkin myöhäisempää ajankohtaa ja ajoittaneet Pentateukin hellenistiselle kaudelle. Lähteenä olisi toiminut kreikkalainen ja mesopotamialainen historiankirjoitus, kuten Berossoksen Babylonian historia (noin 279 eaa.).Gmirkin 2006, s. 5–7.
Robert Kuglerin ja Patrick Hartinin (2009) mukaan ”Genesiksen lukujen 1–11 riippuvuus Mesopotamian myyttisestä perimätiedosta viittaa vahvasti siihen, että niiden tarinat syntyivät pakkosiirtolaisuuden aikana” ja sen vaikutuksesta. Uus-Babylonian valtakunta pyrki aktiivisesti levittämään mesopotamialaista mytologiaa kansalaistensa keskuuteen. Kuglerin ja Hartinin mukaan Tooran 11 ensimmäistä lukua voidaan tulkita Babylonian asukkaiden hyvin tuntemien ja arvostamien myyttien tietoisena hyödyntämisenä. Luvut antavat babylonialaisille myyteille uuden tulkinnan, joka todistaa Jahven olevan maailmankaikkeuden todellinen luoja ja valtias. Samalla 11 ensimmäistä lukua tarjoavat selityksen pakkosiirtolaisuudelle: ihmiset ovat langenneet syntiin eli pahuuteen aiemminkin, mistä on ollut seurauksena ankara rangaistus, mutta joka kerta Jumalan armo on lopulta voittanut. Tooran muinainen historia päättyy kertomukseen Babylonian asukkaiden hybriksestä ja Baabelin tornin sortumisesta. Sitä seuraa kertomus Aabrahamista, joka Jumalan siunaamana lähtee Mesopotamiasta ja saapuu luvattuun maahan.”The reliance on Mesopotamian mythic traditions in Genesis 1–11 argues strongly for an exilic date and provenance for its contents, especially since the Neo-Babylonian Empire responsible for the Judean Exile was unique in its desire to cultivate among its citizens the ancient myths of Mesopotamia. On this reading the Yahwist material in Genesis 1–11 may have been composed with an eye to capitalizing on the myths’ familiarity to and authority over residents in the Babylonian Empire, but also to signaling the hegemony of the God of the Judeans. After all, the Primeval History proves their God to be the true creator and director of all reality. At the same time, by using the myths to explain the origin of human disobedience and resulting alienation from creation the author offers an explanation for the Exile and extends his effort to co-opt the Babylonian myths for Israelite use.” (Kugler & Hartin 2009, s. 55–56.)
Suositun mutta kiistanalaisen hypoteesin mukaan Tooran lähteenä olisi ollut neljä erillistä kirjaa: Jahvisti, Elohisti, Pappiskirja ja Deuteronomium. Mikäli hypoteesi hyväksytään todeksi, babylonialainen vaikutus on todennäköisesti peräisin Jahvistilta. Huomionarvoista on, että koko Tooran aineisto ei syntynyt mesopotamialaisesta vaikutuksesta, vaan teoksessa on suuret määrät pakkosiirtolaisuutta vanhempaa perimätietoa.
Juutalaisuus ja Mesopotamian muinaisuskonto eroavat myös toisistaan monessa suhteessa. Selkeimmät erot ovat juutalaisuuden jyrkkä yksijumalaisuus sekä kielto tehdä Jumalasta kuvaa. Kielto syntyi Salomon temppelin tuhoamisen jälkeen, kun Jahven alettiin korostuneesti ajatella asuvan Taivaassa eikä temppelissä. 400-luvun lopulla eaa. rakennettuun toiseen temppeliin ei enää pystytetty Jahvelle patsasta.Mäkipelto ym. 2025, luku ”Vain yksi jumala jäi jäljelle”. Kuningasajalla juutalaisuuden tuolloinen varhaismuoto oli ollut muinaiselle Lähi-idällä tyypillinen monijumalainen uskonto, jonka keskiössä oli temppelikultti. Jahve oli Juudan ja Israelin pääjumala: ihmismäinen jumalolento, jolla oli ruumis, puoliso, patsas ja maallinen asuinsija.Mäkipelto ym. 2025, luku ”Monijumalainen kuningasaika”.
Tutkimuksen historiaa
pienois|Leonard Woolley esittelee kaivauksissa löytynyttä sumerilaista lyyraa. Kuva vuodelta 1922. Kirjoitustaito keksittiin muinaisessa Sumerissa nykyisen Irakin eteläosissa. Vuoteen 2000 eaa. mennessä sumerinkielellä oli kehittynyt rikas kaunokirjallinen perinne. Myöhemmin sen perintöä pitivät yllä Assyrian ja Babylonian valtakunnat. Muinaisen Kaksoisvirranmaan kielet kuolivat ajanlaskun ensimmäisiin vuosisatoihin mennessä, ja niitä opittiin lukemaan uudestaan vasta 1800-luvulla.Black ym. 2004, s. xix-lxiii.
Mesopotamialaisia kirjoituksia alettiin johdonmukaisesti etsiä 1800-luvun lopulla. Raamattu oli tuolloin jo alkanut menettää arvovaltaansa, ja tieteen edistyessä sen kertomusten paikkansapitävyys kyseenalaistettiin. Kristillisen kulttuuripiirin alueella Raamatun uskottiin olevan maailman vanhin kirja, ja Mesopotamiassa tehtyjen kaivausten tavoitteena oli todistaa tämä oletus. Käytännössä kävi kuitenkin päinvastoin, ja mesopotamialaisen kirjallisuuden historia osoittautui huomattavasti oletettua vanhemmaksi ja rikkaammaksi.Mark, Joshua J.: Eridu Genesis. Ancient History Encyclopedia, 7.5.2020. Viitattu 9.12.2020. Vanhatestamentillisen ja babylonialaisen maailmankuvan samankaltaisuus huomattiin pian tämän jälkeen.
Eniten vaikutusta oli mesopotamialaisella kertomuksella vedenpaisumuksesta. Se löytyi Nibrusta jo 1893, mutta lojui Pennsylvanian yliopiston arkistoissa vuoteen 1912, jolloin saksalainen Arno Poebel käänsi sen. Tulvakertomus oli hyvin samankaltainen kuin Raamatun kertomus. Uskonnollisissa piireissä tämä tulkittiin todisteeksi tulvan historiallisuudesta, kun taas tiedepiireissä arvioitiin, että Raamattu oli saanut vaikutteita vanhemmasta kirjallisuudesta. Vuosina 1928–1929 Leonard Woolley osoitti, että Eufrat ja Tigris olivat tulvineet muinaisina aikoina useasti, ja tämä oli todennäköinen tulvakertomuksen esikuva.
Myös muusta Mesopotamian kirjallisuudesta löytyi teemoja, juonikuvioita ja symboleja, jotka olivat samoja kuin Raamatussa ja edelsivät niitä jopa vuosituhansilla. Tämä pakotti arvioimaan uudelleen Raamatun tekstuaalista historiaa ja sen historiakuvausten todenperäisyyttä.
Mahdollisia paralleeleja
Luominen
Enūma Eliš oli babylonialainen luomiskertomus, jonka määränä oli perustella Babylonin pääjumalan Mardukin valta muiden jumalten yli. Raamatun luomiskertomus sisältää Enuma Elišistä lainattuja tyylikeinoja ja teemoja. Ensimmäisen Mooseksen kirjan ohella myös Jobin kirjassa kuvaillaan muinaisen Lähi-idän kaikkeuskäsitystä. Sekin sisältää yhtäläisyyksiä Mesopotamian uskonnon maailmankuvaan.
Kumpikin luomiskertomus alkaa maininnalla tapahtumien muinaisuudesta. Raamatussa Jumala muokkaa sekasortoisesta ”syvyydestä” järjestyneen maailman. Samaan tapaan Marduk tuhoaa pahan kaaosta edustavan merihirviön Tiamatin. Kummassakin kertomuksessa päähenkilönä toimiva jumala erottaa toisistaan vedet, jotka asetetaan syvyyksiin maan alle sekä korkealle taivaanvahvuuden yläpuolelle. Vesien välissä on elinkelpoinen litteä maa, ja pilarien kannattelemaan taivaankanteen kiinnitetään planeetat ja tähdet. Sekä Raamattu että Enuma Eliš kuvaavat taivaankappaleiden syntyä ja niiden merkitystä ajanlaskulle.
Raamatussa Jumala luo maailman puheellaan. Tämä muistuttaa egyptiläistä kertomusta, jossa Ptah luo ”kielensä” voimalla.
Ihmiset
pienois|pysty|Eräs sumerin kuningasluettelon kopioista. Mesopotamialaisen perimätiedon mukaan jumalat loivat ihmiset sijaishallitsijoikseen. Vastaavasti Raamatussa todetaan Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen ja luontoa hallitsemaan. Sekä Raamatussa että Atrahasis-eepoksessa ensimmäinen ihminen muovataan maan tomusta.
Sumerin kuningasluettelo mainitsee useita kulttuuriheeroksia. Samoin tekee raamatullinen Kainin sukuluettelo. Kuningasluettelossa mainitaan myös suuri tulva. Tulvaa edeltäneet ihmiset elivät hyvin vanhoiksi, mutta tulvan jälkeen tulleiden sukupolvien elinikä oli samaa suuruusluokkaa nykyihmisten kanssa. Samankaltainen ajatus esiintyy Raamatussa.
Paratiisi