Länsi-Bengali () on osavaltio Intian itäosassa. Se muodostaa viereisen Bangladeshin kanssa Bengalin etnisesti ja kielellisesti yhtenäisen alueen. Länsi-Bengalin koillispuolella sijaitsevat Assamin ja Sikkimin osavaltiot sekä Bhutan, ja lounaispuolella Orissan osavaltio. Lännessä osavaltio rajautuu Jharkhandin ja Biharin osavaltioihin ja luoteessa Nepaliin.
Alue, joka nykyään muodostaa Länsi-Bengalin, on kahden vuosituhannen aikana kuulunut useisiin eri valtakuntiin. Englannin Itä-Intian kauppakomppania vakiinnutti valtansa alueella Plasseyn taistelun jälkeen vuonna 1757, ja Kalkutan kaupunki toimi vuosien ajan brittiläisen Intian pääkaupunkina. 1900-luvun alussa Bengali oli Intian itsenäisyysliikkeen keskus; vuonna 1947 alue jaettiin kahtia, Intian hallinnoimaan Länsi-Bengaliin ja Itä-Pakistaniin, josta tuli uuden Pakistanin valtion osa.
Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 Länsi-Bengalin politiikkaa ja taloutta hallitsivat vuosikymmenien ajan marxismi, naxaliittiliikkeet ja ammattiyhdistykset. 1990-luvun loppupuolella taloudellinen uudistuminen johti osavaltion talouden ja teollisuuden nopeaan kasvuun., sivut 4–6 Länsi-Bengali on maataloudesta riippuvainen osavaltio, joka käsittää vain 2,7 prosenttia Intian pinta-alasta mutta jossa asuu yli 7,8 prosenttia Intian väestöstä. Osavaltio onkin Intian tiheimmin asuttu. Länsi-Bengalia hallitsi pitkään Intian marxilaisen kommunistisen puolueen johtama vasemmistorintama, joka oli maailman pitkäaikaisin demokraattisesti valittu kommunistinen hallitus. Vuonna 2011 kommunistit hävisivät osavaltiovaalit, joiden seurauksena he menettivät Länsi-Bengalin All India Trinamool Congress -puolueelle. Useat merkittävät runoilijat, kirjailijat ja taiteilijat ovat kotoisin Länsi-Bengalista.
Historia Jäänteet sivilisaatiosta laajemmalla Bengalin alueella ovat yli 4 000 vuotta vanhat. Tällöin aluetta asuttivat dravidalaiset, tiibetiläis-burmalaiset ja austroaasialaiset kansat. Sanan Bangla tai Bengali tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta sen uskotaan tulleen drvidakieltä puhuneelta Bang-heimolta, joka asettui alueelle noin vuonna 1 000 ennen ajanlaskun alkua. Indo-arjalaisten saapumisen jälkeen 600-luvulla eaa. muodostui Bengalin ja Biharin alueet käsittänyt Magadhan kuningaskunta. Se oli yksi neljästä tärkeimmästä Buddhan elämän aikaisesta intialaisesta kuningaskunnasta, ja yksi kuudestatoista Mahajanapadasta. Chandragupta Mauryan perustaman Maurya-dynastian aikana Magadha-valtakunta käsitti lähes koko Etelä-Aasian – Ashokan valtakaudella kolmannella vuosisadalla eaa. siihen kuului osia Persiasta ja Afganistanista. Yksi varhaisimmista ulkopuolisista viittauksista Bengaliin on kreikkalaisten noin vuonna 100 eaa. mainitsema Gangaridai-niminen maa. Sanan on arveltu tulleen nimestä Gangahrd (Maa, jonka sydämessä on Ganges), joka viittasi Bengalin osaan.
200–500-luvuilla Magadhan kuningaskunta toimi Gupta-valtakunnan keskuksena. Ensimmäinen muistiin merkitty itsenäinen Bengalin kuningas oli Shashanka, jonka hallituskausi oli 600-luvun alussa. Sekasortoisen kauden jälkeen buddhalainen Pala-dynastia hallitsi aluetta yli neljänsadan vuoden ajan. Tätä seurasi lyhytaikaisempi hindulaisen Sena-dynastian valtakausi. Islam saapui Bengaliin sufilaisten lähetyssaarnaajien mukana 1100-luvulla. Seuranneet muslimivalloitukset auttoivat uskonnon levittäytymistä koko alueelle. Bakhtiyar Khalji, turkkilainen kenraali, voitti Sena-dynastian Lakshman Senin ja valloitti suuria alueita Bengalista. Seuraavan muutaman sadan vuoden ajan aluetta hallitsivatkin sulttaanien ja feodaaliharrojen dynastiat Delhin sultanaatin alaisuudessa. 1500-luvulla Mughal-kenraali Islam Khan valloitti Bengalin. Mughal-valtakunnan hovin nimittämien kuvernöörien hallinto antoi kuitenkin nyt tietä Murshidabadin kaupungin Nawabien puoli-itsenäiselle hallinnolle. Nawabit kunnioittivat nimellisesti Delhin Mughalien valta-asemaa.
Eurooppalaiset kauppiaat saapuivat Bengaliin 1400-luvun lopussa. Heidän vaikutusvaltansa kasvoi, ja lopulta Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania sai verotusoikeuden Bengalin subahissa eli provinssissa Plasseyn taistelun jälkeen vuonna 1757. Taistelussa britit voittivat Siraj ud-Daulahin, viimeisen itsenäisen Nawabin. Bengalin hallintoalue perustettiin vuonna 1765, ja se käsitti lopulta kaikki Central Provinces and Berar -alueen (nykyään Madhya Pradesh) pohjoispuoliset brittiläiset territoriot, Gangesin suulta ja Brahmaputralta Himalajalle ja Punjabiin. Bengalin nälänhätä 1770 vaati miljoonia uhreja. Kalkutasta tehtiin brittiläisen Intian pääkaupunki vuonna 1772. Bengalin renessanssin ja Brahmo Samajn sosiokulttuurisilla uudistusliikkeillä oli suuri vaikutus Bengalin kulttuuriseen ja taloudelliseen elämään. Epäonnistunut Sepoykapina sai alkunsa Kalkutassa ja johti vallan siirtymiseen Yhdistyneen kuningaskunnan kruunulle, jonka edustajana toimi Intian kenraalikuvernööri. Vuosina 1905–1911 Bengalia yritettiin jakaa kahteen eri hallintoalueeseen.
Bengalilla oli merkittävä rooli Intian itsenäisyysliikkeessä, jossa keskeistä osaa näyttelivät vallankumoukselliset ryhmät kuten Anushilan Samiti ja Jugantar. Aseistautuneet hyökkäykset Bengalista brittiläistä Rajta kohtaan saavuttivat huippunsa, kun Subhas Chandra Bose johti Intian kansallisarmeijan brittejä vastaan. Vuonna 1947 Bengali jaettiin uskonnollisten rajojen mukaan: läntinen osa jäi Intialle ja itäinen osa liittyi Pakistaniin Itä-Bengalin provinssina (joka nimettiin myöhemmin Itä-Pakistaniksi ja josta syntyi Bangladesh vuonna 1971). 2. lokakuuta 1955 entinen ranskalainen Chandannagarin enklaavi, joka oli siirtynyt Intian hallintaan vuoden 1950 jälkeen, liitettiin Länsi-Bengaliin. Myöhemmin osavaltioon liitettiin myös osia Biharista.
1960- ja 1970-luvuilla vakava sähköpula, lakot ja väkivaltainen marxistinen naxaliittiliike vahingoittivat osavaltion infrastruktuuria, mikä johti taloudelliseen taantumiseen. Bangladeshin itsenäisyyssota vuonna 1971 johti miljoonien pakolaisten saapumiseen Länsi-Bengaliin, mikä myös rasitti osavaltion infrastruktuuria. Länsi-Bengalin politiikassa tapahtui merkittävä käänne, kun vasemmistorintama voitti vuoden 1977 vaaleissa Intian kongressipuolueen. Vasemmistorintama hallitsi osavaltiota Intian kommunistisen (marxistisen) puolueen johtamana kolme vuosikymmentä. Vuoden 2011 vaaleissa kommunistit kokivat tappion, jolloin heidän valtakautensa Länsi-Bengalissa päättyi.
Osavaltion talous alkoi kohentua Intian keskushallituksen aloittamien talousuudistusten jälkeen 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 2006 aseistautuneet maolaiset aktivistit ovat tehneet terrori-iskuja osavaltion joissakin osissa.
Maantiede ja ilmasto right|pienoiskuva|Valtatie 31A noudattelee Tistā-joen rantoja Kalimpongin lähellä Darjeelingin alueella. Länsi-Bengali sijaitsee Intian itäisellä "pullonkaulalla". Osavaltio ulottuu Himalajalta pohjoisessa Bengalinlahdelle etelässä. Länsi-Bengalin kokonaispinta-ala on 88,752 neliökilometriä.http://www.indianmirror.com/geography/geo9.html Statistical Facts about India: www.indianmirror.com Darjeelingin kukkula-alue osavaltion pohjoisimmassa osassa kuuluu itäiseen Himalajaan. Tällä alueella sijaitsee Sandakfu, joka on 3 636 metrin korkuisena osavaltion korkein vuorenhuippu. Kapea Terain alue erottaa tämän osan tasankoalueista, jotka vuorostaan muuttuvat etelämpänä Gangesin suistoksi. Osavaltion eteläisimmässä osassa on pieni rannikkoalue, kun taas Sundarbansin valtavat mangrovemetsät muodostavat merkittävän luontokohteen Gangesin suistossa.
Ganges on Länsi-Bengalin tärkein joki. Joen toinen haara virtaa Bangladeshiin Padma-jokena (bengaliksi পদ্মা, Pôdda), toinen vuorostaan virtaa Länsi-Bengalissa Bhagirathi- ja Hooghly-jokina. Tistā, Torsa, Jaldhaka ja Mahananda virtaavat pohjoisen kukkula-alueilla. Läntisen tasangon jokiin kuuluvat Damodar, Ajay ja Kangsabati. Gangesin suistossa Sundarbansin alueella on lukematon määrä jokia ja puroja. Gangesin saastuminen siihen heitetystä jätteestä on merkittävä ongelma Länsi-Bengalissa. Ainakin yhdeksän osavaltion piirikuntaa kärsii pohjaveden korkeista arsenikkipitoisuuksista – arviolta 9,5 miljoonaa ihmistä on vaarassa juoda vettä, jonka arsenikkipitoisuus ylittää Maailman terveysjärjestön suositteleman 10 µg/litra.
Länsi-Bengalin ilmasto vaihtelee eteläosien trooppisesta savannista pohjoisen kosteaan, subtrooppiseen ilmastoon. Päävuodenajat ovat kesä, sadekausi, lyhyt syksy ja talvi. Vaikka suistoalueiden kesä tunnetaankin erityisen kosteana, osavaltion länsiosan ylämailla on samantapainen kuiva kesä kuin muuallakin Intiassa; korkeimmat päivälämpötilat ovat 38–45 °C:n välillä. Öisin viileä etelätuuli tuo kosteutta Bengalinlahdelta. Alkukesästä on usein lyhyitä ukkospuuskia, jotka tunnetaan nimellä Kalbaisakhi. Monsuunit tuovat sadetta koko osavaltioon kesäkuusta syyskuuhun. Talvi (joulukuusta tammikuuhun) on tasankoalueilla leuto, keskimääräisen alhaisimman lämpötilan ollessa 15 °C. Talvella kosteutta vähentää kylmä ja kuiva pohjoistuuli. Darjeelingin kukkula-alueilla talvi on ankarampi, ja joillakin alueilla saattaa sataa ajoittain lunta.
Kasvillisuus ja eläimistö
Osavaltion kasvillisuus ja eläimistö ovat suurien korkeuserojen ansiosta monipuoliset. Metsät muodostavat 14 prosenttia Länsi-Bengalin pinta-alasta, mikä on vähemmän kuin Intian kansallinen keskiarvo, 23 prosenttia.; sivu 181 Suojellut metsät muodostavat 4 prosenttia pinta-alasta. Osa maailman suurimmasta mangrovemetsästä, Sundarbansista, sijaitsee Länsi-Bengalin eteläosassa.
Kasvitieteellisestä näkökulmasta osavaltion eteläosa voidaan jakaa kahteen alueeseen: Gangesin tasankoon ja littoraalisiin Sundarbansin mangrovemetsiin. Tasangon tulvamaa yhdessä suotuisan sademäärän kanssa tekevät alueesta erityisen hedelmällisen. Osavaltion länsiosan kasvillisuudella on paljon yhtäläisyyksiä viereisen Jharkhandin osavaltion Chota Nagpurin tasangon kanssa. Tärkein kaupallisesti hyödynnettävä puulaji on Shorea robusta, joka tunnetaan nimellä sal. Purba Medinipurin rannikkoalueella on rannikkokasvillisuutta; vallitseva puulaji on Casuarina. Merkittävin puu Sundarbansin metsissä on laajalle levinnyt sundri (Heritiera fomes), josta metsä onkin saanut nimensä. Kasvillisuus pohjoisessa Länsi-Bengalissa määräytyy sademäärän ja korkeuden mukaan. Esimerkiksi Himalajan edustan kukkuloilla, Duareilla, on tiheää salmetsää ja muita ikivihreitä trooppisia puita. 1000 metrin yläpuolella metsätyyppi vaihtuu subtrooppiseksi. Darjeelingissa, yli 1500 metrin korkeudella, yleisiä lauhan metsävyöhykkeen puulajeja ovat tammet, havupuut ja alppiruusut.
Sundarbans tunnetaan bengalintiikereiden suojeluhankkeesta. Yhteensä Länsi-Bengalin alueella on viisi kansallispuistoa – Sundarbanin kansallispuisto, Buxan tiikerinsuojelualue, Gorumaran kansallispuisto, Neoran laakson kansallispuisto ja Singalilan kansallispuisto. Osavaltion eläimistöön kuuluvat intiansarvikuono, intiannorsu, peura, leopardi, gauri ja krokotiilit. Länsi-Bengalissa on myös rikas linnusto; muuttolinnut saapuvat osavaltion alueelle talvella. Korkealla kasvavissa metsissä, kuten Singalilan kansallispuistossa asuu muntjakkeja, kultapandoja, intiangaselleja, härkägemssejä, muurahaiskäpyjä, käpinkäisiä ja teräsfasaaneja. Bengalintiikerin lisäksi Sundarbansin alueella elää useita muita vaarantuneita lajeja, kuten gangesindelfiini. Mangrovemetsät toimivat myös luonnollisena "kalankasvattamona", ja tukevat Bengalinlahden alueen rannikoiden kalakantoja.
Hallinto ja politiikka