Prohairesis tai proairesis (; harkitseva valinta, harkittu halu, tahto) on stoalaisen filosofian keskeisiä käsitteitä. Se tarkoittaa rationaalista kykyä hyväksyä tai hylätä ulkoisia vaikutelmia. Käsitteellä on keskeinen merkitys stoalaisen etiikan kannalta: olemme moraalisesti vastuussa ainoastaan niistä asioista, jotka ovat meidän vallassamme, ja stoalaisuuden mukaan ainoa asia, joka on meidän vallassamme, on oma prohairesiksemme.

Filosofisena terminä prohairesis on peräisin Aristoteleen teoksesta Nikomakhoksen etiikka. Hänellä se tarkoitti valintaa, joka on ”vallassamme oleviin asioihin kohdistuva harkittu halu”.Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka 1113a10. Teoksessa Aristoteles 2005. Stoalaisuuteen termin toi Epiktetos. Hänelle se oli niin keskeinen, että termit prohairesis, prohaireettinen ja aprohaireettinen esiintyvät hänen teoksissaan Keskusteluja ja Käsikirja lähes 170 kertaa.

Termin merkitys

Sana prohairesis (, pro, ”ennen” + , hairesis, ”valinta”) tarkoittaa kirjaimellisesti ”esivalintaa” tai ”valintaa ennen valintaa”. Termin stoalaiseen merkitykseen sisältyy kuitenkin ajatus ”sielunkyvystä”, kuten sellaisesta valinnan kyvystä, joka on tyypillinen juuri ihmiselle — ei pelkästään jostakin teosta, kuten valitsemisesta tai esivalitsemisesta.

Prohairesis voidaan tulkita esimerkiksi moraaliseksi tarkoitukseksi, valinnaksi tai tahdoksi.Remes & Sihvola 2008, s. 163. Muita kreikan kielen sanaan sisältyviä merkityksiä ovat muun muassa käytös, johdattaminen, menettelytapa, luonne, maine, hyvä tahto ja ilmaistu mielipide. Epiktetos-suomennoksissa prohairesis on käännetty muun muassa ”henkiseksi olemukseksi”Epiktetos: Keskusteluja II.10. Teoksessa Epiktetos 1978, s. 66., ”henkisen olemuksen säilyttämiseksi”Epiktetos: Käsikirja 4. Teoksessa Epiktetos 1978, s. 17. ja ”sieluksi”Epiktetos: Käsikirja 9. Teoksessa Epiktetos 1978, s. 18..

Epiktetos määrittelee prohairesiksen olevan: Rationaalinen sielunkyky, joka kykenee käyttämään vaikutelmia, ja jonka alaisia kaikki muut sielunkyvyt ovat (esim.: Keskusteluja II,23,6-15; II,23,20-29). Sielunkyky, joka kykenee käyttämään vaikutelmia ja ymmärtämään niiden käyttötarkoituksia (esim. Keskusteluja II,8,4-8). Teoreettinen kyky, joka voi arvioida kaikkia muita sielunkykyjä (esim.: Keskusteluja I,1,1-13; I,17,1-3; I,20,1-6). Kyky, jota ei voida orjuuttaa (esim.: Keskusteluja II,10,1; I,17,21) tai alistaa muiden kykyjen alaisuuteen (esim. Keskusteluja II,10,1; I,17,21; IV,1,161).

Epiktetokselle prohairesis on keskeinen ihmistä määrittävä kyky: sen käyttäminen on ihmiselämän ylin muoto ja tarkoitus. Epiktetoksen mukaan ”me olemme prohairesiksemme”:

Prohairesis erottaa toimijat toisistaan; esimerkiksi järjelliset ihmiset eläimistä:

Kykynä prohairesis on sellainen, ettei edes Zeus pysty käskemään sitä. Epiktetoksen mukaan prohairesis on täydessä toiminnassa silloin kun me haluamme tai torjumme jotain, koemme jonkun houkuttavan meitä tai ajavan meitä pois, tai hyväksymme tai vastustamme jotakin. Prohairesis voi ottaa kaksi muotoa suhteessa dihairesikseen, asioiden jakamiseen ja erotteluun: se voi olla joko dihairesiksen mukainen tai sen vastainen.

Prohairesis stoalaisessa etiikassa

Epiktetoksen mukaan mitään ei voida pitää hyvänä tai pahana, paitsi niitä asioita, jotka ovat omassa hallinnassamme. Ainoa todella hallinnassamme oleva asia on oma vapaa tahtomme, prohairesis, joka valitsee sen, miten arvioimme vaikutelmiamme.

Jos joku esimerkiksi sanoo jotain arvostelevaa, se ei ole arvostelun kohteelle pahaa. Samoin, jos joku kiittää jotakuta, se ei ole kiitoksen kohteelle hyvää. Tämä johtuu siitä, että tällaiset asiat ovat ulkoisia kohteen kannalta, eivätkä hänen hallintavallassaan. Valinnan vapautta käyttämällä on mahdollista säilyttää mielenmaltti arvostelun ja kiitoksen edessä. Tällainen mielenmaltin säilyttäminen on moraalisesti hyvä asia, eli hyve.

Kun joku puolestaan hermostuu arvostelusta tai haltioituu kiitoksesta, tämä on moraalisesti paha asia eli pahe, koska tällainen henkilö on erehtynyt arvostelmissaan pitämällä hänen hallintavaltansa ulkopuolella olevia asiota, kuten arvostelua ja kiitosta, jonkin arvoisina asioina (eli pahana tai hyvänä). Seurauksena tällainen henkilö antaa oman elämänsä hallinnan muiden käsiin.Sellars, John: Stoicism, s. 114-115.

Epiktetokselle prohairesiksen merkitys on siinä, että sen avulla ihmisille on mahdollista valita rationaalisesti, kuinka he haluavat suhtautua erilaisiin vaikutelmiin:

Lähteet

Kirjallisuutta

Luokka:Filosofian termit Luokka:Kreikankieliset sanat ja sanonnat Luokka:Stoalaisuus