thumb|ITU:n määrittelemät radiotaajuusalueet HF on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Institute of Electrical and Electronics Engineersin (IEEE) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 3 MHz–30 MHz:n radioaallot (aallopituusalue 10–100 m). HF on akronyymi englannin kielen sanoista 'High frequency' (). Alueesta saatetaan käyttää myös nimitystä dekametriaallot ('kymmenet metrit', ) aallonpituusalueensa (10–100 m) mukaan.

Taajuusalueelle sijoittuu osa historiallisesta yleisradiotoiminnan amplitudimoduloiduille (AM) lähetyksille tarkoitetusta lyhytaaltoaluesta (, SW). Alueet ei siis ole synonyymeja; lyhytaaltoalue (SW) kattaa taajuudet 2 300 kHz:sta 26 100 kHz:siin. Eli vain SW-alueen osa-alue 3 000 kHz–26 100 kHz osuu HF-taajuusalueelle ja osa-alue 2 300 kHz–3 000 kHz jää alueen ulkopuolelle. Vastaavasti HF-alueen taajuudet 26 100 kHz–30 000 kHz jää SW-alueen ulkopuolelle.

thumb|611x611px|Taajuusaluemääritysten vertailua|none

ITU:n määritys: Nimi Lyhenne ITU-numero Taajuus ja aallonpituus Käyttöesm. High frequency HF 7 Lyhyiden aaltojen yleisradiotoiminta (3 Mhz–26 MHz), LA-radiopuhelin (27 MHz), radioamatööri ja horisontin takainen ilmailuviestintä, RFID, horisontin takainen tutka, automaattinen linkinmuodostus (ALE) / near-vertical incidence skywave (NVIS) radio communications, :en:marine and mobile radio telephony

HF-alueen erikoisuus on – lyhyen kantaman (noin 50 km, meren yli pidempi) pinta-aallon lisäksi – alueella esiintyvä avaruusaalto. Ilmakehässä on 100–300 kilometrin korkeudessa ionisoituneita kerroksia, jotka heijastavat HF-alueen radioaaltoja. Tällöin muutaman watin teholla saadaan yhteyksiä jopa maapallon toiselle puolelle.

Käyttö

Sähkötysradiokäyttö

Taajuusalueen lähetysten kantavuus – jo muutaman watin teholla saatetaan saada yhteyksiä jopa maapallon toiselle puolelle – tekee taajuusalueesta hyvin käytännöllisen sähkötysradiotaajuutena radioamatööritoiminnassa. HF-alue on käytössä myös sissiradiotoiminnassa niin kymmenien kilometrien kuin satojenkin kilometrien etäisyyksillä. Sotilaallisina ongelmina on kaukoyhteyksien herkkyys ilmakehän ydinräjähdyksille sekä heijastavien kerrosten vaihtelut vuorokauden, vuodenajan sekä auringonpilkkurytmin mukaan. Tämä tekee yhteyden varman saannin kahden pisteen välillä ammattitaitoa vaativaksi tehtäväksi. Lisäksi avaruusaalto tarkoittaa, että periaatteessa kaikki maailman samalla taajuudella olevat HF-radiot ovat kuultavissa lähes joka paikkaan. HF-alue on siis globaalissa mittakaavassa täynnä.

Radioamatöörikäyttö

80 m 60 m 40 m 30 m 20 m 17 m 15 m 12 m 10 m 3 500 kHz – 3 800 kHz 5 351,5 – 5 366,5 kHz 7 000 kHz – 7 200 kHz 10 100 kHz – 10 150 kHz 14 000 kHz – 14 350 kHz 18 068 kHz – 18 168 kHz 21 000 kHz – 21 450 kHz 24 890 kHz – 24 990 kHz 28 000 kHz – 29 700 kHz

Tutka-aaltokäyttö

HF-alueen erikoiskäyttö on ns. OTH-tutka eli yli-horisontin-tutka. Lähettämällä HF-alueen radiopulssin tutkan kantama voidaan kasvattaa muutamaan tuhanteen kilometriin. Ongelmina on suuren antennin ja tehon tarve sekä kansainväliset häiriöt HF-alueella. OTH-tutkia on kokeiltu pitkään muun muassa Yhdysvalloissa, Neuvostoliitossa ja Australiassa.

Yleisradiokäyttö

Tällä alueella on myös yleisradiolähetyksiä (AM-lyhytaaltolähetyksiä (SW-alue)). Kaukaisten yleisradioasemien kuunteluharrastusta kutsutaan DX-kuunteluksi.

Kuunteluolosuhteisiin vaikuttavat yleensä suuresti ilmakehässä tapahtuvat radioaaltojen heijastumiset, vuorokaudenaika ja vuodenaika, kuten myös auringonpilkut. Pienitehoinenkin lähetyssignaali saattaa suotuisissa olosuhteissa kuulua maapallon toiselle puolelle.

Tähtitieteen harrastusta haittaavaa ”valosaastetta” vastaa DX-kuuntelussa radiolähettimien runsas määrä ja juurikin kaikkien lähettimien – pientenkin – hyvä kantavuus, mikä johtaa siihen, että pienitehoisemmat signaalit pyrkivät hukkumaan ”taustakohinaan”.

Kuuluvuuteen voi vaikuttaa käyttämällä suuntaavampia antenneja, joilla voidaan vaimentaa muista suunnista tulevia lähetteitä tai suodattimia, joilla voidaan tarkalla vastaanottimella suodattaa vastaanotettavan lähetyksen ympäriltä kohinaa tai muita lähetyksiä pois.

Alialueet

27 MHz:n lyhytaaltoalue

27 MHz radio-ohjattavat lelut, langaton näppäimistö ja hiiri lupavapaiden LA-radiopuhelimien taajuusalue (AM/FM).

SW-taajuusalue

Lyhyet aallot tulivat yleisradiokäyttöön pitkien ja keskipitkien aaltojen jälkeen. Lyhyiden aaltojen (, SW) 120 metrin aaltoalue (2 300 kHz–3 000 kHz) sijoittuu MF-taajuusalueelle (0,3–3 MHz), kun taas kaikki loput 90 metrin radioaalloista 11 metrin radioaaltoihin (3 000 kHz–26 100 kHz) HF-taajuusalueelle (3 000 kHz–30 000 kHz).

Lyhyet aallot 2 300–26 100 kHz (lyh. SW; ) 120 metrin aallot 2 300–2 495 kHz, tropiikkiaallot 90 metrin aallot 3 200–3 400 kHz, tropiikkiaallot 75 metrin aallot 3 900–4 000 kHz, tropiikkiaallot 60 metrin aallot 4 750–5 060 kHz, tropiikkiaallot 49 metrin aallot 5 900–6 200 kHz 41 metrin aallot 7 100–7 350 kHz 31 metrin aallot 9 400–9 900 kHz 25 metrin aallot 11 600–12 100 kHz 22 metrin aallot 13 570–13 870 kHz 19 metrin aallot 15 100–15 800 kHz 16 metrin aallot 17 480–17 900 kHz 15 metrin aallot 18 900–19 020 kHz 13 metrin aallot 21 450–21 850 kHz 11 metrin aallot 25 600–26 100 kHz

Lähteet

Luokka:Radioaallot Luokka:Radiotaajuusalueet