Erik Alfred Torbjörn (”Björn”) Collinder (22. heinäkuuta 1894 Sundsvall, Ruotsi – 20. toukokuuta 1983 Wien, Itävalta) oli ruotsalainen kielitieteilijä, Uppsalan yliopiston fennougristiikan professori, joka Suomessa muistetaan erityisesti Kalevalan ruotsintajana.
Elämä ja ura Björn Collinder syntyi oppikoulunopettajan perheeseen ja aloitti opintonsa Uppsalan yliopistossa 1912. Hän opiskeli ensin skandinaavisia kieliä mutta kiinnostui sitten erityisesti saamesta ja siirtyi fennougristiikkaan. Saamen kielen tutkimuksen uranuurtajan K. B. Wiklundin oppilaana hän väitteli tohtoriksi 1929 suomalais-ugrilaisen astevaihtelun historiasta. Vuonna 1932 hän julkaisi laajan tutkielman suomen vanhoista germaanisista lainasanoista (Die urgermanischen Lehnwörter im Finnischen) sekä yleisesityksen saamelaisten elämäntavasta ja kulttuurista (Lapparna: deras kultur och arbetsliv), ja vuonna 1933 hänet nimitettiin Wiklundin seuraajana suomalais-ugrilaisten, erityisesti saamelaiskielten professoriksi. Tässä virassa hän toimi vuoteen 1961 saakka.
Lukuvuoden 1947–1948 Collinder vietti Yhdysvalloissa Indianan (Bloomington) yliopistossa, ensimmäisenä niistä eurooppalaisista fennougristeista, joita toisen maailmansodan jälkeen kutsuttiin vierailemaan Yhdysvaltoihin. Tätä vierailuohjelmaa tutkineen Elina Pallasvirran mukaan Collinderin vierailu nosti esille vastakkainasettelun perinteisen historiallis-vertailevan kielitieteen ja Amerikassa hallitsevan strukturalistisen lingvistiikan välillä: amerikkalaiset isännät arvostivat Collinderin laajaa tietämystä saamelaiskielistä mutta pitivät hänen tieteellistä lähestymistapaansa toivottoman vanhanaikaisena.
Fennougristiikan historiaan Collinder on jäänyt etenkin hyödyllisten ja aikoinaan jo englanninkielisyytensäkin ansiosta paljon käytettyjen Fenno-Ugric Vocabulary (1955), Survey of the Uralic Languages (1957) ja Comparative Grammar of the Uralic Languages (1960) ansiosta. Lisäksi hän julkaisi lukuisia saamelaiskieliä käsitelleitä tutkimuksia, muun muassa eteläsaamesta koottua aineistoa sekä Ruotsin saamelaisten paikannimien sanakirjan. Collinder harrasti turkologiaa ja pohti ajalleen tyypilliseen tapaan vielä uralilaisten ja ns. altailaisten kielten sekä jukagiirin mahdollista sukulaisuutta. Yleisen kielitieteen alalta Collinder julkaisi joitakin tutkielmia sekä kaksi yleisteosta kielentutkimuksesta: Introduktion i språkvetenskapen (1941) ja Språket. Inledning till det vetenskapliga språkstudiet (1959).
Suomessa Collinder muistetaan Suomen ystävänä ja erinomaisena suomen kielen taitajana. Hän teki pitkän opinto- ja tutkimusmatkan Suomeen 1921–1922 ja toimi vuonna 1924 jonkin aikaa Ruotsin Suomen-lähetystön lehdistöavustajana. Suomen kulttuurin välittämisen alalla hänen suurin saavutuksensa oli Kalevalan ruotsinnos, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi 1948. Myöhempiä painoksia Collinder paranteli edelleen, ja vuonna 1954 hän purki Kalevalan ruotsintamisen nostattamia pohdintojaan ruotsin kielestä ja sen huollosta teokseen En översättares tankar om svensk språkvård (1954). Vanhemmiten Collinder kiinnostui yhä enemmän muinaisten runoteosten kääntämisestä ja ruotsinsi mm. Beowulfin (1954), Euripideen Kykloopin (1955), Runollisen Eddan (1957) ja Snorren Eddan (1958).
Björn Collinder sai tieteellisistä ansioistaan useita kansainvälisiä kunnianosoituksia, ja Helsingin yliopisto promovoi hänet kunniatohtoriksi 1960.
Perhe Collinder oli naimisissa laulajatar Britta Norrbyn kanssa, ja heidän kotinsa Uppsalan Kåbossa tunnettiin kulttuuriväen kirjallisena salonkina. Hänen veljensä Per Collinder oli tähtitieteilijä ja navigaation asiantuntija sekä useiden kansantajuisten tietokirjojen kirjoittaja.
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset kielitieteilijät Luokka:Fennougristit Luokka:Vuonna 1894 syntyneet Luokka:Vuonna 1983 kuolleet Luokka:Kalevala Luokka:Saamelaiskielten tutkijat