Veikko Ervasti (, salanimi Valter Vuoksi; 18. huhtikuuta 1914 Kuusamo – 4. maaliskuuta 1947 Petroskoi) oli neuvostoliitonsuomalainen kirjailija.
Ervasti syntyi metsurin perheeseen. Koulunkäynti jäi lyhyeksi, koska kotitalo myytiin velkojen takia ja Ervasti joutui yksitoistavuotiaana metsätöihin. Vuonna 1931 hän muutti Neuvostoliittoon. Vuodesta 1932 Ervasti opiskeli Petroskoin kasvatustieteellisessä instituutissa, josta valmistuttuaan hän toimi opettajana Vienan Karjalassa. Vuonna 1940 hän palasi Petroskoihin, jossa työskenteli Punalipun toimitussihteerinä. Jatkosodan aikana hänet evakuoitiin Permin alueelle, josta hän siirtyi Totuuden toimittajaksi Belomorskiin.
Tekijän ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1935 nimellä Valter Vuoksi Rintama ja Kipinä -lehdissä sekä Kevätvyöry-almanakassa. Vuodesta 1940 lähtien hän kirjoitti runoja, kertomuksia ja kuvauksia sekä kokeili voimiaan myös näytelmäkirjailijana. Erillisinä kirjoina julkaistiin runokokoelmat Laulu onnesta (1948) ja Säteitä (1964). Ervasti toimi myös klassisen venäläisen kirjallisuuden sekä neuvostorunouden suomentajana. Vuonna 1944 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
Teoksia Laulu onnesta: Runoja. Petroskoi: KSSNT:n valtion kustannusliike, 1948. Säteitä: Runoja. Petroskoi: Karjala, 1964. Runoja. Teoksessa Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. Petroskoi: Karjala, 1976, s. 357–361. Runoja. Teoksessa Minun maani: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1941–1979. Petroskoi: Karjala, 1980, s. 33–41. Runoja teoksessa Laulu lokakuulle, Karjala-kustantamo, Petroskoi 1987. 207 s.
Lähteet
Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt Luokka:Venäjän suomenkieliset kirjailijat Luokka:Vuonna 1914 syntyneet Luokka:Vuonna 1947 kuolleet