Ilkka Juhani Takalo-Eskola (s. 5. syyskuuta 1937 Keminmaa) on taidemaalari ja performanssitaiteilija.
Henkilöhistoria Taiteellisen työnsä ohella Takalo-Eskola on toiminut Kuvataideakatemian yliopettajana ja rehtorina. Hän on ollut eläkkeellä syksystä 2000 alkaen. Elämäntyöstään Takalo-Eskola on saanut Ars Fennica -palkinnon. Hänen vaimonsa Kirsti Takalo-Eskola (5.4.1936 Viipuri - 11.5.2015 Forssa)Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 31.5.2015, s. C29 dokumentoi Elonkorjaajien performansseja.
Taiteellinen tuotanto Takalo-Eskola tuli julkisuuteen 1960-luvun alussa runoilijana ja kirjoittajana. Hän avusti Pentti Saarikosken perustamaa Uutta Kirjallisuuslehteä ja julkaisi kaksi runokokoelmaa 1960-luvulla. Sana ja kirjoittaminen oli Takalo-Eskolalla mukana myöhemminkin, mutta 1970-luvulla hän alkoi suuntautua kuvataiteisiin. Hän tutustui Elonkorjaajat-ryhmään ja piti ensimmäisen näyttelynsä Elonkorjaajien Halvat huvit -galleriassa vuonna 1971.
Takalo-Eskola yhdistää usein taiteen eri lajeja. Hänen teoksensa ovat Elonkorjaajien tapaan usein ennakoineet ajassa liikkuvia taiteen ilmiöitä. Hän teki käsitteellisiä teoksia jo ennen kuin ilmiötä Suomessa tunnettiin. Takalo-Eskola teki myös performanssin tyyppisiä esityksiä jo 1970-luvulla. Silloin niitä nimitettiin esimerkiksi 'metsäteatteriksi'. Hän dokumentoi luontoperformanssejaan valokuvaamalla. Yksi valokuvin tallennettu performanssi oli nimeltään Yritys ylittää suo, kuvissa mies rämpii suossa kuin uppoamaisillaan. Takalo-Eskolan tunnettuja performansseja on hänen Kuvataideakatemian rehtoriksi tulonsa yhteydessä järjestetty epävirallinen akti, jossa avusti professori Radoslaw Gryta. Juhlalliseen aktiin kuului puhe, jonka Takalo-Eskola piti alastomana vain iholle maalatussa frakissa.
Oulaisiin Takalo-Eskola suunnitteli vuonna 1991 paljastetun lähes 30 metriä korkean teoksen Maailman varanapa. Viimeaikaisessa tuotannossaan vuosina 2007 - 2015 hän on viljellyt muun muassa kollaaseja, joissa toisilleen kaukaisetkin elementit kohtaavat aikoja muunnellen. Kollaasit on usein tehty tietokoneavusteisesti.
Monet Takalo-Eskolan teokset ovat omakuvia tai muuten omaelämäkerrallisia. Hän myös signeeraa teokset näkyvästi ja päivää ne tarkasti. Teosten elementtejä ovat usein ihmiskeho, alastomuus ja luonto. Alaston keho kuvaa ihmisen avuttomuutta ja vieraantumista luonnosta. Maalauksissa on kuvan, filosofisen julistuksen ja geometristen muotojen yhteiseloa. Puhtaat värit ja värikontrastit ovat ominaisia Takalo-Eskolalle. Maalauksissa on performanssien tapaan myös myyttisyyttä ja rituaalinomaisuutta. Takalo-Eskola saattoi esittää töitään purkutalossa tai pitää näyttelyn metsän puille. Hänen mukaansa niin taide kuin rakkauskin elää harrastelijoiden varassa.
Kirjallisuutta
Upottava. Tajo, 1964. Meri kiipeilee. Kuvittanut Alpo Jaakola. Helsinki: Suomen teiniliitto, 1965. Alpo Jaakolan arvoitus. Jyväskylä: Gummerus, 1981. . North Magazine 18. North, Bent Petersen, 1987. Samallautturi: kuvaelmia ihmistajunnan sairaudesta, harhoista, mahdollisuuksista. Toim. Päivi Nieminen. Pohjoinen, 1995. Muistoloukku. Yhdessä Vesa Suomalaisen kanssa. Turbator, 2013. . Taidan olla taiteilija. Somerniemi: Amanita, 2017. .
Lähteet
Luokka:Suomalaiset performanssitaiteilijat Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Vuonna 1937 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt