Kásos

Kásos (; myös Kássos) on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on 66,419 neliökilometriä ja asukasluku (2021). Hallinnollisesti Kásos kuuluu Kásoksen kuntaan, Kárpathos-Kásoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkylä on Fry.

Kásos on Dodekanesian eteläisin saari ja sijaitsee Kreetan ja Kárpathoksen saarten välissä.Miller 2010, s. 301 Kásoksen väestö elättää itsensä enimmäkseen eläinten kasvatuksella, maanviljelyllä ja kalastuksella.

Varhaisimmat merkit saaren asutuksesta ovat myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaiselta pronssikaudelta. Ensimmäisenä Kásosta asuttivat foinikialaiset, jonka jälkeen saarta hallitsivat vuoroin muun muassa mykeneläiset, rhodoslaiset, makedonialaiset, roomalaiset, bysanttilaiset, venetsialaiset, genovalaiset, Johanniittain ritarikunta, osmanit, Venäjän keisarikunta, italialaiset ja britit, ennen kuin se vuonna 1948 liitettiin Kreikkaan. Egyptiläisten ja osmanien yhdistynyt laivasto rantautui vuonna 1824 Kásokselle polttaen saaren ja surmaten noin 7 000 saarelaista.

Maantiede

Kásos sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren kaakkoisosassa Kárpathoksen lounaispuolella sen ja Kreetan välissä. Etäisyys Kárpathokselle on noin kymmenen kilometriä, Chálkin saarelle 100 km, Ródokselle 110 km ja Kreetan Siteíaan 80 km. Pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevaan satamakaupunki Pireukseen on matkaa puolestaan 410 kilometriä.

Kásos on vuoristoinen ja jyrkkärantainen. Pinta-alaa saarella on 66 neliökilometriä ja rantaviivan pituus on 59 kilometriä. Saaren korkein kohta on 601 metriä merenpinnan yläpuolella oleva Príonas eli Aktí. Toisen lähteen mukaan korkein kohta on 597 metriä merenpinnan yläpuolella.Georghiou et al, s. 7–8 Keskimäärin saari on 205 metriä korkea.Georghiou et al, s. 1–2 Kásos on Dodekanesian eteläisin saari, ja se sijaitsee Kreetan ja Kárpathoksen saarten välissä. Kásoksen läheisyydessä sijaitsee 14 pienempää saarta, kuten saarista suurin Armáthia sekä pienemmät Makronísi, Kariofíla, Porióni, Lýtra, Mikró Pontikonísi ja Megálo Pontikonísi.

Hallinto ja kylät

Kásos kuuluu hallinnollisesti Kásoksen kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria. Kunta kuuluu Kárpathoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.

pienoiskuva|Kásoksen pääkylän Fryn vanha satama Saaren pääkylä on Fry (346 asukasta, vuonna 2021), joka sijaitsee saaren pohjoisrannikolla. Suurin asutuskeskus on Agía Marína (549 asukasta), joka sijaitsee kilometrin päässä Frystä lounaaseen. Kolmanneksi suurin asutuskeskus on Arvanitochóri (178 asukasta), joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Frystä etelään. Kásoksen entinen pääkylä Póli (96 asukasta) sijaitsee kolmen kilometrin päässä Frystä kaakkoon. Fryn ja Pólin välissä sijaitsee pieni Panagían kylä (51 asukasta).Miller 2010, s. 302–303 (Katso myös: Luettelo Kásoksen kunnan kylistä.)

Rannat ja luonnonsuojelualueet

Uimarantoja saarella on ainoastaan muutama. Lähinnä Fryn kylää sijaitseva uimaranta on alle kilometrin päässä Empóreiossa. Frystä lounaaseen, saaren pohjoisrannikolla, lähellä Ágios Konstantínoksen kirkkoa sijaitsee Ammoúndan uimaranta. Ammoúndasta lounaaseen, niin ikään pohjoisrannikolla sijaitsee Antiperátoksen uimaranta. Kásoksen lounaiskärjessä, noin kymmenen kilometrin päässä Frystä lounaaseen sijaitsevat Avlákin ja Chelátroksen rannat.

Kásos lähisaarineen muodostaa Natura 2000 -verkostoon kuuluvan luonnonsuojelualueen, jolla on kokoa 134,537 neliökilometriä. Alueesta kaksi prosenttia on merta. Lisäksi Kásoksen saari kuuluu 80 neliökilometrin laajuiseen kansainvälisesti tärkeään lintualueeseen (IBA).

Eläimistö

Äärimmäisen uhanalaista munkkihyljettä tavataan Kásoksen ja lähisaarten muodostamalla Natura 2000 -alueella.Georghiou et al, s. 5–6 Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa. Saaren nisäkkäisiin kuuluvat myös vuohet ja lampaat, joiden määrä on kasvanut hallitsemattomasti vuodesta 1980 lähtien. Lisäksi saarella tavataan kaniineita, metsähiiriä, viiksimetsähiiriä, pikkumetsähiiriä, mustarottaa, kotihiiriä ja vuonna 2020 löydettyä puutarhasupiaista.

Kásoksella pesiviä lintuja ovat esimerkiksi välimerenhaukka ja välimerenlokki. Matelijoista saarella tavataan Cyrtopodion kotschyi -gekkoa ja Telescopus fallax pallidus -käärmettä, jotka kummatkin on suojeltu Kreikan presidentin asetuksella. Myös Ablepharus kitaibelii fabichi -liskolaji kuuluu Kásoksen lajistoon. Saarella tavataan myös Lyciasalamandra luschani -salamanteria.

Kásokselta on löydetty selkärangattomien eläinten, kuten maalla eläneiden nilviäisten, subfossiileja.

Kasvisto

Kásoksen kasvillisuus on pääasiassa frýganaa, joka on intensiivisen laidunnuksen vuoksi huonossa kunnossa. Frýganan hallitsevia kasvilajeja ovat piikkiluppio ja sykerötimjami. Pienellä alueella saaren lounaisosassa Avlákin rannalla kasvaa foinikiankatajaa. Avlákikin tosin on ylilaidunnettu. Vuohien ja lampaiden määrän hallitsemattoman kasvun ansiosta Kásoksen kasvillisuus ja maaperä on kärsinyt. Esimerkiksi saaren alkuperäinen macchia-pensaikko on vaihtumassa frýganaksi. Myös vuorenrinteiden kasvillisuus on vähentynyt ja maaperä kulunut. Frýgana on lisäksi valloittanut hylättyjä viljelysmaita. Kásoksen rantajyrkänteet sen sijaan ovat erinomaisessa kunnossa.

Kásoksella tavattavista kasvilajeista IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan (1993) kuuluvat ja Kreikan presidentin asetuksella suojeltuja ovat muun muassa kotoperäiset paloyrttien sukuun kuuluva Phlomis pichleri, neilikkojen sukuun kuuluva Dianthus fruticosus ssp. carpathus, asterikasvien heimoon kuuluva Staehelina fruticosa, otakilokkien sukuun kuuluva Salsola carpatha ja neitojen sukuun kuuluva Nigella carpatha. Uhanalaisten lajien punaiseen listaan kuuluvat ja Kreikan presidentin asetuksella suojeltuja lajeja ovat myös esimerkiksi kellojen sukuun kuuluva Campanula delicatula, kaunokkien sukuun kuuluva Centaurea aegialophila, savikkakasvien alaheimoon kuuluva Noaea mucronata, neilikkojen sukuun kuuluva Dianthus cinnamomeus, neitojen sukuun kuuluva Nigella fumariifolia ja kurhojen sukuun kuuluva Carlina sitiensis. Muita saaren kasveja ovat muun muassa Egeanmeren itäisillä saarilla, Kreetalla ja Länsi-Turkissa kotoperäinen lemmikkikasvien heimoon kuuluva Lithodora hispidula ssp. hispidula, Kreikassa ja Lounais-Aasiassa tavattava nurmikkojen sukuun kuuluva Poa pelasgis sekä itäisen Välimeren alueen kotoperäinen sarviapiloiden sukuun kuuluva Trigonella spinosa. Kásoksella kasvavia CITES-sopimuksen C-liitteessä mainittuja kasvilajeja ovat muun muassa kartiosaalepjuuri sekä orhojen sukuun kuuluvat ampiaisorho ja mettiäisorho.Georghiou et al, s. 9

Ilmasto

Historia Esihistoria ja antiikki

Runoilija Homeroksen kirjoittamassa Ilias-eepoksessa Kásos yhdessä muiden Dodekanesian saarten mukana osallistui myyttiseen Troijan sotaan. Homeroksen ajoista lähtien saari on tunnettu nimellä Kásos, tai antiikin kontekstissa Kasos (lat. Casus). Ennen tätä saarta kutsuttiin nimillä Akhne, Amfe ja Astrabe. Kreikkalaisen mytologian mukaan saari sai nimensä Kreetan prinssin Kleomakhoksen pojan Kasoksen mukaan.

Varhaisimmat merkit Kásoksen ihmisasutuksesta ovat myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaiselta pronssikaudelta. Kásoksen ensimmäiset asukkaat olivat foinikialaisia. Saaren lounaisosasta on löydetty merkkejä pysyvästä asutuskeskuksesta, joka on ajoitettu pronssikaudelle. Asutuskeskus oli saanut voimakkaita vaikutteita minolaisesta kulttuurista. Mykeneläisen kulttuurin aikaan tultaessa asutus oli siirtynyt saaren pohjoisosaan nykyisen Pólin kylän paikalle, jossa sijaitsi saaren akropolis. Antiikin aikana se toimi saaren poliksen eli kaupunkivaltion Kasoksen kaupunkikeskuksena, mistä myös nykyinen kylä on saanut nimensä. Pólin kukkula on ollut jatkuvasti asuttu, mistä merkkinä ovat kukkulan huipulta löydetyt ruukunsirpaleet, jotka on ajoitettu myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaispronssikaudelta aina kristinuskon saarelle saapumisen alkuaikoihin.

Rhodos valloitti Kasoksen 700-luvulla eaa. Vuosina 490–479 eaa. käytyjen persialaissotien aikana Kasos muiden itäisen Välimeren saarten ohella kuului Deloksen meriliittoon. Kasos joutui vuosittain maksamaan meriliitolle tuhat drakmaa. Myöhemmin Kasos ajautui Makedonian valtakunnan vallan alle. Makedonian kuningas Aleksanteri Suuren sotaretkistä Kasos pysyi ilmeisesti erossa. Rhodoksen valtapiiriin saari päätyi 300-luvun eaa. lopussa, kun Rhodos taisteli itsensä vapaaksi Makedonian valtapiiristä. Vuonna 42 jaa. Kasoksesta ja muista nykyisen Dodekanesian saarista tuli osa Rooman valtakuntaa.

Kasoksen polis-keskus siirtyi roomalaisen ja varhaiskristillisen kauden aikana luultavasti rannikolle, nykyisen Empóreioksenlahden ympäristöön. Sieltä on löydetty muun muassa jäänteitä varhaiskristillisestä basilikasta. Rooman keisari Diocletianuksen valtakaudella vuosina 284–305 Kasoksesta tuli osa XXVIII Provincia -nimistä provinssia. Provinssin kuvernöörin asemapaikka oli Rhodoksella.

Keskiaika

Kun Rooman valtakunta jaettiin itä- ja länsiosaan vuonna 395, Kásoksesta tuli muun Kreikan tavoin osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa. Bysantin vallan alla saari oli ensin osa Kibyrrhaiotoin teemaa. Myöhemmin Kásoksesta tuli osa Kreetan teemaa. Bysantin valtakaudella, 800- ja 900-luvuilla saari joutui useasti merirosvojen häirinnän kohteeksi. Merirosvot olivat muun muassa Pohjois-Afrikasta, Kreetalta, Kefaloniásta ja Peloponnesoksen Mánin niemimaalta kotoisin.

Kreetaa miehittämään tulleet venetsialaiset valloittivat Kásoksen vuonna 1207. Genovan vallan alle saari päätyi vuonna 1287. Johanniittain ritarikunta otti saaren haltuunsa 1200-luvun loppupuolella tai toisen lähteen mukaan vuonna 1311. Paavi puuttui asiaan, ja saari palasi vuonna 1315 takaisin venetsialaisomistukseen. Toisen lähteen mukaan Venetsia olisi ottanut Kásoksen hallintaansa jo vuonna 1306.

Osmanien vallan alta osaksi Italiaa

Sulttaani Suleiman Suuren valtakaudella osmanien valtakunta valloitti Kásoksen vuonna 1537. Suleiman Suuri antoi Kásokselle itsehallinnon, mutta saarelaiset joutuivat maksamaan veroja. 1500-luvun matkailijat kuvailivat saarta autioksi, mutta vuodelta 1622 peräisin olevien kirkollisten asiakirjojen mukaan saari oli tuolloin jälleen asutettu. Asiakirjojen mukaan Kásos erotettiin tuolloin Kárpathoksen arkkihiippakunnasta omaksi hiippakunnakseen (eparkia). Samoihin aikoihin Kásoksen sisämaahan perustettiin Arvanitochórin ja Agía Marínan kylät. Sisämaahan päädyttiin merirosvojen pelossa. Kásoksella oli 1600-luvun jälkipuoliskolla 80–100 purjealusta ja väkiluku oli noin 5 000.

Kásos joutui vuosina 1768–1774 käydyn Venäjän–Turkin sodan aikana hetkeksi Venäjän keisarikunnan miehittämäksi. Heinäkuussa 1774 allekirjoitetun Kutšuk Kainardžin rauhansopimuksen jälkeen venäläiset poistuivat saarelta ja Kásos oli jälleen osmanien hallinnassa. Ranskalainen orientalisti ja matkakirjailija Claude-Étienne Savary vieraili saarella vuonna 1778. Kirjoituksissaan hän kertoo saarelaisten perinteistä, vieraanvaraisuudesta, tavoista, pukeutumisesta ja rohkeudesta. Savary kertoo myös siitä, kuinka kásoslaiset yhdessä muiden dodekanesialaisten kanssa ylläpitävät koulujaan sekä vaalivat uskonnollista ja kansallista moraaliaan osmanien sorrosta huolimatta.

pienoiskuva|Ranskalaisen Louis-Charles-Auguste Couderin maalaus käskynhaltija Muhammad Alista vuodelta 1841.