HMS Ocean (viirinumero R68) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialus, mutta aiemmin valmistuneista sisaraluksistaan poiketen se ei ollut palveluskelpoinen ennen toisen maailmansodan päättymistä. Australian hallitus esitti maaliskuussa 1944 ostavansa kevyen lentotukialuksen, jona esitettiin Oceania. Esitys hylättiin varhain kesäkuussa 1945 ja alus otettiin palvelukseen kuninkaallisessa laivastossa.
Erik Brownin Oceanille lentämä de Havilland Vampire oli ensimmäinen lentotukialukselta laskeutunut ja noussut suihkukone 3. joulukuuta 1945.
Valmistus
Alus tilattiin Alexander Stephen and Sonsilta Glasgowista, missä köli laskettiin 8. marraskuuta 1942 telakkanumerolla 598. Vaikka telakalla oli jatkuva pula osaavista työntekijöistä ja tarvikkeista, alus kyettiin laskemaan vesille lauantaina 8. heinäkuuta 1944 nousuveden ollessa korkeimmillaan. Aluksen pituus ylitti suurimpana mahdollisena pidetyn noin etriä lähes etrillä. Rajoittavana tekijänä pidettiin Clyde-joen leveyttä, mutta sotatilan vaatimuksesta näin suuri alus otettiin valmistettavaksi. Kaikki käytettävissä olleet hinaajat kytkettiin vesille laskettavaan alukseen hidastamaan sen liukua, jolloin kaikkia meni niin kuin pitikin ja alus saatiin kytkettyä varustettavaksi. Aluksen kummina oli Lady Olive Willis, joka sen lisäksi, että oli toisen merilordin vara-amiraali Sir Algernon Williksen puoliso oli myös St John's Ambulance Servicen johtaja.McCart, Neil s. 79
pienoiskuva|vasen|upright|Alus varustettavana Glasgow'ssa Lähes valmiin aluksen ensimmäinen päällikkö Caspar John otti aluksensa vastaan toukokuussa 1945. Alus otettiin palvelukseen muutamaa viikkoa myöhemmin lauantaina 30. kesäkuuta, jolloin sillä oli ainoastaan etukomennuskunta. Aluksen miehistön pääosa 58 upseeria ja 346 miestä saapuivat junalla Chathamista vielä samana päivänä. Vaikeasta miehistötilanteesta johtuen aluksen miehistö oli supistettu minimiin. Seuraavina päivinä aluksen miehistöä täydennettiin mahdollisuuksien mukaan.
Palvelus 1945 - 1948 Aluksella pidettiin telakan työntekijöille sunnuntaina 1. heinäkuuta avoimien ovien päivät. Se irrotti ensimmäisen kerran köytensä laiturista 4. heinäkuuta, jolloin alus lähti neljän hinaajan avustamana Linthousesta King George V:n telakalle odottamaan seuraavan päivän nousuvettä. Seuraavana aamuna köydet irrotettiin, minkä jälkeen alus neljän hinaajan avustamana purjehti alavirtaan. Paria tuntia myöhemmin alus kiinnittyi Amiraliteetin kelluvaan telakkaan Helensburghissa, missä aluksen vedenalaiset osat puhdistettiin ja maalattiin.
Alus poistui 16. heinäkuuta telakalta ankkuroituen Greenockin edustalle. Se aloitti 19. heinäkuuta koeajot palaten illalla Greenockin edustalle ankkuriin. Seuraavina päivinä alukselle nostettiin kaksi Fairey Fireflytä sekä kaksi Grumman F6F Hellcatiä, jotta lentokoneiden käsittelykoulutus saatiin käyntiin. Alus pysyi kuitenkin ankkurissa 1. elokuuta saakka, jolloin se lähti merelle kolmen tunnin nopeuskokeisiin. Se teki maksiminopeuskokeen 5. elokuuta Arranin mitatulla merimaililla, jolloin sen nopeudeksi saatiin 25,78 solmua.
pienoiskuva|Alus ankkurissa merellä 1945. Lentotoiminnan testaus Oceanilla aloitettiin 7. elokuuta ja aluksella suoritettiin lentotoimintaharjoitus ensimmäisen kerran vielä samana päivänä. Alukselle laskeutui ensimmäisenä koneena Fairey Barracuda, joka myös nousi kannelta katapultin avustamana. Aluksella aloitettiin konetyyppien testaukset 11. elokuuta, jolloin eri konetyypit laskeutuivat kannelle ja nousivat siltä. Alus vietti sunnuntain 12. elokuuta ankkurissa Greenockin edustalla, jolloin sen varastojen täydentäminen aloitettiin. Se lähti 14. elokuuta Clydestä etelään Mersey-joen suuhun, jonne se ankkuroitui seuraavana päivänä.McCart, Neil s. 79–80
Alus kiinnittyi 17. elokuuta Bootle's Gladstone Dockin pohjoisseinälle, jossa alukselle asennettiin pääturbiiniin uusi roottori sekä viimeisimmät tutkajärjestelmät marraskuun ensimmäiseen viikkoon mennessä. Töiden lähestyessä loppuaan 2. marraskuuta alukselle nousi merijalkaväenosasto ja laivaston piispa siunasi kaksi päivää myöhemmin aluksen kappelin. Alus palasi palvelukseen 6. marraskuuta, kun 158 miestä oli saapunut täydennyksenä. Aluksen miehistö oli täydennyksen jälkeen ensimmäisen kerran täysi.McCart, Neil s. 80
Alus lähti 16. marraskuuta Gladstone Dockilta pitkin Mersey-jokea aloittaen matkansa pohjoiseen Clydenlahteen ja illalla alus ankkuroitui Greenockin edustalle. Aluksen kansimiehistön ja 892 laivueen Barracuda ja Hellcat lentäjien kahdeksan päivän koulutus alkoi 21. marraskuuta. Alus oli ensimmäiset viisi päivää Clydenlahdella saattajanaan hävittäjä HMS Anthony ja ankkuroitui iltaisin Brodickinlahteen. Tuolloin alukselta nousi myös viimeisen kerran Fairey Swordfish. Alus lähti 26. marraskuuta Irlannin merta etelään lentokoulutuksen jatkuessa. Seuraavana päivänä alus ankkuroitui Land's Endin edustalle ja kymmenen 892 laivueen Hellcatia siirrettiin maihin. Tuolloin tapahtui ensimmäinen kuolemaan johtanut onnettomuus aluksella yhden lentokoneen tuhoutuessa ja kansimiehistöön kuuluneen CPO J. H. Bayntonin saadessa surmansa.
Seuraavana päivänä alus jatkoi matkaansa pitkin Kanaalia ja Start Pointin edustalla alus ohitti taistelulaiva HMS Rodneyn. Koelentojen päätyttyä onnistuneesti alus ankkuroitui 29. marraskuuta Spitheadiin, minkä jälkeen aluksen miehistö sai lomaa.McCart, Neil s. 80-81
pienoiskuva|de Havilland Vampire laskeutuu alukselle joulukuussa 1945. Alukselle nousi vieraita kuten de Havilland Aircraft Companyn pääsuunnittelija, hallituksen ministereitä ja laivaston lentolaitteista vastannut amiraali Sir Denis Boyd, joiden saavuttua alus nosti ankkurin maanantaina 3. joulukuuta kello 09.00 aloittaen matkan Kanaalissa. Kello 10.05 alus aloitti valmistautui lentokoneiden vastaanottoon. Tuntia myöhemmin RNAS Fordista nousi de Havilland Vampiren prototyyppi ohjaajanaan Eric M. Brown, joka laskeutui Oceanille kello 11.27. Laskeutuminen oli maailman ensimmäinen suihkukoneella tehty laskeutuminen lentotukialukselle.McCart, Neil s. 81
Seuraavana päivänä Brown teki vielä joitakin nousuja ja laskeutumisia lentotukialukselle. Koelennot saatiin päätökseen iltapäivällä 6. joulukuuta, jolloin Brown lensi takaisin maatukikohtaan. Ocean jatkoi lentotoimintaharjoituksia aina 12. joulukuuta saakka, jolloin se ankkuroitui Greenockiin. Alus vastaanotti 892 laivueen Hellcatit miehistöineen ja varusteineen.
Alus lähti 15. joulukuuta Gibraltarille, jonne se saapui viikkoa myöhemmin. Joulujuhlien jälkeen alus lähti 27. joulukuuta uudelleen merelle lentotoimintaharjoitukseen läntiselle Välimerelle. Se palasi Gibraltarille kaksi päivää myöhemmin ja lähti uuden vuoden aattona Maltalle saattajanaan HMS Maywell. Alus saapui Vallettaan 4. tammikuuta 1946 ollen satamassa viikonlopun palaten merelle 7. tammikuuta.
Alus palasi 18. tammikuuta Maltalle, missä se siirrettiin telakalle, missä se oli 18 päivää. Alus palasi 5. helmikuuta merelle lentotoimintaharjoituksiin ja torpedokoulutukseen saattajanaan hävittäjät HMS Childers ja HMS Cheviot. Kuukauden lopulla alus osallistui yötoimintaharjoitukseen HMS Siriuksen, Maywellin, HMS Peacockin ja HMS Wigtown Bayn kanssa, kunnes se palasi Vallettaan 22. helmikuuta. Alus lähti 25. helmikuuta Maywellin saattamana Aleksandriaan.
Egyptissä alkoi 21. helmikuuta mellakat brittejä vastaan, jolloin hyökättiin brittien hallinnoimiin tiloihin. Kasr-el-Nibin kasarmit joutuivat piiritetyiksi, minkä purkamisen yhteydessä 140 poliisia loukkaantui. Vaikka Britannian hallitus aloitti neuvottelut brittijoukkojen vetämiseksi Egyptistä, tilanne ei rauhoittunut. Ocean saattajineen saapui Aleksandriaan helmikuun viimeisenä päivänä. Neljä päivää myöhemmin mellakat jatkuivat, jolloin kaksi brittipoliisia sai surmansa.McCart, Neil s. 83
Tilanteen rauhoituttua alukset poistuivat 6. maaliskuuta Aleksandriasta Kyprokselle, missä ne harjoittelivat HMS Chapletin, HMS Charityn, HMS Chequersin, HMS Chevronin ja Childersin kanssa. Kaksi päivää myöhemmin Ocean ankkuroitui Limassoliin korjatakseen moottoreissa havaittua vikaa. Alus lähti viisi päivää myöhemmin Sudanlahdelle harjoittelemaan.
Alus palasi 15. maaliskuuta Vallettaan, mistä se harjoitteli maaliskuun lopun Maltan lähivesillä. Alus lähti 2. huhtikuuta Maltalta Gibraltarille, mistä matka jatkui 8. huhtikuuta. Tulli tarkasti aluksen 13. huhtikuuta, minkä jälkeen se saapui 16. huhtikuuta Rosythiin. Aluksen miehistö lähti lomille ennen aluksen siirtoa telakalle 26. huhtikuuta.
Alus laskettiin vesille 10. kesäkuuta ja lähti 17. toukokuuta Irlannin merelle, mistä se jatkoi Spitheadiin. Kuukauden lopun 805. laivueen Seafiret ja 816. laivueen Fireflyt harjoittelivat lentotukialuksella toimimista. Alus saapui 29. kesäkuuta Portsmouthiin, mistä se teki 7. heinäkuuta vierailun Glashow'hun. Aluksen varastot täydennettiin, minkä jälkeen se lähti 10. heinäkuuta HMS Fencerin ja HMS Raiderin saattamina Välimerelle.
Alukset saapuivat 16. heinäkuuta Gibraltarille, missä ne kohtasivat Britteinsaarille palaavan HMS Colossuksen. Osasto jatkoi 1. elokuuta Maltalle, missä ne kohtasivat Britteinsaarille palaavan HMS Vengeancen. Maltalla vietetyn harjoitusjakson jälkeen alus lähti 26. elokuuta Libyan rannikolle ja 30. elokuuta kolmen päivän laivastovierailulle Tripoliin. Syyskuussa harjoittelu Maltalla jatkui, kunnes 21. syyskuuta alus ankkuroitui Argolikoksenlahdelle Nauplionin edustalle regattaa varten. Alus teki regatan päätyttyä nelipäiväisen vierailun Rhodokselle ja yhdeksän päivän vierailun Famagustaan.
Alus lähti 14. lokakuuta Famagustasta Kreikkaan Jithiaan, mistä se jatkoi 21. lokakuuta Korfulle merisotaharjoitukseen. Seuraavana päivänä HMS Saumarez ajoi miinaan, jolloin 29 merimiestä sai surmansa ja seitsemän haavoittui pahoin. Vaurioitunutta hävittäjää hinannut HMS Volage osui myös miinaan, joka surmasi yhden upseerin ja kuusi merimiestä. Ocean lähetti moottoriveneensä avustamaan pelastustöissä. Aluksen sairastuvalle toimitetuista loukkaantuneista kaksi kuoli vammoihinsa. Seuraavana iltana saatiin Saumarezin tulipalot sammutettua. Surmansa saaneet haudattiin 24. lokakuuta Korfun hautausmaahan.McCart, Neil s. 83-85
Alus lähti 25. lokakuuta Korfulta Argostoliin, jonne se saapui seuraavana aamuna. Argostolissa alus kohtasi Välimeren laivaston muut alukset. Se lähti 5. marraskuuta tiedustelumatkalle Korfun kanavalle ja Albanian rannikolle, missä miinanraivaus oli käynnissä. Raivaus päättyi 14. marraskuuta, jolloin Ocean palasi Maltalle. Seuraavana päivänä alus siirtyi Parlatorio laituriin kolmipäiväiseen huoltoon.McCart, Neil s. 85
Aluksen päällikkö John luovutti lauantaina 16. marraskuuta tehtävänsä A. W. Clarkelle. Lentotukialus siirrettiin 20. marraskuuta telakalle, mistä se palasi kaksi viikkoa myöhemmin Parlatorio laituriin. Alus lähti 27. joulukuuta lentotoimintaharjoitteluun Maltan edustalle. Uuden vuoden aaton se oli Marsaxlokk Bayssä ankkurissa, mutta seuraavana päivänä lentotoimintaharjoituksissa palaten satamaan 4. tammikuuta 1947. Aluksella jatkettiin lentotoimintaharjoituksia päivittäin, kunnes se palasi 23. tammikuuta ankkuripaikalleen Marsaxlokk Bayhin.
Ankkuroinnin jälkeen alukselle nousi vara-amiraali Sir Cecil Harcourt, joka nosti lippunsa aluksella. Seuraavana päivänä alus palasi Valettan satamaan, missä miehistölle järjestettiin neljän vuorokauden lepojakso. Alus lähti Port Saidiin, jonne se saapui 31. tammikuuta. Alus oli satamassa kuusi päivää, jolloin miehistö sai vapaata. Se lähti 6. helmikuuta Suezin kanavaan. Alus kääntyi Ismailiassa, missä se kohtasi Italian laivaston taistelulaivan Vittorio Veneton ja sitä saattaneen hävittäjä Veliten. Osasto palasi Port Saidiin., mistä matka jatkui Sisiliaan. Ocean palasi Maltalle, missä miehistö harjoitteli lentotoimintaa. Alus lähti 17. helmikuuta laivastovierailulle Touloniin, Livornoon ja Rapalloon. Se oli kuusi päivää kussakin satamassa ja lähti 11. maaliskuuta paluumatkalle Maltalle.