Vuorimunkki (Jasione montana) on kellokasvien (Campanulaceae) heimoon ja munkkien sukuun kuuluva ruohovartinen, yksi- tai kaksivuotinen kasvi.Retkeilykasvio 1998, s. 404.

Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|Vuorimunkkikasvusto. thumb|220px|vasen|Vuorimunkin lehtiä. Vuorimunkin varret ovat pystyjä tai kohenevia ja kasvavat 10–50 senttimetrin korkuisiksi. Varret ovat yksittäisiä, haarattomia tai tyviosastaan haarovia ja yläosastaan lehdettömiä. Kasvi on karvainen. Lehdet ovat tasasoukan suikeita tai kapean vastapuikeita, aaltolaitaisia, ehytlaitaisia tai harvaan matalahampaisia. Varsilehdet ovat kooltaan 10–40 mm pitkiä ja 2–5 mm leveitä. Ruusukelehdet lakastuvat varhain. Pallomainen kukinto on tiheä, 1–2,5 cm leveä mykerömäinen sarja, jonka tyvellä on suomumaisia ylälehtiä. Verhiönliuskat ovat äimämäisiä. Teriö on 6–15 mm pitkä ja väriltään yleensä vaaleansininen, joskus valkoinen tai vaaleanpunainen. Teriönliuskat ovat aluksi yhdessä, tyvestä alkaen eriytyviä. Verhiön ja teriön torvi on suora, ja kukkien luotit pistävät piikkeinä esiin torvista. Laji suosii ristipölytystä, ja sen kukissa vierailee runsaasti hyönteisiä.Syrjänen 2012, s. 211.

Suomessa vuorimunkki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kahdella kärkiraolla avautuva kota. Kookas kasvi voi hyvänä vuonna tuottaa tuhansia siemeniä, jotka voivat säilyttää itävyytensä maaperässä yli vuosikymmenen. Vuorimunkki voi muodostaa tiheitä kasvustoja, mutta kasvin runsaus ja koko vaihtelee suuresti vuosittain.Syrjänen 2012, s. 210.

Levinneisyys Vuorimunkkia tavataan Euroopassa Portugalista Romaniaan ja Ukrainan ja Venäjän länsiosiin. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Espanjan keskiosiin, Keski-Italiaan ja Kreikan pohjoisosiin, pohjoisessa Britteinsaarille ja Fennoskandian eteläosiin, jossa lajia esiintyy Tanskassa sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan eteläosissa. Laji on levinnyt myös Turkin länsiosiin ja Pohjois-Afrikkaan Marokkoon ja Algerian pohjoisosiin. Vieraslajina vuorimunkkia kasvaa myös muutamin paikoin Yhdysvaltain itä- ja länsirannikolla sekä Uudessa-Seelannissa.Anderberg, Anna-Lena & Anderberg, Arne 2005: Den virtuella floran: Blåmunkar (myös levinneisyyskartat) Viitattu 12.7.2012.

Suomessa vuorimunkki on alkuperäislaji. Sitä tavataan harvakseltaan Etelä- ja Itä-Suomessa. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Satakunnasta Pohjois-Karjalan eteläosiin.Lampinen, R., Lahti, T. & & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Vuorimunkin levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.7.2012. Pohjois-Karjalan Pärnävaarassa on lajin pohjoisin tunnettu esiintymispaikka.

Elinympäristö Vuorimunkin kasvupaikkoja ovat kalliot, kuivat hietikot ja soramaat, sorakuopat, dyynit, nummet ja mäenrinteet.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 586. Suomessa kasvupaikkoja tunnetaan noin sata. Laji on harvinaistunut lähinnä kasvupaikkojen umpeenkasvun vuoksi, ja laji onkin Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Vuorimunkki on taantunut monin paikoin myös Keski- ja Länsi-Euroopassa.Syrjänen 2012, s. 210, 212.

Lähteet

Syrjänen, Kimmo: Vuorimunkki. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 210–212. .

Viitteet

Aiheesta muualla Kasviatlas 2018: Vuorimunkin levinneisyys Suomessa Pohjolan kasvien pauloissa: Jasione montana - vuorimunkki

Luokka:58.4 Putkilokasvit Luokka:Munkit (kasvit) Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit