Suomen Vapaakirkko harjoittaa laajaa lähetystyötä kristillisen lähetyskäskyn perustalta. Suomen Vapaakirkolla oli vuonna 2011 34 lähetystyöntekijää ja kohdemaita 13. Lähetystyötä tehtiin Gambiassa, Etiopiassa, Papua-Uusi-Guineassa ja Venäjällä. Vapaakirkko tuki muun muassa Himalajan Vapaakirkon toimintaa, avusti Kongon evankelisen kirkon työtä, tuki Ecuadorissa vammaiskoulujen toimintaa, tuki Indonesiassa koululaisten hampaiden hoitamista, Nepalissa HIV/AIDS-työn edistämistä ja fysioterapian opetuksen suunnittelua, teki Venäjällä katulapsityötä ja suomensukuisten kielten raamatunkäännöstyötä, järjesti aktioita ja oli mukana järjestämässä konferenssia Himalajalla.Vuosikirja 2004, s.18-19
Ecuadorin lähetystyö
Suomen Vapaakirkolla on ollut lähettejä Ecuadorissa sisarkirkkonsa Pacto-kirkon työyhteydessä 1980-luvulta lähtien. Työn tuloksena on syntynyt seurakuntia intiaanialueille. Nämä seurakunnat jatkavat ecuadorilaisten työntekijöiden voimin.
Vuonna 2008 aloitettiin uusi vammaishanke "Napon läänin resurssikeskus".
Syksyllä 2008 avautui uusi työkohde Ecuadorin viidakkoalueella kolmen läänin alueella. Alueen pinta-ala on 90 000 neliökilometriä. Alueella asuu pääosin Napo-joen ketshuoita mutta myös shuar- ja waorani-intiaaneja, jotka ovat Suomessa paremmin tunnettuja nimillä jivarot ja aucat.Viidakon valtateillä tarvitaan kanootti, kumisaappaat ja kuntoa http://www.svk.fi/?sid=578
Etiopian lähetystyö Vapaakirkko on ollut Etiopiassa mukana kieliprojektissa, jossa lähettipari jatkaa etätyönä tarkistustyössä ja konsulttina.
Gambian lähetystyö Kaksi Suomen Vapaakirkon lähettiä toimii WEC Internationalin palveluksessa mandinka-kielen Vanhan testamentin revisiohankkeen koordinaattoreina.
Kongon lähetystyö Vapaakirkon lähetystyö Kongossa on nykyisin mm. pastorien koulutuksen tukemista ja erilaisiin projekteihin osallistumista.
Malesian lähetystyö
Vapaakirkko on Malesiassa mukana Raamatun Vanhan testamentin käännösprojektissa tukemalla kansallisen kääntäjän palkkausta. Projekti toteutetaan yhteistyössä Malesian Raamattuseuran ja kansallisen kirkon kanssa.
Papua-Uuden-Guinean lähetystyö Suomen Vapaakirkon Papua-Uusi-Guineassa olevat lähetit työskentelevät kielityössä Wycliffe Raamatunkääntäjien työyhteydessä. Työn alla on sekä Uuden että Vanhan testamentin käännöksiä, ja myös muuta kirjallisuutta. Koulutus on keskeisellä sijalla työssä.
Thaimaan lähetystyö
Suomen Vapaakirkon lähetit Thaimaassa toimivat seurakunnanistutus- ja evankelioimistyössä.
Venäjän lähetystyö
Vapaakirkolla työskentelee Venäjällä lähetti Raamatunkäännösinstituutin suomensukuisten kielten käännöshankkeessa. Toinen lähetti toimii Toivon Sateenkaari -järjestön lapsi- ja nuorisotyön koordinaattorina ja kasvattajana Pietarissa.
Mongolian lähetystyö
Vapaakirkon ensimmäinen lähetyslentäjä aloitti työn Mongoliassa heinäkuussa 2006 Lähetyslentäjien palveluksessa.
Kiinan lähetystyö
pienoiskuva|Antti Mäkinen
Yhteistyö Kiinan Sisämaanlähetyksen kanssa ja omien lähetystyöasemien perustaminen
Vapaakirkon lähetystyön alkuunpanijana pidetään Antti Mäkistä. Opiskellessaan Englannissa hän tutustui Kiinan Sisämaanlähetyksen perustajaan ja johtajaan Hudson Tayloriin. Suomeen palattuaan hän alkoi pitää esitelmiä sekä laatia lehtikirjoituksia Kiinan lähetyksestä.Tehkää tie erämaahan, s.60
Tammisaaren kokouksen jälkeen Vapaan lähetyksen johto otti yhteyttä Kiinan Sisämaanlähetykseen (KSL) ja teki sopimuksen yhteistyöstä. Kaikki suomalaiset Vapaan Lähetyksen lähettämät lähetystyöntekijät saivat tehdä työtä KSL:n kentillä ja alkuvaiheessa myös KSL:n asemilla, siihen asti kunnes omia asemia perustettiin.Tehkää tie erämaahan, s.60-61
Ensimmäinen suomalainen lähetystyöntekijä Kiinassa oli Fredrik Fransonin kokouksessa 19-vuotiaana uskoon tullut Agnes Meyer (1861-1897), hän oli myös ensimmäinen Vapaan Lähetyksen lähettämä lähetti Kiinassa. Vuonna 1891 hyväksyttiin Kiinan läheteiksi opettajat Wilhelmiina Arpiainen (1859-1922) ja Verna Hammarên (s. 1863). He saapuivat Kiinaan tammikuussa 1893 toimien Xinjiangin asemalla Kiinan rannikolla viiden vuoden ajan.Tehkää tie erämaahan, s.61Edelläkävijät, s.32
1890-luvun lopulla lähetystyötä tehtiin ja tuettiin tiiviisti Kiinan, Intian ja Himalajan kentillä. Suomen Viikkolehdessä seurattiin tilannetta kentiltä saatujen ja lehdessä julkaistujen kirjeiden välityksellä.
Vuonna 1898 oli kuusi lähettiä Kiinan Sisämaanlähetyksen yhteydessä Kiinassa ja kuusi Himalajalla.Kuosmanen, s. 237. Samana vuonna Suomen Viikkolehden sivuilla näkyi ensimmäisen suomalaisen Kiinan lähetin, Agnes Meyerin (eräissä lähteissä: Meijer), edellisvuonna tapahtuneen kuoleman aiheuttama suru ja kaipaus. Artikkelissa oli muun muassa kuva hautakivestä ja muistokirjoitus."Suomen Viikkolehti.", numero 24. 1898 Lähetysinto ei suinkaan loppunut lähetin kuolemaan, vaan kasvoi entisestään. Marraskuussa 1898 oli suunnitteilla aloittaa viisi kuukautta kestävä Vapaan Lähetyksen lähetyskoulu Helsingissä."Suomen Viikkolehti.", numero 43. 1898 Koulun toteutumisesta ei ole enempää tietoa. Kiinan Sisämaanlähetyksen johdon alaisuudessa työskenteli vuoden 1900 alussa 811 lähetystyöntekijää ja 695 kiinalaista apulaista."Suomen Viikkolehti.", numero 25. 1900
Sisällissodan ajan vainot
Kiinan sisällissodan aikana, vuosina 1927–1930, Kiinassa olevat lähetystyöntekijät joutuivat kokemaan vainoa ja muutamia murhattiin. Suomen Vapaakirkon lähetystyöntekijä Edith Ingman surmattiin 2. helmikuuta 1930 eräässä temppelissä. Seuraavana päivänä surmattiin samassa paikassa lähetystyöntekijät Elli Cajander ja Agnes Hedengren. Amerikkalaisen lähetysseuran työntekijänä toiminut vapaakirkollinen tri Alik Berg ammuttiin 7. tammikuuta 1948.Tehkää tie erämaahan, s.65Edelläkävijät, s.95
Toisen maailmansodan ja Kiinan vallankumouksen jälkeiset vuodet
Vuonna 1947 Suomen Vapaakirkko päätti lähettää lähetystyöntekijöitään entisille kentilleen. Fria missionsförbundet luovutti Yunfengin aseman käytettäväksi, jolloin lähtivät pastori Jorma Mannero (s. 1919) ja hänen vaimonsa Hilkka Mannero (s. 1913). He saapuivat Kiinaan vuonna 1948.Tehkää tie erämaahan, s.64Edelläkävijät, s.99
Sitten Kiinassa tapahtuneen vallankumouksen seurauksena lähetystyön tekemiselle asetettiin rajoituksia ja esteitä. Kesällä 1950 Kiinan kirkkojen edustajat vakuuttivat Kianissa allekirjoittamallaan julkilausumallaan uskollisuuttaan Kiinan hallitukselle ja seurakunnat sitoutuivat katkaisemaan kaikki yhteydet "imperialistisista maista" kotoisiin oleviin lähetystyöntekijöihin. Kiinan Sisämaanlähetys kutsui työntekijänsä pois Kiinasta vuonna 1950 ja seuraavan vuoden alussa Mannerot jättivät Kianin ja lähetystyön Yongfengissa.Tehkää tie erämaahan, s.63-64
Kommunistit leimasivat vallankumouksen jälkeen uskonnon ”oopiumiksi kansalle”, mikä piti kitkeä pois. Tästä seurasi niin kristillisten kirkkojen kuin buddhalaisten temppelien tuhoamista ja jopa kristittyjen vainoja ja vangitsemisia, jos nämä eivät olleet valmiita kieltämään uskoaan. Kristityt eivät voineet kokoontua avoimesti ja esimerkiksi Raamattujen tai muun hengellisen kirjallisuuden omistaminen tuli vaaralliseksi. Yhteydet ulkomaailmaan katkesivat ja monet olettivatkin tämän olevan Kiinan seurakunnan loppu. Vuoden 1979 jälkeen, kun kirkot saivat avata taas oviaan ja koko maa vähitellen avautui ulkomaailmalle, huomattiin, että Kiinan kristittyjen määrä olikin vainojen alla kasvanut. Ympäri maata oli syntynyt runsaasti kodeissa kokoontuvia uskovien ryhmiä, joita alettiin kutsua kotiseurakunniksi tai maanalaisiksi seurakunniksi, koska heillä ei ollut viranomaisten hyväksyntää. On myös puhuttu Kiinan herätyksistä, koska seurakunnat kasvoivat maan joissakin osissa lähes räjähdysmäisesti. Suurin kasvu tapahtui maaseudulla ja Itä- sekä Etelä-Kiinassa. 2000-luvulla seurakuntiin on myös liittynyt yhä enemmän kaupunkilaisia ja korkeasti koulutettuja lähes ympäri maata.
Kiinanlähetyksen työntekijät
Agnes Meyer Wilhelmiina Arpiainen Verna Hammarên Elli Cajander Edith Ingman Agnes Hedengren Alik Berg Jorma Mannero Hilkka Mannero
Himalajan lähetystyö
Himalajan lähetys sai alkunsa amerikanruotsalaisen Fredrik Fransonin kautta, joka oli vuonna 1890 saanut ajatuksen evankeliumin julistamisesta Tiibetissä. Tämän tavoitteen edistämiseen hän perusti Skandinavian Allianssilähetys -nimisen lähetysseuran.Himalajan rinteillä, s.15, 19 Ensimmäinen suomalainen Himalajan lähetystyöntekijä Sigrid Gahmberg (1865-1900) osallistui Ruotsissa Franssonin lähetyskursseille. Eräs tämän seuran jäsenistä, Susanna Hãnsen, piti kirjeitse yhteyttä Sigrid Gahmbergiin. Eräässä kirjeessään Tiibetistä Baksa Duarin lähetysasemalta hän kertoi olevansa sairas ja väsynyt, ja pyysi Sigridia saapumaan avukseen.Himalajan rinteillä, s.33-35
Sigrid siunattiin lähetystyöntekijäksi Vapaanlähetyksen vuosikokouksessa Tampereella 1895. Sitten hän lähti elokuussa meritse kohti Intiaa. Laiva pysähtyi kuuden viikon matkan jälkeen Colombon satamaan Ceylonille ja veneet veivät matkustajat maihin. Sigrid oli aikaisemmin sopinut Susanna Hãnsenin kanssa, että hän saisi Colomboon saavuttuaan tarkemmat matkaohjeet. Aikansa odotettuaan hänen luoksensa tuli intialainen mies, jonka ojentamasta sähkösanomasta hän sai lukea seuraavat sanat: "Neiti Sigrid Gahmberg. Rouva Hãnsen on muuttanut Herransa luokse muutama viikko sitten." Nyt hän oli yksin, eikä hänellä ollut tarpeeksi rahaa ostaakseen paluulaivalippua kotiin. Hän päätti kuitenkin matkustaa junalla Himalajalle Darjeelingiin, missä hän sai kuulla kuumetautiin kuolleen Hãnsenin viimeisistä vaiheista. Susanna oli testamentannut 11 vuoden ikäisen tyttärensä Alfhildin huolehtimisen hänelle. Sigrid opiskeli Darjeelingissa muutaman kuukauden ajan tiibetin kieltä ja matkusti sitten SAL:n lähetystyöntekijä Anna Fredericksonin kanssa Baksa Duariin Chunabattin kylään. Vuonna 1896 opettaja Klaara Hertz (1863-1920) saapui Ghoomiin. Vapaanlähetyksen ensimmäinen Himalajan lähetystyöntekijä Sigrid Gahmberg kuoli kuumeeseen vuonna 1900.Tehkää tie erämaahan, s.66, 69Himalajan rinteillä, s.40-47, 55, 86Edelläkävijät, s.112
Ghoom oli buddhalaistemppelin ympärille kasvanut pieni kylä 2000 metrin korkeudessa. Tunnin kävelymatkan päässä oli Darjeeling, jota pidettiin arvostettuna lomapaikkana. Ghoomin ilmasto oli epäterveellinen ja kovin sateinen.Edelläkävijät, s.106
Fredrik Franssonin käydessä Suomessa 1898, perustettiin Skandinavian Allianssilähetyksen haaraosasto Suomen Allianssilähetys. Se otti vastakseen kaikesta Vapaanlähetyksen Himalaja-työstä. Suomen Allianssilähetyksen komitean jäseninä olivat J. A. Karlberg, Elli Hertz, Emil Saxbäck (Saraoja), kauppias E. Monsen sekä Elin Sternwall, joka ei ollut Vapaanlähetyksen jäsen.Himalajan rinteillä, s.62Edelläkävijät, s.26-27 Himalajalle lähtivät vuonna 1898 Kaarlo Waismaa ja hänen vaimonsa Hanna Waismaa, neidit Hilja Heiskanen ja Anna Massinen. Heitä kutsuttiin neliapilaksi, ja he saapuivat Ghumiin vuoden 1899 alussa. Samana vuonna SAL:n lähetystyöntekijä Anna Fredericksonin matkusti Amerikkaan virkistymään ja otti mukaansa orvon Alfhildin, joka jäi sitten sinne. Marraskuussa 1899 Waismaat matkustivat Sikkimin Ringimiin, joka on Sikkimin keskiosassa, 2000 metrin korkeudessa.Himalajan rinteillä, s.65, 102Edelläkävijät, s.155, 170