Valentin-Louis-Georges-Eugène-Marcel Proust eli Marcel Proust (10. heinäkuuta 1871 Auteuil, Ranska – 18. marraskuuta 1922 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Hän oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä kirjallisista modernisteista. Hänen tunnetuin teoksensa on moniosainen romaani Kadonnutta aikaa etsimässä (À la recherche du temps perdu). Teosta pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä teoksista.

Elämäkerta Nuoruus Marcel Proust syntyi 10. heinäkuuta 1871 Auteuilissa lähellä Pariisia kuuluisan lääkärin ja epidemiologin Adrien Proustin perheeseen. Hänen isänsä oli katolilainen ja äiti Jeanne o. s. Weil juutalainen. Proust kastettiin katoliseksi, mutta hän ei harjoittanut uskontoa.

Proust kärsi astmasta koko loppuikänsä vuodesta 1880 alkaen. Hän vietti kesänsä äidinäitinsä luona Normandian rannikolla Illiers'ssä ja Auteuil’ssä, joista hän käytti myöhemmin romaanissaan nimitystä Combray.

thumb|left|Lukiokuvassa Proust keskirivissä ensimmäisenä vasemmalta. Kouluaikana Lycée Condorcet’ssa vuosina 1882–1889 Proust kirjoitti koululehtiin. Hän palveli armeijassa Orléansissa vuosina 1889–1890. Hänet todettiin kelvottomaksi kenttätehtäviin ja siirrettiin pääesikuntaan kirjoitustöihin. Siellä hänen pitkät kiemuraiset lauseensa aiheuttivat harmia.Kuiskaaja, Pitkää proosaa salamasotaan, Helsingin Sanomat, 25.6.2010, s. C 3.

thumb|upright|Proust vuonna 1892. Armeijan jälkeen Proust suoritti oikeustieteen (1893) ja kirjallisuuden (1895) lisensiaatin tutkinnot. Opiskeluaikana hän sai ajatteluunsa vaikutteita etenkin filosofi Henri Bergsonilta ja filosofi Paul Desjardinilta sekä historioitsija Albert Sorelilta. Hän liikkui paljon seurapiireissä. Proust oli homoseksuaali, ja hänellä oli useita rakkaussuhteita nuoriin miehiin. Vanhemmilleen ja heteroystävilleen hän ei puhunut homoseksuaalisuudestaan. Romaanissaan hän on siirtänyt monia kokemiaan homoseksuaalisia tunteita heteroseksuaalisiksi.Maurois 2007, s. 137.

Kirjallisen uran alkuvaiheet Proust julkaisi novellikokoelman Les Plaisirs et les jours vuonna 1896. Kokoelman tarinat olivat ilmestyneet Le Banquet- ja La Revue Blanche -lehdissä vuosina 1892–1893. Yhdeksää pois jättämäänsä tarinaa Proust piti liian rohkeina julkaistavaksi. Kertomukset julkaistiin syksyllä 2019 nimellä Le Mystérieux correspondant et autres nouvelles inédites.Le Mystérieux correspondant et autres nouvelles inédites, Editions de Fallois, viitattu 10.8.2019

Vuosien 1895–1899 välillä Proust kirjoitti omaelämäkerrallista romaania Jean Santeuil. Hän osallistui myös Dreyfusin tapaukseen järjestämällä vetoomuksia ja auttamalla Dreyfusin asianajajaa Fernand Laboria.

Terveytensä yhä heiketessä Proust alkoi jättäytyä pois seuraelämästä. Hän kiinnostui vuonna 1899 John Ruskinin taidekritiikistä, ja hän jätti Jean Santeuilin kesken ja suuntasi huomionsa luonnonkauneuteen ja goottilaiseen arkkitehtuuriin. Hän vieraili Venetsiassa ja Ranskan kirkoissa sekä käänsi Ruskinin teoksia.

Pääteoksen kirjoittaminen Proustin isä kuoli vuonna 1903 ja äiti vuonna 1905. Perinnön ansiosta Proust oli taloudellisesti riippumaton. Proust oli ollut hyvin läheinen äitinsä kanssa, ja äidin kuolema vaikutti Proustiin vahvasti tämän loppuelämän ajan. On arveltu, että Proust ryhtyi viimein tositarkoituksella kirjoittamaan romaaniaan saatuaan voimaa halusta osoittautua äidin luottamuksen arvoiseksi. Äidin kuoleman tuottaman surun keskellä hän iloitsi siitä, että äidin mielessä säilyi loppuun asti illuusio poikansa suuresta tulevaisuudesta.Maurois 2007, s. 114–115.

Proust ryhtyi vuodesta 1905 alkaen tekemään muistiinpanoja ja alkoi muistella aiempaa elämäänsä tulevaa romaaniaan varten. Hänellä oli kyky muistaa lapsuutensa hyvin, eikä hän ollut vielä ”tuhlaillut” lapsuusmuistojaan keskinkertaisiin romaaneihin, kuten monet muut.Maurois 2007, s. 115–116.

thumb|upright|left|Sisäänkäynti osoitteessa Boulevard Haussmann (n°102) sijainneeseen rakennukseen, jossa Proust asui ja kirjoitti vuodesta 1907 alkaen. Proust jäi vanhempiensa kuoleman jälkeen vielä runsaan vuoden ajaksi asumaan näiden huoneistoon Pariisissa, kunnes muutti joulukuussa 1906 Boulevard Haussmannlle enonsa lesken omistamaan asuntoon. Proustin vanhempien palvelijat Félicie ja Antoine jäivät Proustin palvelukseen. Proust äänieristi työhuoneensa korkkilevyillä ja vietti kotonaan suurimman osan ajastaan pahenevia astmakohtauksiaan parannellen. Hän otti vastaan vieraita, ravintolassa useammin kuin kotonaan, mutta kävi itse ulkona niinä harvoina hetkinä kun tunsi itsensä tavallista terveemmäksi. Tavatessaan ihmisiä hän yleensä tiedusteli näiltä muistoja ja tietoja ihmisistä, paikoista ja asioista, joita hän saattoi hyödyntää romaanissaan.Maurois 2007, s. 120–130. Hänen romaaninsa henkilöhahmonsa muodostuvat useasta elävästä esikuvasta, niin ettei kukaan ole elävän esikuvan kopio.Maurois 2007, s. 153.

Kahden keskeytyneen yrityksen ja joidenkin sivuhankkeiden jälkeen Proust löysi teokselleen filosofisen perustan. Sen mukaan kirjailijan tehtävä on vapauttaa tiedostamattomiin muistoihin haudattu elävä todellisuus, jolle tottumus ihmisen sokeuttaa.

Proust koki vuonna 1909 takauman lapsuutensa aikoihin maistettuaan teetä ja korppua, mistä hän kirjoitti myöhemmin romaanissaan kuuluisassa madeleine-leivoskohtauksessa. Samana vuonna hän alkoi kirjoittaa suurteostaan Kadonnutta aikaa etsimässä ja vetäytyi asuntoonsa.

Teoksen ensimmäinen luonnos valmistui syksyllä 1912. Aluksi moni tunnettu kustantaja torjui teoksen ensimmäisen osan Du côté de chez Swann (Swannin tie), mutta lopulta nuori kustantaja Bernard Grasset suostui julkaisemaan sen mutta Proustin kustannuksella. Proust suunnitteli teoksestaan vain kolmiosaista, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana hän päätti kirjoittaa enemmän. Laajentamisen lisäksi hän muokkasi ja paranteli luonnosta ja lisäsi siihen realistisia ja satiirisia aineksia. Heikkenevä Proust omisti viimeisinä vuosinaan kaiken aikansa vuoteessaan kirjoittamiseen ja vedosten korjailuun.Maurois 2007, s. 299. Näyttäytyessään kotinsa ulkopuolella hän vaikutti sairaalta ja huolittelemattomalta.Maurois 2007, s. 307–308.

Kesällä 1919 julkaistu romaanin toinen osa À l’ombre des jeunes filles en fleurs (Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa) sai Goncourt-palkinnon ja nosti Proustin maailmanmaineeseen. Proustin elinaikana romaanista ehdittiin julkaista vielä kaksi osaa.

Kuolema thumb|upright|Marcel Proustin hauta Père Lachaisessa. Proust kuoli 18. marraskuuta 1922 keuhkokuumeeseen. Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolme viimeistä, viimeistelemätöntä osaa julkaistiin postuumisti.

Teokset ja niiden suomennokset Les plaisirs et les jours, 1896 Päivällisvieras ja muita kertomuksia, suom. Annikki Suni. 1983 (Alkuteokset: Un dîner en ville; La mort de Baldassare Silvande, Vicomte de Sylvanie; Violante ou La mondanité; Mélancolique villégiature de Mme de Breyves kokoelmasta: Les plaisirs et les jours.) Sur la lecture, julkaisussa La Renaissance latine 1905; esipuhe teoksessa John Ruskin: Sésame et Lys (Sesame and Lilies), käännös: Marcel Proust. 1906; Myös julkaisussa: Journées de lecture, 1919. Lukija, suom. Sampsa Laurinen. Helsinki : Basam Books, 2023 sisältää: Sampsa Laurinen: "Proust Ruskinin poluilla", s. 65–131 À la recherche du temps perdu, 1913–1927, suom. Kadonnutta aikaa etsimässä Du côté de chez Swann, 1913 Swannin tie : Combray, suomentaneet Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen, Otava 1968 Swannin tie: Swannin rakkaus; Paikannimet: Nimi suom. Inkeri Tuomikoski. Otava, 1977 À l'ombre des jeunes filles en fleur, 1919 Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa 1: Rouva Swannin ympärillä, suom. Inkeri Tuomikoski. Otava, 1979 Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 2: Paikannimet: paikkakunta (suom. Inkeri Tuomikoski. Otava, 1982 Le côté de Guermantes, 1920 Guermantesin tie 1-2, suom. Inkeri Tuomikoski. Otava, 1985 ja 1986 Sodome et Gomorrhe, 1922 Sodoma ja Gomorra I-II, suom. Inkeri Tuomikoski. Otava, 1989 La prisonnière, 1923 Vanki, suom. Inkeri Tuomikoski. Otava, 1994 Albertine disparue, 1925 Pakenija, suom. Inkeri Tuomikoski. Otava, 2003 Le temps retrouvé, 1927 Jälleenlöydetty aika, suomentanut Annikki Suni, Otava 2007 Pastiches et mélanges, 1919 Jean Santeuil 1–3, Paris 1951, alkusanat: André Maurois (postuumisti julkaistu keskeneräinen romaani, kirjoitettu 1896–1900) Contre Sainte-Beuve, julkaistu postuumisti 1954 Vastalause Sainte-Beuvelle, suomentanut ja saatesanat kirjoittanut Martti Anhava. 2003. Le Mystérieux correspondant et autres nouvelles inédites, julkaistu postuumisti. Editions de Fallois 2019

Novellien ja romaanien lisäksi Proustilta on julkaistu myös tuhansia kirjeitä.

Lähteet André Maurois, Marcel Proust, suom. Inkeri Tuomikoski. (2. p.) Otava, 2007

Viitteet

Kirjallisuutta Alain de Botton, Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi, suomentanut Hanna Tarkka. Helsinki Otava 2007 Olof Lagercrantz, Proustia lukiessa (Att läsa Proust, 1992); suomentanut Juhani Salokannel. Helsinki Otava, 1994 Hannu Mäkelä,

Aiheesta muualla

Elämäkerta Proustin teoksia Gutenberg-projektissa

* Luokka:Vuonna 1871 syntyneet Luokka:Vuonna 1922 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit