Migreeni (; , puoli + , kalloPalo, Haahtela, Simell & Tyrkkö 1996, s. 179) on neurologinen sairaus, jolle ovat tyypillisiä kohtalaiset tai voimakkaat päänsärkykohtaukset. Päänsärky on tyypillisesti toispuolista. Lisäksi migreenikohtaukseen voi liittyä monimuotoisia hermostollisia oireita, kuten haukottelua, ärtyvyyttä, ruokahalun muutoksia, kipua, pahoinvointia, oksentamista tai unihäiriöitä. Myös sekavuutta ja muita psyykkisen häiriön kaltaisia tai epilepsian kaltaisia oireita esiintyy. Hermostolliset oireet voivat esiintyä myös ilman päänsärkyä. Migreenitilan aikana henkilö on tavanomaisesti aistiherkkä valolle, äänille ja hajuille ja liikkuminen kohtauksen aikana pahentaa kipua. Migreenikohtaus voi vaihdella laukaisevien tekijöiden, sisältämiensä vaiheiden, vaiheiden sisältämien oireiden ja oireiden keston suhteen kohtauksen aikanakin erittäin monimuotoisesti. Migreenin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta on olemassa viitteitä siitä, että migreeni johtuisi verenkiertoa säätelevien sileiden lihasten toimintahäiriöistä. Migreeni on erikoislääkärin diagnosoitava muiden sairauksien poissulkemiseksi.
Yleistä Migreeni on yksi toiminnallisista (ilman selkeää elimellistä syytä aiheutuvista; primäärinen päänsärky) äkillisen päänsäryn muodoistaHuttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1990, s. 174Salmenperä, Tuli & Virta 2002, s. 393 ja vanhimpia ihmiskunnan tuntemista sairauksista. Arkeologisten löytöjen perusteella on arveltu, että sitä on hoidettu kallonporauksella muun muassa Etelä-Amerikassa ja muinaisessa Egyptissä. Ensimmäisen tiedossa olevan kuvauksen migreenistä on tehnyt Hippokrates vuonna 400 eaa. Noin vuonna 200 jaa. aleksandrialainen lääkäri Aretaios kuvasi migreenityyppisen päänsäryn nimeten sen hemikraniaksi. 1700-luvulla lontoolainen lääkäri John Forhergill kuvasi joitakin näköhäiriöitä kutsuen niitä "linnoitusmaiseksi kirjoksi" ja epäili, että hänen oman migreeninsä syy olisi suklaa. Lääkkeistä otettiin migreenin hoidossa käyttöön ergotamiini 1800-luvun loppupuolella. Nykyaikainen migreenitutkimus alkoi 1900-luvun puolivälin tienoilla. Triptaanit ovat tulleet käyttöön migreenin hoidossa 1990-luvulla.Lindberg 2003, s. 68-69Lockley 1996, s. 38-39
Migreenitila on monioireinen ja -vaiheinen sairausprosessi, jossa päänsäryn voimakkuus ei välttämättä kerro sairauden aiheuttamaa haittaa, vaan sen muut oireet voivat olla haitallisilta vaikutukseltaan suurempia. Migreenisairauksien kirjossa on useita toisistaan oireiltaan poikkeavia migreenitiloja, ja kahden eri henkilön migreeniin laatu voivat poiketa toisistaan huomattavasti.Lockley 1996, s. 34-35 ja 39 Migreenipotilaista 50 prosenttia ilmoittaa, että migreeni on haitannut heidän työuransa etenemistä. Työpaikoilla esiintyy yleisesti migreeniä laukaisevia tekijöitä kuten stressi, kemikaalit, voimakkaat hajut, melu, kirkkaat valot, liikkuminen, tietokoneen näyttö ja valppautta vaativa koneiden valvontatyö. Migreenikohtaus voi olla vaarallinen esiintyessään työympäristössä, koska voi aiheutua virheitä ja virhearvioita sekä vaaratilanteita, kun ympäristön havainnointi heikkenee näköaistin toiminnan häiriöiden vuoksi tai toimintakyky vähenee liikkeiden hallinnan heikettyä tai kun potilas ei pysty puheensa häiriöiden vuoksi antamaan selkeitä ohjeita tai tekemään monimutkaisia päätöksiä. Migreenikohtauksen aikana työympäristö ei yleensä mahdollista migreenistä toipumista, vaan pitkittyneen migreenin vuoksi henkilö on työkyvytön vielä seuraavanakin päivänä. Työntekijöistä noin 30 prosenttia on kertonut lääkärilleen sairastavansa migreeniä.Lockley 1996, s. 65-66 Migreeniin liittyviä vääriä käsityksiä ovat muun muassa se, että henkilö, jolla on migreenitaipumus, on työkyvytön kohtausten välillä, lieväoireinen migreeni estää työnteon sekä toisaalta myös se, että voimakasoireinen migreeni ei vie työkykyä, vaan että migreeniä käytetään tällöin tekosyynä välttää työntekoa.Lockley 1996, s. 39
Suurimmalla osalla migreenipotilaista migreenitila provosoituu korkeintaan kerran kuukaudessa ja 15 prosentilla vähintään kahdesti kuukaudessa. Pieni määrä henkilöistä, joilla on migreenialttius, sairastaa migreenikohtauksen yli 8 kertaa kuukaudessa. Migreenin hoitotasapainon saavuttamisen kannalta, mikä tarkoittaa henkilön parasta mahdollista elämänlaatua mahdollisimman vähin hoidosta aiheutuvin haitoin, on tärkeää sen vaikeuden eli haitta-asteen selvittäminen. Migreenin haitta-aste voidaan selvittää ns. MIDAS (migraine disability assessment, ″migreenihaitan arviointi”) -haastattelulla, jossa pisteytetään henkilölle kolmen kuukauden aikana migreenistä aiheutunut haitta työssä, kotona ja vapaa-ajalla.Lindberg 2003, s. 76-80 ja 81 MIDAS-kyselyssä lasketaan yhteen päivät, joissa on migreenin vuoksi menetetty toimintakyky kokonaan tai yli 50-prosenttisesti, päänsärkypäivät ja kivun voimakkuus kipuasteikolla 1–10 viimeisen kolmen kuukauden aikana.
Hoidon tarpeen arvioidaan kokonaispistemäärän mukaan seuraavasti:
0–5 pistettä: hoidon tarve vähäinen tai hoitoa ei tarvita, 6–10 pistettä: lääkehoito tilannekohtaista, 11–20 pistettä: toimintakyvyn alenema on suuri, ja tarvitaan pikainen lääkärin suorittama hoitokartoitus ja pisteet yli 20: toimintakyvyn aleneminen on erittäin suuri ja tarvitaan lääkärin suorittama hoitokartoitus ja nopea hoidon aloitus.
MIDAS-kyselyn ovat kehittäneet neurologian professori Richard B. Lipton Albert Einsteinin lääketieteellisestä yliopistosta New Yorkista (Albert Einstein College of Medicine, New York, NY) ja epidemiologian apulaisprofessori Walter F. Stewart Johns Hopkinsin yliopistosta Baltimoresta (Johns Hopkins University, Baltimore, MD).Midas-kyselykaavake. http://www.migreeni.org/Pdf/midas.pdf . Hakupäivä 1.5.2011 MIDAS-haastattelu on luotettavuudeltaan diagnoosin apuvälineenä kohtauspäivyriä eli niin sanottua migreenipäiväkirjaa vastaava.
Migreenikohtaus on monien tekijöiden yhteisvaikutusten summa. Migreenin vaikutus henkilön elämänlaatuun on samaa suuruusluokkaa kuin sydäninfarktin eli suurempi kuin muiden muassa masennuksen, reuman ja diabeteksen.Lindberg 2003, s. 20 Migreenikohtauksen haitta-aste vaihtelee suuresti: Vähäisimmillään migreeni voi oirehtia hetkellisenä näön sumenemisena ja vakavammillaan lähes täydellisenä työ- ja toimintakyvyn menetyksenä edellyttäen hoitoa vuodepotilaana.Färkkilä 2006, s. 170 Usein toistuva migreeni, jossa kohtaukset seuraavat toisiaan, voi alentaa merkittävästi henkilön sosiaalista selviytymistä.Palo, Haahtela, Simell & Tyrkkö 1996, s. 186 Migreeni puhkeaa yleensä murrosiässä, vaikka se voi alkaa myös varhaislapsuudessa. Migreeni on usein koko elämän ajan kestävä pitkäaikaissairaus, joka sitä sairastavan tulisi tuntea hyvin, jotta kohtauksia voitaisiin ehkäistä ja hoitaa mahdollisimman tehokkaasti.Lindberg 2003, s. 8-10 Filosofisessa mielessä migreenin hoitotasapainossa on kysymys siitä, mistä henkilökohtaisista asioista henkilön on huolehdittava kehittyäkseen ihmisenä, pysyäkseen kohtalaisen onnellisena ja oireettomana, huolehtiakseen läheisistään ja ollakseen kunniaksi työnantajalleen; ″joskus tämäkin on tärkeää”.Lindberg 2003, s. 116
Esiintyvyys Migreeni on hyvin yleinen sairaus, jännityspäänsäryn jälkeen toiseksi yleisin toistuvan päänsäryn muoto, ja sille on tunnusomaista esiintyvyys lähisukulaisissa. Migreenialttiuden periytymiselle altistaa suuri joukko eri kromosomeissa sijaitsevia geenejä,Färkkilä 2006, s. 168 75 prosentilla on joku migreeniä sairastava omainen ja 75 prosenttia migreenipotilaista on naisia. Mitään erityistä päänsärky- tai migreenipersoonallisuutta ei ole, ja taipumus on riippumatonta työsuhteesta, rodusta, sosiaaliluokasta, koulutustasosta tai tupakanpoltosta.Färkkilä 2006, s. 167–168 Älykkyysosamäärällä ja migreenitaipumuksella ei ole riippuvuutta toisistaan, samoin kuin ei myöskään neuroottisilla sairauksilla ja migreenillä, vaikkakin tavallisesti vaikeaoireista migreeniä sairastavat henkilöt voivat masentua tai ahdistua sairautensa vuoksi.Lockley 1996, s. 39 ja 64 Migreenillä on usein yhteys matkapahoinvointiin.Lockley 1996, s. 53 Migreeniin taipuvaiset henkilöt ovat muita herkempiä saamaan jäätelöä syödessä kitalaen kylmentymisestä aiheutuvan voimakkaan sekunnin kestoisen kivun, jäätelöpäänsäryn.Färkkilä 2006, s. 173
Laajan amerikkalaisen väestötutkimuksen mukaan 14,6 prosenttia naisista ja 4,8 prosenttia miehistä sairasti migreeniä. Keskimääräisesti noin 10 prosenttia väestöstä sairastaa migreeniä, ja sitä esiintyy kaiken ikäisillä ihmisillä, myös lapsilla. Migreeniä esiintyy pääasiassa 25–50-vuotiailla; se on yleisimmillään 30–40-vuotiaista jopa 20 prosentilla.). Aurallisen eli vanhahtavan ilmaisun mukaan klassisen migreenin osuus migreeneistä on noin 10 prosenttia ja aurattoman migreenin noin 80 prosenttia. Lasten migreenin esiintyvyys arvioitiin noin 4 prosentiksi sekä vuonna 1990 että 2000-luvun alussa. Lasten migreenit ovat kuitenkin kaksinkertaistuneet viimeisten 20 vuoden aikana"Äiti tapa minut, niin tämä kipu loppuu" – Lasten migreeni yleistyy, raju kohtaus iskee yllättäen. 12.6.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9658196. Lapsuusiän migreenin esiintyvyys on pojilla tyttöjä suurempi, oftalmopleginen eli silmähermon toimintaan liittyvä migreeni on yleisintä nuorilla pojilla ja basilaarinen eli aivorunkoperäinen migreeni nuorilla tytöillä.Lockley 1996, s. 46
Kuukautisiin liittyvä migreeni on varsin yleistä, arviot vaihtelevat 20–70 prosenttiin naispuolisista migreenipotilaista. Kuukautisiin liittyvä migreeni voi olla menstruaalinen eli kuukautisten aikainen tai premenstruaalinen eli ennen kuukautisia esiintyvä, joka alkaa 2–7 päivää ennen kuukautisia.Lindberg 2003, s. 59-62 Naisilla migreeni voi lieventyä menopaussissa. Myöskään yleensä kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana ei esiinny migreeniä. Raskaus helpottaa kuukautisiin liittyvää migreeniä 80 prosentissa tapauksissa, mutta se voi myös pahentaa oireita. Estrogeenitason laskeminen aiheuttaa tavallisesti migreenikohtauksen 4–6 päivää synnytyksen jälkeen. Menopaussi voi aiheuttaa joillekin naisille migreenin alkamisen tai olemassa olevan migreenin oireiden vaikeutumisen.Lockley 1996, s. 47 Ehkäisypillereiden käyttö voi pahentaa migreenin oireita tai laukaista hengenvaarallisen migreenikohtauksen, joskin erittäin harvoin.Lockley 1996, s. 61
Luokittelu Migreeni luokitellaan kansainvälisen päänsärkyseuran (International Headache Society) IHS-järjestelmän mukaan aurattomaan ja auralliseen migreeniin. Muita esiintyvyydeltään erittäin harvinaisia migreenityyppejä ovat hemipleginen, oftalmopleginen ja retinaarinen migreeni sekä basilaarimigreeni. Migreenin IHS-järjestelmän mukainen luokittelu on seuraava: Migreeni ilman auraa Aurallinen migreeni Migreeni, johon liittyy tyypillinen aura Tyypillinen aura, johon liittyy muu kuin migreenisärky Tyypillinen aura ilman päänsärkyä Familiaalinen hemipleginen migreeni Satunnainen hemipleginen migreeni Basilaarityyppinen migreeni Oftalmopleginen migreeni Retinaalinen migreeni Lapsuuden periodittaiset oireistot Jaksoittainen oksentelu Abdonaalimigreeni Lapsuuden hyvänlaatuinen huimaus Migreenin komplikaatiot Krooninen migreeni Status migrenosus Jatkuva aura ilman infarktia Migreeni-infarkti Migreenin laukaisema kouristelu Muu luokittelematon migreeni.Färkkilä 2006, 168-169
Migreenityypit Migreenin ilman auraa ja aurattoman migreenin kuvaus on esitetty otsikon migreenin tutkiminen kohdalla tässä artikkelissa.
Oftalmogleginen migreeniin liittyy silmää liikuttavien lihasten heikkoutta, ja siihen liittyviä oireita voivat olla myös kaksoiskuva ja pupillien laajeneminen. Oftalmoglegisessä migreenissä päänsäryn kesto voi olla viikko tai enemmänkin, ja sen luokittelua migreeneihin pidetään osittain vääränä.Kangasniemi 1992, s. 55Lockley 1996, s. 44