Fasistinen Italia (virallisesti Italian kuningaskunta, ) viittaa Italiaan vuosina 1922–1943, jolloin maassa vallitsi Kansallisen fasistipuolueen (, PNF) hallitsema yksipuoluejärjestelmä. Tällöin maan diktaattorina toimi Benito Mussolini, joka käytti itsestään nimitystä Duce. Mussolinin tultua pääministeriksi muut puolueet ja kansalaisvapaudet lakkautettiin muutaman vuoden kuluessa. Fasistit loivat Italiaan myös korporatistisen talousjärjestelmän ja vaaleihin perustunut kansanedustus korvattiin korporaatioihin perustuvalla. Diktaattori Benito Mussolini tähtäsi Italian vallan laajentamiseen sotilaallisilla valloituksilla. Italia valloitti vuosina 1935–1936 Etiopian ja osallistui vuodesta 1940 toiseen maailmansotaan Saksan liittolaisena. Huonon sotamenestyksen seurauksena Mussolini syrjäytettiin vuonna 1943 vallankaappauksella, mutta saksalaiset palauttivat hänet ja fasistipuolueen johtamaan maan pohjoisosissa Italian sosiaalista tasavaltaa, joka kukistui lopulta 1945.

Fasistien valtaannousu Fasistinen aikakausi alkoi Fasci Italiani di Combattimento -järjestön pohjalta 7. marraskuuta 1921 perustetun Kansallisen fasistipuolueen (Partito Nazionale Fascista, PNF) vallankaappauksella. 20 000 puolueen jäsentä marssi 28. lokakuuta 1922 Roomaan ja sai kuningas Viktor Emanuel III:n suostumaan Benito Mussolinin nimittämiseen pääministeriksi.

Aluksi PNF oli yhteistyössä myös muiden puolueiden kanssa sosialistista puoluetta lukuun ottamatta, johon suhtauduttiin jyrkän kielteisesti. PNF:n puheenjohtaja Mussolini oli ollut ensimmäisen maailmansodan aikana sosiaalidemokraatti, mutta joutunut syrjään siksi, että oli kannattanut Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan, mikä oli ollut sosiaalidemokraattien rauhanaatteen vastaista.

Vallan vakiinnuttaminen Vallan keskittäminen tapahtui vaalilain muutoksella, joka suosi fasistista puoluetta. Valtiopäiväedustaja Giacomo Acerbon ehdottamalla Legge Acerbolla päätettiin, että puolue, joka sai 1/4 äänistä, sai 2/3 valtiopäiväpaikoista. Laki hyväksyttiin 18. marraskuuta 1923. PNF:n muiden samanhenkisten kanssa muodostama yhteistyövaaliliitto, La Lista Nazionale (”Kansallinen vaalilista”), sai 6. huhtikuuta 1924 61,3 prosenttia äänistä. Sosialistijohtaja Giacomo Matteotti murhattiin 10. kesäkuuta 1924. Matteotti oli avoimesti arvostellut fasistien vaaliterroria. Oppositio ei enää tässä vaiheessa kyennyt kokoamaan voimiaan tehokkaaseen vastarintaan. Mahdollisuus yksipuoluevaltaan muodostui.

Vuonna 1925 Italiasta tehtiin yksipuoluevaltio. Muut kuin PNF tulivat kielletyiksi. Vuonna 1923 perustettu Fasistien suuri neuvosto (Gran Consiglio del Fascismo) koordinoi valtion politiikaa 9. joulukuuta 1928 – 25. heinäkuuta 1943 välisen ajan.

Mussolinilla oli vuonna 1926 valtion ohjakset kokonaan käsissään. Muut puolueet oli kielletty "valtion puolustamiseksi" säädetyllä lailla, ammattiliittojen toimintavapaus oli lopetettu ja lehdistö- , yhdistymis- ja kokoontumisvapaus oli peruutettu. Alkoi koko yhteiskunnan läpäissyt militarisoiminen. Fasistien valta ei kuitenkaan ollut täydellistä. Kuninkaan, armeijan ja kirkon oli onnistunut fasisteja myötäilemällä säilyttää riippumattomuuttaan.

Talouspolitiikka Fasistihallinto pyrki vakauttamaan maan taloutta ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä tilanteesta. Fasistien kontrolloiman ammattiyhdistysliikkeen, hallituksen ja työnantajien välille pyrittiin muodostamaan neuvottelujärjestelmä, jotka estäisi työläisten lakkoilun. Ristiriidat tasoitettiin pakottamalla molemmat osapuolet yhteisiin järjestöihin, korporaatioihin. Vallinnutta talousjärjestelmää ei kuitenkaan haluttu kumota.

Ulkopolitiikka Ulkopolitiikassa johtoajatuksena oli Mare Nostrum, ”meidän meremme”. Tarkoituksena oli vahvistaa Italian kuningaskunnan asemaa kaikkialla Väli­merellä, mihin liittyi siirtomaiden hankkiminen Väli­meren rannoilta. Italia valloitti myös Etiopian keisarikunnan 1935–1936 huolimatta maan keisarin Haile Selassien yrityksistä saada Kansainliiton maat tueksi vastustamaan valtausta.

Toinen maailmansota

pienoiskuva|Liittolaiset Benito Mussolini ja Adolf Hitler. Syksyllä 1939 alkaneesta toisesta maailmansodasta Italia pysytteli aluksi erossa, mutta kun Saksan hyökkäys Ranskaan toukokuussa 1940 osoittautui menestyksekkääksi, Benito Mussolini päätti julistaa Ranskalle sodan. Italiasta tuli virallisesti Saksan ja Japanin keisarikunnan liittolainen, kun se syyskuussa 1940 liittyi kolmen vallan sopimukseen.

Ranskan antauduttua Italia alkoi käydä sotaa Isoa-Britanniaa vastaan, ja lokakuussa 1940 Italia hyökkäsi Kreikkaan. Italian operaatiot osoittautuivat kuitenkin taktisesti ja strategisesti heikoiksi, ja kreikkalaiset onnistuivat torjumaan hyökkäyksen. Italia sai apua Saksalta, joka valtasi Kreikan keväällä 1941. Saksalaiset saapuivat avuksi myös Afrikan rintamalle, mutta sota kääntyi Italialle ja Saksalle tappiolliseksi, ja kesällä 1943 liittoutuneet tekivät maihinnousun Sissiliaan. Mussolini syrjäytettiin heinäkuussa 1943, mutta Saksan tuella Pohjois-Italiaan perustettiin Italian sosiaalinen tasavalta, jota johtivat Mussolini ja fasistipuolue Saksan valvomana. Mussolinin joukot jatkoivat sotaa Hitlerin rinnalla, kun taas marsalkka Pietro Badoglion hallinto solmi liittoutuneiden kanssa Cassibilen aselevon. Mussolinin hallinto kaatui huhtikuussa 1945, kun saksalaiset perääntyivät Italiasta ja partisaanit teloittivat Mussolinin. Sota Euroopassa päättyi Saksan antautumiseen toukokuussa 1945.

Lähteet

* Luokka:Italian kuningaskunta (1861–1946)