pienoiskuva|Se pyörii sittenkin, Tampere, 1984. Simo Juhani Helenius (11. marraskuuta 1942 Koski Tl – 21. toukokuuta 2026 Turku) oli turkulainen kuvanveistäjä. Helenius käytti teoksissaan monia materiaaleja, ja puu oli yksi hänen tärkeimmistä veistosmateriaaleistaan.Anneli Tukia: Lehmusten ja jalavien uuskäyttäjä. Helsingin Sanomat 11.11.1992. Viitattu 23.5.2023.]
Helenius opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1966–1969. Lisäksi hän osallistui muun muassa Kain Tapperin kivenveistokurssille vuonna 1978. Hän debytoi vuonna 1967 Turun Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä Turun Taidemuseossa. Helenius teki julkisia teoksia, kuten Se pyörii sittenkin Tampereen teknillisen yliopiston pihalla 1984Se pyörii sittenkin . Tampereen patsaat..
Helenius teki 1960- ja 1970-luvuilla pop-taidetta tekonahkasta ja alumiinista. Yksi hänen pop-kauden teoksistaan on Formula vuodelta 1971. Sittemmin 1970- ja 1980 -luvuilla vuorossa olivat betoniin valetut ihmishahmot esimerkkinä Samppalinnan koulun edustalla Turussa oleva Ahkerat lukutoukatAhkerat lukutoukat . Ulkoveistokset, Turku. vuodelta 1975. Heleniuksen teosten materiaali laajeni 1980-luvulla karkeasti pintakäsiteltyyn puuhun. Hänelle myönnettiin Kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 1984 puuveistossarjasta, joka oli esillä Valtakunnan näyttelyssä Lappeenrannassa. 1990-luvulta lähtien teosten materiaalit laajenivat myös pronssiin ja kiveen puun pysyessä edelleenkin hänen tärkeimpänä veistosmateriaalinaan. Figuratiivisten teosten oheen tulivat 2000-luvulta lähtien myös suurehkot tilateokset. Esimerkkinä niistä on Turku 2011 Euroopan Kulttuuripääkaupunki -ohjelman Pimeyden Kodat - Pimeyden 876 sävyä Kokka-kota -teos Lönnrotin puistossa, Turun keskustassa.
Heleniuksen taiteen kaari ulottui 1960-luvulta hänen kuolemaansa asti. Hänen laaja retrospektiivinen näyttelynsä vuonna 2018 Wäinö Aaltosen museossa sisälsi töitä 1970-luvun pehmeistä pop-teoksista betoniseen realismiin ja mytologisiin puuveistoksiin. Hänen töitään kuuluu Helsingin kaupungin taidemuseon, Wäinö Aaltosen museon, Tampereen nykytaiteen museon, Turun taidemuseon, Åbo Akademin, Suomen valtion ja Turun kaupungin kokoelmiin. Suurin osa Heleniuksen julkisista teoksista sijaitsee Turun seudulla.
Helenius toimi myös taidekurssien ja työpajojen vetäjänä. Lisäksi hän työskenteliu Wäinö Aaltosen museon vahtimestarina ja ripustajana.
Julkiset teokset
Utelias, 1969, pronssiveistos, Aunelan koulu, Turku Ahkerat lukutoukat, 1975, betoniveistos, Samppalinnan koulu, Turku Se pyörii sittenkin, 1984, graniittiveistos, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampere Perunapoika, 1988, betoniveistos, Riihikosken päiväkoti, Pöytyä Kissa-Kallu, 1989, graniittiveistos, Turku Raiku, 1989, puuveistos, Friisilän koulu, Raisio Frau am Meer (Neito Itämeren), 1989, kiviveistos, Rostockin kaupunki, Saksa Koulutie, 1992, puureliefi, Piispanlähteen koulu, Kaarina Ogon (Häntä), 1993, graniittiveistos, Keskuspuisto, Gdansk, Puola Itäistä leveyttä, pohjoista pituutta, 1995, viisiosainen puureliefi, Turun lyseo, Turku HirviHirvi . Salon taidemuseo., 1996, graniittiveistos, Itsenäisyyden puisto, Salo Jättiläiset, 1997, kiviveistos, Raisio Ihmisen Pojan Salaisuus, 1998, tilateos puusta, Mikaelin kirkko, Turku Ylösnousemus, 2000, hautamuistomerkki kalkkikivestä, Vampulan hautausmaa, Vampula Poika ja meri, 2005, pronssiveistos, Linnankatu, Turku Romuenkeli, 2014, puuveistos, Koroisten veistospuisto, Turku
Lähteet
Aiheesta muualla Simo Helenius taiteilijamatrikkelissa
Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät Luokka:Vuonna 1942 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet