Nevaimarre (Thelypteris palustris, syn. T. thelypteroides, Dryopteris thelypteris, Lastrea thelypteris) on suurehko, Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa laajalle levinnyt saniainen. Suomessa laji on tavanomainen vain eteläisimmissä osissa maata. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa kasvi on rauhoitettu.Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 29.10.2009.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Nevaimarteen itiöpesäkkeistö. thumb|vasen|Nevaimarrekasvusto. Nevaimarteen pitkä maavarsi on vaakasuora ja nysty- tai karvasuomuinen. Lehdet ovat pystyjä ja kasvavat yksittäin. Lehtien ruoti kasvaa 15–50 senttimetriä pitkäksi ja lapa 15–40 cm pitkäksi. Ruodin pituus suhteessa lehden lapaan vaihtelee lapaa paljon lyhyemmästä hieman pidempään. Lapa on kapeansoikea, lähes kalju ja parilehdykkäinen. Lehdykät ovat kapeanpuikeita, parijakoisia tai -osaisia, lehdyköiden liuskat ehytlaitaisia ja kolmiomaisia. Lehtilavan alapuolella olevat itiöpesäkeryhmät ovat nuorina katesuomuisia, myöhemmin suomut katoavat. Suomessa nevaimarteen itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 48.
Levinneisyys Nevaimarre kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän läpi Keski-Aasiaan ja Himalajalle. Nevaimarteen muunnoksia tavataan lisäksi Kaukoidässä Kiinassa, Japanissa ja Korean niemimaalla (var. pubescens), ja toisaalta Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa (var. pubescens ja var. haleana). Suomessa lajia tavataan satunnaisesti koko maassa Rovaniemen korkeudelle saakka. Yleinen laji on kuitenkin ainoastaan Lounais-Suomen ja Suomenlahden rannikkoseuduilla.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Nevaimarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.9.2011.
Elinympäristö Nevaimarre kasvaa luhtaisilla, rehevillä rannoilla, erityisesti lampien nevareunuksissa, tervaleppä- ja lettokorvissa sekä rehevissä pajuviitakorvissa. Laji kasvaa yleensä kosteammissa paikoissa kuin muut Suomessa tavattavat saniaislajit. Nevaimarre on taantunut muun muassa ojitusten, purojen perkausten ja lampien vedenpinnan laskujen takia.Uusitalo 2007, s. 173.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Nevaimarre (Thelypteris palustris) Kasviatlas 2023: Nevaimarteen (Thelypteris palustris) levinneisyys Suomessa Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Nevaimarre (Thelypteris palustris) Pohjolan kasvien pauloissa: Thelypteris palustris - nevaimarre United States Department of Agriculture (USDA): Thelypteris palustris
Luokka:Sysi-imarrekasvit