Leivut ovat Latviassa Gulbenen ja Alūksnen kunnissa lähellä Viron rajaa elänyt virolaisten ryhmä. Heidän itsestään käyttämänsä nimitys Koiva maarahvas tulee Gaujajoen vironkielisestä nimestä Koiva.
Historia 1100-luvulta on mainintoja Adzelen maakunnassa eläneistä tšuudeista. Myöhemmin heidän asuinalueenaan mainitaan Gaujajoen varsi. Ensimmäiset kirjalliset tiedot, joissa käytetään termiä leivut, ovat August Wilhelm Hopelin kirjasta Topographische Nachrichten von Lief und Ehstland vuodelta 1777. Hopelin arvion mukaan leivuja olisi tuolloin ollut muutama tuhat. Anders Johan Sjögrenin vuonna 1849 esittämän arvion mukaan heitä oli 2 600. Heikki Ojansuu laski vuonna 1911 enää 116 leivua. Ojansuun teorian mukaan leivut olivat 1600–1700-luvuilla virolaisten asuinseutujen eteläosasta sotaa tai kulkutauteja paenneita. Tämä teoria on nykyisin kiistanalainen. Sen ovat kyseenalaistaneet esimerkiksi Harri Moora ja Paul Ariste. Nykykäsityksen mukaan leivut olivat alueensa alkuperäisasukkaita.
pienoiskuva|300x300px|Eteläviron murteiden tai kielten kehitys fennougristi Petri Kallion mukaan vironkielisessä puussa.
Murre Leivujen murteessa oli voimakkaita ääntämyksellisiä ja kieliopillisia vaikutteita latvian kielestä, sekä mahdollisesti myös liivin itämurteistaDahl, Östen & Koptjevskaja-Tamm, Maria: The Circum-Baltic Languages: Grammar and typology, Otteita teoksesta Google Books -palvelussa. . Viron murteista leivu oli lähinnä eteläisiä murteita. Viimeinen leivun murretta puhunut leivu Anton Bok kuoli 20. huhtikuuta 1988.
Lähteet
Luokka:Latvian virolaiset