thumb|300px|Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel hääpäivänään 19. kesäkuuta 2010 vihkimisen jälkeen.
Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto. Avioliiton osapuolia kutsutaan aviopuolisoiksi eli puolisoiksi.
Suomen avioliittolain 1 §:ssä avioliitto määritellään kahden henkilön väliseksi liitoksi, joka vahvistetaan vihkimällä.
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle täysi-ikäiselle ihmiselle oikeuden mennä avioliittoon. Käytännössä jokaisen valtion omat lait sääntelevät tämän oikeuden toteutumista tarkemmin.
Länsimaissa avioliitto ei nykyisin oikeuta miestä vaimonsa edusmieheyteen, vaan puolisot ovat lain edessä keskenään tasavertaiset.
Ranskassa presidentti voi antaa luvan solmia avioliiton kuolleen henkilön kanssa erityisissä tapauksissa.
Avioliiton solmiminen Suomessa
pienoiskuva|Vihkisormus
Avioliiton solmimisen edellytykset Suomessa avioliittoa säätelee avioliittolaki. Avioliittoon voivat mennä kaksi henkilöä, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta ja jotka eivät ole ennestään naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Aiemmin oli mahdollista, että oikeusministeriö myönsi erityisestä syystä luvan mennä alaikäisenä naimisiin, mutta poikkeuslupamenettely kumoutui 1. kesäkuuta 2019 alkaen, ja avioliiton voi solmia vain 18 vuotta täyttänyt.
Aikaisemmin, kun täysi-ikäisyys alkoi 21-vuotiaana, avioitumisikäraja vanhempien luvalla oli naisilla 17 ja miehillä 18. Nuorempien avioitumiseen tarvittiin presidentin lupa.Otavan Iso tietosanakirja, artikkeli Alaikäisyys, osa 1, palsta 247 Naisten avioliittoikä korotettiin 17 vuoteen 16. joulukuuta 1911. Täysi-ikäisyyden rajan laskettua 18 vuoteen naisilla oli avioitumisikä vanhempien luvalla 17 vuotta, mutta tämä poistettiin avioliittolaista 1987.
Suomessa serkut voivat avioitua keskenään normaalisti. Avioliittolain mukaan avioliittoon ei voi mennä lapsensa, lapsenlapsensa, vanhempiensa tai näiden vanhempien tai muun suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa. Myöskään sisarukset tai puolisisarukset eivät saa mennä avioliittoon. Setä, eno tai täti voi mennä naimisiin sisaruksensa lapsen kanssa ainoastaan erityistilanteissa oikeusministeriön myöntämällä poikkeusluvalla. 2000-luvulla näitä tapauksia on ollut ainoastaan kaksi.
Ennen vihkimistä avioliittoon aikovien on yhdessä pyydettävä avioliiton esteiden tutkintaa. Pyyntö esitetään joko Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan valtionvirastolle taikka evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle, jos suunnitellaan kirkkohäitä. Kihlakumppanien on tällöin vakuutettava, etteivät he ole lähisukulaisia ja että he eivät ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Mikäli kihlakumppani on ollut aiemmin avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, myös tämä on ilmoitettava.
Avioliiton esteiden tutkija tarkistaa väestötietojärjestelmästä, pitävätkö tiedot paikkansa. Mikäli esteitä ei ole, tutkija antaa kihlakumppaneille todistuksen esteettömyydestä. Todistus annetaan aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua tutkinnan aloittamisesta, ja se on voimassa neljä kuukautta.
Vihkiminen voidaan toimittaa, kun avioliiton esteet on tutkittu ja avioliittoon aikoville on annettu tästä todistus. Avioliitto voidaan solmia siviilivihkimisenä eli siviiliviranomaisen vahvistamana avioliittona tai eräiden uskontokuntien suorittamana vihkimisenä. Siviilivihkimisen toimittaa laamanni, käräjätuomari, käräjänotaari, julkinen notaari tai henkikirjoittaja, uskonnollisen vihkimisen yleisimmin pappi.
Vihkimisellä tulee olla vähintään kaksi todistajaa. Vihkimisessä kihlakumppaneiden tulee olla läsnä, ja heidän on vastattava myönteisesti heille tehtyihin kysymyksiin, minkä jälkeen vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi. Vihkijä ei saa toimittaa vihkimistä, jos avioliitolle on este tai jos jompikumpi kihlakumppaneista ei kykene mielenhäiriön vuoksi ymmärtämään avioliiton merkitystä. Jos vihkiminen tapahtuu näistä seikoista huolimatta tai jos sen toimittaa siihen oikeuttamaton henkilö, vihkiminen on mitätön eikä avioliittoa ole syntynyt. Tasavallan presidentti voi kuitenkin erityisestä syystä määrätä, että tällaistakin vihkimistä on pidettävä pätevänä, jos jompikumpi vihityistä näin pyytää.
Pääosa siviilivihkimisistä tapahtuu Suomessa maistraatin tiloissa virka-aikana. Henkikirjoittaja voidaan myös kutsua vihkimään juhlapaikalle, mutta palvelua tarjoaa vain osa maistraateista. Siviilivihkimisten osuus on lisääntynyt tasaisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 2014 vihkimisistä 50,7 prosenttia oli siviilivihkimisiä. Vuonna 2022 siviilivihkimisten osuus oli noussut 56 prosenttiin.Solmittujen avioliittojen määrä kasvoi vuonna 2022 28.4.2023 Tilastokeskus Virastossa virastoaikana suoritettu vihkiminen ei maksa mitään, samoin papin suorittama vihkiminen on ilmaista. Eräiden väitteiden mukaan siviilivihkimisessä sulhasen ja morsiamen ei tarvitse stressata vihkimisen ja juhlan järjestämisestä. Mikään ei kuitenkaan estä siviilivihkiäisissä naimisiin menevää paria järjestämästä vaikka kuinka suuria juhlia ja esimerkiksi kirkollisen siunaustilaisuuden. Myös kirkkohäät voidaan toimittaa hyvin pienimuotoisesti vain papin ja todistajan läsnä ollessa, ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Tästä eräänä esimerkkinä toimivat suosiotaan kasvattavat vihkihetket, joihin parit saapuvat vihittäviksi saapumisjärjestyksessä.
Uskonnollisen yhdyskunnan vihkimys + Evankelis-luterilaisen kirkon kirkollisten vihkimisten %-osuus kaikista vihkimisistäKirkon tilastollinen vuosikirja 2005 evl.fi Vuosi %-osuus 1980 86,5 1990 82,0 2000 79,9 2005 63,3 2010 55,5Kirkon tilastollinen vuosikirja 2010 evl.fi 2013 49,0Luterilaisen kirkon 2013 jäsentiedot 11.2.2014 evl.fi 2014 47,7Seurakuntien väestönmuutokset 2014 ev.lut. kirkko 2015 46,9Ev.lut. kirkon väestömuutokset 2015 22.4.2016 Kirkon tiedotuskeskus 2016 45,7Solmitut avioliitot ja avioerot hiippakunnittain vuonna 2016 KirkkohallitusSolmittujen avioliittojen määrä väheni hieman 20.4.2017 Tilastokeskus 2017 41,2Kirkkoon kuuluvuus 2017 - Kastetut ja avioliitot Viitattu 4.6.2018 Kirkontilastot.fi
Avioliiton esteet voi tutkia myös evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, jonka jäseniä kihlakumppanit ovat tai toinen heistä on. Avioliiton esteiden tutkija tarkistaa tiedot avioliiton esteettömyydestä kihlakumppanin kotiseurakunnasta. Seurakunnat kuuluttavat tutkinnan yhteydessä kihlakumppanien aikeen astua avioliittoon sunnuntain päiväjumalanpalveluksessa, mikäli tutkittavat eivät vastusta tätä.
Kirkollisen vihkimisen lailliset vaikutukset ovat kaikilta osin samat kuin siviilivihkimisen. Kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa tai rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista 61:llä on vihkioikeus. Vihkijänä toimii evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi, muissa uskonnollisessa yhdyskunnissa se, jolle Digi- ja väestötietovirasto tai Ahvenmaan valtionvirasto on yhdyskunnan tekemästä hakemuksesta myöntänyt vihkimisoikeuden.Laki vihkimisoikeudesta, 3 ja 4 §
Vuoden 1734 lain Naimakaaren avioliitto oli aina solmittava kirkollisella vihkimisellä. Siviilivihkiminen tuli lailliseksi vasta vuonna 1917 annetulla erillislailla.
Evankelis-luterilaisen kirkon suorittamien kirkollisten vihkimisten osuus kaikista vihkimisistä laski alle puoleen vuonna 2013, ollen 49,0 prosenttia. Vuonna 2017 kirkollisia vihkimisiä oli enää 41,2 prosenttia. Siviilivihkimisten absoluuttinen määrä on viime vuosina pysytellyt samalla tasolla, mutta solmittujen avioliittojen määrä on vähentynyt, ja tämä on vähentänyt erityisesti kirkkovihkimisten määrää.
Vaikka avioliittolaki mahdollistaa maaliskuusta 2017 alkaen myös samaa sukupuolta olevien liitot, pitäydytään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käsityksestä avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Tosin jotkut papit ovat ilmoittaneet alkavansa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja huolimatta kirkon kannasta.
Avioliiton oikeusvaikutukset Avioliittoon vihittävät voivat valintansa mukaan joko säilyttää avioliitossa omat sukunimensä tai ottaa yhteisen sukunimen tai kaksoisnimen.
Avioliitto ei vaikuta omaisuuden omistukseen ja puolisot vastaavat itse veloistaan. Puolisolla on kuitenkin avio-oikeus joka oikeuttaa puolison ensimmäiseksi edunsaajaksi omaisuuden jaossa. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, että avioliiton päättyessä heidän omaisuuttaan ei jaeta tasan heidän keskenänsä. Merkittävimmät yhteiskunnalliset vaikutukset ovat aviopuolison elatusvelvollisuus ja oikeus hoitaa toisen asioita toisen ollessa estynyt. Lisäksi puolisolla on oikeus estää omaisuuskauppoja, oikeus leskeneläkkeeseen ja vapautus eräisiin asumissuhteista johtuviin sosiaalitukialennuksiin.
Tilastoja
Vuonna 2021 solmittiin 19 579 avioliittoa. Määrä on pienin yli sataan vuoteen. Näistä 375 oli samaa sukupuolta olevien välisiä. Avioeroja oli 12 166.Solmittujen avioliittojen määrä pienin yli 100 vuoteen Tilastokeskus. 2022.
Ensimmäistä kertaa avioituneiden keski-ikä on noussut viime vuosikymmeninä. Vuonna 1970 ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten keski-ikä oli noin 23 ja miesten noin 25 vuotta. Vuonna 2000 vastaavat iät olivat naisilla noin 28,5 ja miehillä noin 31 vuotta, ja vuonna 2017 naisilla 31,7 ja miehillä 33,9 vuotta.
Avioliiton sosiaaliset vaikutukset Tutkimuskirjallisuuden perusteella avioliitolla näyttää olevan todellisia myönteisiä vaikutuksia vanhempiin ja lapsiin. Tämä selittää vain osan avioliiton näennäisistä vaikutuksista, loppu tulee siitä, ketkä valikoituvat avioliittoihin. Suurin osa näytöstä perustuu regressioanalyyseihin, joissa muut tekijät on kontrolloitu. Uudemmassa tutkimuksessa valikoitumisen vaikutus on eliminoitu monilla muilla keinoilla, kuten pitkittäisvertailuilla ja instrumenttimuuttujilla. Toisaalta tutkijat ovat olettaneet rahan, työtaidot ja vanhemmuuskäytännöt ulkoisesti määräytyneiksi, vaikka avioliitto saattaa vaikuttaa niihin. Siten avioliiton kausaalinen vaikutus tuloihin, terveyteen ja lasten hyvinvointiin saattaa olla suurempikin kuin tutkimukset ovat osoittaneet.
Avioliitto lisää miesten tuloja, myös valikoitumista kontrolloivissa tutkimuksissa, joskin vähemmän. Naisten tuloihin vaikutus näyttää olevan vähäinen, joissain tutkimuksissa positiivinen, toisissa negatiivinen tai olematon.
Avioliitto parantaa terveyttä ja vähentää kuolleisuutta. Tähän liittyvät pitkittäistutkimukset ja regressiotutkimukset ovat kuitenkin metodologisesti heikkojen sen suhteen, miten ne eliminoivat valikoitumista. Parisuhdevuorovaikutuksen laatu vaikuttaa tutkimusten mukaan stressiin kausaalisesti, joten parisuhdetaitojen parannusohjelmat saattaisivat parantaa terveyttä.
Lasten hyvinvoinnista vakuuttavin kausaalinen näyttö on saatu tutkimuksista, joiden avioeroihin sallivasti suhtautuva ympäristö heikentää lasten hyvinvointia. Muissakin tutkimuksissa avioliiton todettu edistävän lasten hyvinvointia, mutta niissä ainakin osa yhteydestä näyttää johtuvan valikoitumisesta. Kausaalinen osa on niissä osoitettu kontrollien ja pitkittäisdatan avulla. Myös parisuhteen laatu on yhteydessä lasten hyvinvointiin.
Syitä Aviomiehet käyttävät paljon vähemmän huumeita ja alkoholia kuin muut miehet, ovat todennäköisemmin öisin kotona, aamulla työpaikallaan ja erossa ongelmista. Syynä pidetään vastuuntunnetta perheestä, välittämistä muiden perheenjäsenten tunteista ja sitä, että kotona on seuraa. Avioliiton elinikäisen sitoumuksen arvellaan myös tekevän miehistä enemmän tulevaisuus-orientoituneita, välittämään enemmän tekojensa pitkäaikaisista seurauksista. Silläkin voi olla vaikutusta, että vaimo valvoo miehensä tekoja. Naiset alun perinkin ottavat vähemmän riskejä ja harjoittavat vähemmän tuhoisaa käyttäytymistä, joten heillä on vähemmän varaa hyötyä avioliitosta.