Punaruohokaija (Neophema splendida) on eteläaustralialainen värikäs kaija. Sitä on joskus kutsuttu nimellä loistopapukaija.
Koko ja ulkonäkö vasen|pienoiskuva|Naaras Linnun pituus on noin 19 cm ja paino 36–44 g. Sen höyhenpuku on selästä ja päälaelta vihreä, naama ja osa siivistä ovat turkoosinsiniset ja vatsa keltainen.
Aikuisilla koirailla on huomattavan sininen pää ja huomattavan punainen rinta. Aikuisen koiraan siipisulkien alapinnat ovat yksivärisen tummanharmaat.
Naaraan pää on hailakamman sininen ja punainen rinta puuttuu. Aikuisen naaraan siipisulkien alapinnat ovat tummanharmaat, joissa on lyhyt jono valkoisia pilkkuja. Naaras muistuttaa huomattavan paljon kaunoruohokaijanaarasta, ja lintuja voi olla hyvin hankala erottaa. Punaruohokaijanaaraalla on vähemmän valkoisia pilkkuja siipien alapinnoilla ja sen pää on hieman näyttävämmän sininen kuin kaunoruohokaijanaaraalla.
Nokka on tummanharmaa, iiris ruskea ja koivet ruskehtavan harmaat.
Nuori lintu muistuttaa naarasta. Hyvin nuorilla on vaalea nokka. Nuorilla koirailla punainen rinta tulee näkyviin laikuttain, ja vielä osin punarintaisena nuorilla koirailla on siipisulissaan naaras-/poikasmainen vaalea pilkkujono.
Esiintyminen Punaruohokaijat elävät sisämaassa Australian eteläosassa. Kannan suuruus on noin 10 000 yksilöä. Ne ovat vaelluslintuja, jotka eräinä vuosina voivat esiintyä yli sadan yksilön parvina, vaikka tavallisesti elävät pareittain tai perhekunnittain. John Gould kuvaili lajin holotyypin Länsi-Australiasta.IBC
Elinympäristö Punaruohokaijat asuvat kuivilla eukalyptusta ja akasiaa kasvavilla harvapuustoisilla ruohostomailla, pikku metsiköissä ja pensaikoissa.
Lisääntyminen Lisääntymisaika on tavallisesti elokuusta joulu-tammikuulle. Pesä on tavallisesti puunkolossa. Naaras munii kolmesta viiteen munaa, joita se hautoo noin 20 päivää. Poikaset jättävät pesän neljän-viiden viikon ikäisinä, ja saavat aikuisen höyhenpuvun noin kuuden kuukauden ikäisinä.
Ravinto Ruokavalio koostuu siemenistä ja kasvien osista. Linnut ruokailevat äänettöminä maassa pensaiden suojassa ja ovat vaikeasti havaittavia. Ne käyvät harvoin juomassa, ja niiden arvellaan nuolevan kastetta tai imevän nestettä mehikasveista, kuten sailioista (Calandrinia).
Lemmikkinä Punaruohokaija on Suomessa harvinainen lemmikki.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. World Parrot Trust
Viitteet
Luokka:Ruohokaijat