pienoiskuva|pysty|Henry Ericsson. thumb|upright|Lasimaalaus Isänmaa, Pohjanmaan museon Muistohallin ikkuna, 1930, Vaasa. Carl August Henry Ericsson (6. helmikuuta 1898 Mikkeli – 16. lokakuuta 1933 Porvoo) oli suomalainen koristetaiteilija ja taidemaalari. __NOTOC__ Ura Ericsson opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1915–1918 ja 1919 sekä Roomassa Scuola Ornamentale di Belle Artissa ja Pariisissa Académie Colarossissa ja Académie de la Grande Chaumièressa 1922–1924. Hän kouluttautui taideteolliseksi muotoilijaksi ja tuli tunnetuksi 1920-luvun puolesta välistä alkaen lasilla, hopealla, lasimaalauksilla, sisustuksilla ja näyttelytiloilla.
Hänet tunnetaan laajemmin vuoden 1925 Pariisin kansainvälisen taideteollisuusnäyttelyn Suomen osastosta, johon hän suunnitteli arkkitehtuurin, valitsi näyttelyesineet ja teki kunniasalin kattomaalaukset.
Vuosina 1931–1932 Ericsson toteutti sarjan graafisia teoksia, joiden aihepiirinä olivat 1918 sisällissodan tapahtumat. Ericsson oli sodan lopulla määrätty Hennalan vankileirille vartijan tehtäviin, joten hänellä oli aiheesta omakohtaista kokemusta.
Viimeisinä elinvuosinaan Ericsson oli poikansa Christoffer H. Ericssonin mukaan suuntautumassa entistä selvemmin maalaustaiteeseen.
Ericssonin monipuolinen ura kesti vain runsaan vuosikymmenen ja katkesi syksyllä 1933 auto-onnettomuuteen. Siinä kuoli myös hänen vaimonsa Mariquita o.s. Björnberg, jonka isä oli Fredrik Geronimo Björnberg.Kuka kukin oli. Wikisource (viite lähteeksi nimille ja sukulaisuuksille). Ericsson ja hänen vaimonsa sekä kirjallisuudentutkija, dosentti Erik Kihlman ja tämän vaimo Gunnel Kihlman saivat surmansa maanantai-iltana 16. lokakuuta 1933, kun heidän autonsa syöksyi Porvoossa Porvoonjokeen. Surmansa saaneet olivat vierailleet kirjailija Jarl Hemmerin luona Porvoon Runoilijakodissa, ja paluumatkalla heidän autonsa tuli kovalla vauhdilla alas Nikolainkatua, rikkoi risteyksessä korokkeella olleen tieviitan ja syöksyi jokeen. Auton kuljettajana oli taiteilija Ericsson, joka myös omisti myös auton. Autossa olleet eivät tunteneet Porvoota ja luulivat että Nikolainkatu jatkui suoraan Porvoonjoen ylittävälle sillalle. Ericsson yritti viime hetkellä välttää jokeen ajamisen tekemällä jyrkän käännöksen mutta tällöin auto syöksyi syrjittäin jokeen, kääntyi vielä ympäri ja jäi etuosansa varassa joen pohjaan. Onnettomuuden uhrit saatiin noin 15 minuutin kuluttua pois autosta mutta elvyttämistoimet eivät enää onnistuneet.Neljä henkeä Porvoonjokeen. Kaksi kultturielämässämme tunnettua avioparia saanut järkyttävän kuoleman. Dosentti E. Kihlman ja taiteilija H. Ericsson puolisoineen onnettomuuden uhreina, Helsingin Sanomat, 17.10.1933, nro 279, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistotPorvoon murhenäytelmä. Liian jyrkkä käännös aiheutti auton suistumisen syrjittäin jokeen, Helsingin Sanomat, 18.10.1933, nro 280, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Palkinnot I ja III palkinto Turun tuomiokirkon lasimaalauskilpailussa 1924 Ylimääräinen palkinto Eduskuntatalon seinämaalauskilpailussa 1930 II palkinto Kansallisteatterin kattomaalauskilpailussa 1932
Lähteet Ericsson, Christoffer H.: Min far. Litorale, Borgå, 2002. .
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen parhaat näyttämömaalarit, Aamulehti, 24.12.1925, nro 297, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset muotoilijat Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Suomalaiset lavastajat Luokka:Liikenneonnettomuudessa kuolleet Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1933 kuolleet