Sonic Youth oli vuonna 1981 perustettu yhdysvaltalainen vaihtoehtorock-yhtye. Yhtyeen jäsenten innoittajia ovat muun muassa Glenn Branca, Velvet Underground, The Stooges, MC5 ja Patti Smith. Yhtye käytti alkuvuosinaan paljon efektejä ja epäsovinnaisesti viritettyjä ja preparoituja kitaroita musiikissaan.
Historia Yhtyeen perustaminen
Kitaristi Thurston Moore perusti vuonna 1977 kolmen muun New Yorkissa asuvan muusikon kanssa The Coachmen -nimisen yhtyeen, joka soitti progressiivista garage rockia. Moore lähti kuitenkin yhtyeestä jo seuraavana vuonna innostuttuaan punkista. https://thurstonmoore.weebly.com/the-coachmen.html Binghamtonin yliopistossa opiskelevasta Lee Ranaldosta tuli the Coachmenin fani, ja pian hän ystävystyi Mooren kanssa. The Coachmenin jälkeen Moore liittyi Stanton Mirandan perustamaan CKM:ään, jossa soitti myös Kim Gordon. Pian Moore ja Gordon perustivat oman yhtyeen, jonka nimi muuttui ensin Male Bondingista Red Milkiin kunnes vakiintui the Arcadiansiksi loppuvuodesta 1980. Mukana oli tuolloin myös Ann DeMarinis koskettimissa, kitarassa ja laulussa, mutta hän erosi yhtyeestä pian. http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
Yhtye soitti ensimmäisen keikkansa New Yorkin White Columns -galleriassa Noise Fest -nimisessä tapahtumassa. Siellä esiintyi myös Glenn Brancan useista sähkökitaroista koostuva ensemble, jossa Lee Ranaldo oli mukana. Moore pyysi keikkojen jälkeen Ranaldoa liittymään yhtyeeseensä. Festivaalit jatkuivat viikon ja Ranaldolla vahvistettu The Arcadians esitti kolme kappaletta siellä. Yhtyeellä ei ollut tuolloin rumpalia, vaan jäsenet vuorottelivat rumpalina, kunnes Richard Edson liittyi orkesteriin rumpaliksi. Yhtyeen nimeä vaihdettiin kuitenkin vielä kerran: ensimmäinen osa napattiin MC5-yhtyeen kitaristin Fred ”Sonic” Smithin nimestä, Youth puolestaan tuli siitä, kun useat sen ajan reggae-artistit liittivät sanan omaan nimeensä. Gordonin mukaan yhtyeen jäsenet olivat yksimielisiä nimestä Thurston Mooren sen keksittyä. https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
1980-luku
Confusion Is Sex pienoiskuva|Sonic Youth Ablaze-lehdessä. Glenn Branca otti yhtyeen omalle Neutral-levymerkilleen, ja yhtye pääsi äänittämään ensimmäistä mini-LP:tään New Yorkin Radio City Halliin. Levy nauhoitettiin kahdessa päivässä joulukuussa 1981 ja julkaistiin maaliskuussa 1982. Se kantoi pelkkää Sonic Youth -nimeä. Vaikka yhtye on myöhemmin tunnettu omalaatuisista kitaranvirityksistään, se on väittänyt käyttäneensä ensimmäisellä levyllään normaalia virettä.
Ilmestyessään levyä ei juurikaan noteerattu, mutta se sai muutamia hyviä arvioita niiltä toimittajilta, joille Branca levyä lähetti. Pian levytyksen jälkeen Richard Edson päätti keskittyä menestyksekkääksi muodostuneeseen näyttelijäuraan, ja hänen tilalleen tuli Bob Bert. Yhtye harjoitteli samassa treenitilassa Swans-yhtyeen kanssa, mistä seurasi ystävyys orkesterien välillä. Niinpä oli luontevaa, että yhtyeet lähtivät yhdessä ensimmäiselle kahden viikon Yhdysvaltojen kiertueelle marraskuussa 1982. Sonic Youthin jäsenet kritisoivat Bertin pelkistettyä rumpujen soittoa ja tilalle tuli Jim Sclavunos kiertueen jälkeen. Sclavunosin kanssa alettiin nauhoittaa ensimmäistä albumia.
Yhtyeen piti alun perin tehdä mini-LP:n seuraajaksi vain single, mutta Wharton Tiersin 8-raita-studiossa taltiointiinkin seitsemän kappaletta. Niinpä Neutral julkaisi huhtikuussa 1983 Confusion Is Sex -nimisen albumin, jota täydennettiin Ranaldon tekemällä noise-kotiäänityksellä, ”Freezer Burn” -nimisellä noise-palalla ja aiemmalta Swansin kanssa tehdyltä kiertueelta nauhoitetulla the Stoogesin ”I Wanna Be Your Dog” -pätkällä. Jälkimmäisellä soittaa Bob Bert rumpuja, kuten myös yhdellä Tiersin studiossa nauhoitetulla kappaleella. Ilmeisesti Sclavunos erosi yhtyeestä nauhoitusten aikana ja Bert pyydettiin paikkaamaan.
Yhtye tarvitsi kipeästi vakituista rumpalia, koska sillä oli tulossa kahden viikon kiertue Euroopassa. Bert suostui jälleen liittymään mukaan sillä ehdolla, ettei häntä taas eroteta heti kiertueen jälkeen. Yhtye sai hyvän vastaanoton Euroopassa, mutta samaan aikaan New Yorkin lehdistö tuntui jättävän syntyneen noiserock-scenen kokonaan huomiotta. Kuitenkin Village Voice - lehden kriitikko Robert Christgau alkoi hyvin ikävällä tavalla haukkua tuota ilmiötä. Lytättyään Sonic Youthin keikan Thurston Moore uudelleennimesi yhtyeen ”Kill Yr Idols” -kappaleen muotoon ”I Killed Christgau With My Big Fuckin Dick”. Osapuolet kuitenkin pian sopivat asian.
Seuraava Sonic Youth -julkaisu oli jälleen mini-LP. Yhtyeen ensimmäiseksi eurooppalaiseksi levy-yhtiöksi alkoi saksalainen Zensor-pienmerkki, mutta se ei ollut samantien valmis julkaisemaan koko Confusion Is Sex -levyä. Niinpä tälle Kill Yr Idols -levylle laitettiin kaksi kappaletta kyseiseltä levyltä ja kolmanneksi a-puolelle liveversio ”Shaking Hell” -kappaleesta. B-puolta varten yhtye äänitti Tiersin studiossa tällä kertaa suoraan 2-raitanauhalle kolme kappaletta: mini-lp:n nimikappaleen sekä ”Brother James”- ja ”Early American” -nimiset kappaleet. Yhtye palasi Eurooppaan loppuvuodesta 1983.http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/1983.html Tällä Kill Yr Idols European Touriksi nimetyllä kiertueella se sai huonoja keikka-arvioita Sounds- ja NME-lehdiltä paljolti sen takia, että laiteongelmiin turhautunut Moore hajoitteli niitä. Moore ja Gordon menivät seuraavana vuonna naimisiin.
Yhtyeeltä ei ilmestynyt uutta studiolevyä vuonna 1984, vain Mooren perustama Ecstatic Piece! -merkki julkaisi Sonic Death -kasetin, johon oli kasattu yhtyeen livepätkiä vuosilta 1981–83. Yhtye keikkaili tuona vuonna harvoin, koska se valmisteli tällä kertaa rauhassa seuraavaa levyään. Ennen nauhoituksia SY ryhtyi esittämään levyä kokonaisuudessaan keikoilla. Yhtyeellä oli tässä vaiheessa käytössä vain muutamia kitaroita, mutta uusissa kappaleissa taas oli uudenlaisia vireitä. Niinpä yhtye ryhtyi viritystaukojen aikana soittamaan musiikkia kasetilta ja esimerkiksi pätkä the Stoogesin ”Not Right” -kappaletta päätyi sitten kappaleiden väliin levylle asti. Studioon mentiin Martin Bisin ja John Erskinen johdolla syyskuussa 1984 ja nauhoitukset kestivät joulukuulle. Lydia Lunch tuli laulamaan duettoa Mooren kanssa kappaleelle ”Death Valley ’69”.
Bad Moon Rising Kyseinen kappale enteilee muutaman muun levyn kappaleen ohella Sonic Youthin tyylin muuttumista hieman konventionaalisempaan suuntaan. Yhtye vaihtoi levy-yhtiöitään, koska ei ollut saanut Neutral-merkiltä levyjen myynnistä rojalteja. Yhdysvalloissa uuden levyn julkaisi Homestead Records, Euroopan pitkäaikaiseksi julkaisijaksi tuli Blast First, jonka Paul Smith perusti Britteihin pelkästään sen takia, että voisi jaella siellä Sonic Youthin levyjä. Yhtye on kuvannut maaliskuussa 1985 julkaistua Bad Moon Rising -levyä americana-albumikseen ja kertonut teoksen kuvaavan erityisesti Yhdysvaltojen pimeitä puolia, liittyihän singlenäkin julkaistu ”Death Valley ’69” kappale Charles Mansonin kyseisenä vuonna suorittamiin murhiin. Levy-arviot New Yorkissa olivat edelleen penseitä, mutta levy sai Briteissä ylistystä ja myi kuudessa kuukaudessa 5 000 kappaletta. Soitettuaan lähes vuoden Bad Moon Risingiä keikoilla lähes kokonaisuudessaan Bob Bert kyllästyi ja lopetti. Tilalle otettiin Crucifucks-yhtyeessä soittanut Steve Shelley ilman koesoittoa.
Ennen eroamistaan Bert soitti kuitenkin vielä tammikuussa 1985 Los Angelesin Venice-kaupunginosassa sijaitsevassa Radio Tokyossa nauhoitetulla singellä Flower/Halloween. Single julkaistiin Briteissä loppuvuodesta 1985 ja Yhdysvalloissa alkuvuodesta 1986. Kaikin tavoin vaihto sujui varsin jouhevasti: molemmat esiintyvät ”Death Valley ’69”:sta tehdyllä varsin verisellä videolla, myöskin heitettiin kesäkuussa 1986 keikka, jossa soittivat molemmat rumpalit ja lisäksi kaksi muuta rumpalia Butthole Surfers -yhtyeestä!
Jälleen yhtyeellä tuli ongelmia levy-yhtiönsä kanssa. Mooren kerrotaan vitsinä sanoneen, että Blast First julkaisisi yhtyeen livenauhoituksia kahtena 10″-levynä. Kun yhtiö tarttui toimeen, yhtye kielsi sitä jatkamasta. Kuitenkin sittemmin Walls Have Ears -nimen saanut livetupla julkaistiin vuonna 1986 2000 kappaleen numeroituna painoksena, minkä jälkeen levystä ilmestyi epävirallisia painoksia. Tuplan ensimmäinen levy on nauhoitettu yhtä kappaletta lukuun ottamatta Lontoon yliopiston keikalta 30. lokakuuta 1985 Steve Shelleyn jo ollessa rumpalina. Toisella levyllä soittaa puolestaan Bob Bert, ja se on nauhoitettu Lontoon Hammersmith Palaisin keikalta saman vuoden huhtikuun 28. päivänä. Virallisen deluxe-uudelleenjulkaisun Walls Have Ears sai vuoden 2024 helmikuussa. Vuonna 2012 ilmestyi Smart Bar - Chicago 1985 -niminen tuplalevy, joka sisälsi yhden ensimmäisistä Steve Shelleyn keikoista yhtyeen riveissä.
Evol pienoiskuva|423x423px|Sonic Youth vuonna 1987 Yhtyeelle oli syntynyt uutta materiaalia jo syksyn 1985 Euroopan kiertueella, mutta sen jälkeen se piti taukoa ja keskittyi uuden levyn kappaleiden säveltämiseen. Maaliskuussa 1986 se aloitti jälleen äänittämisen Martin Bisin kanssa Before Christ -studiossa. Minutemen-yhtyeessä soittanut Mike Watt liittyi mukaan soittamaan bassoa kahdelle kappaleelle: levyltä löytyvälle ”In the Kingdom #19” -kappaleelle sekä ”Starpower”-singlen B-puolena julkaistulle Kim Fowleyn cover-kappaleelle nimeltään ”Bubblegum”. Watt oli juuri ennen tätä levytystä menettänyt autokolarissa yhtyetoverinsa D Boonin, ja hän on kertonut, kuinka tärkeää oli saada viettää viikko Thurstonin ja Kimin sohvalla vain puhuen. Hän oli lopettanut soittamisen Boonin kuoleman jälkeen, ja vierailu Sonic Youthin levylle oli kimmoke aloittaa uudestaan. Levytyksen yhteydessä käynnistyi yksi Sonic Youthin monista sivuprojektista, ja se sai nimekseen Ciccone Youth.
Yhtye kumpusi niin SY:n kuin Wattinkin Madonna-fanituksesta, joten SY teki version tämän ”Into the Groove” -laulusta ja Watt puolestaan yhtyeensä kanssa kappaleesta ”Burnin’ Up”. Nämä julkaistiin singlenä saman vuoden lopussa. Uusi Sonic Youth -levy sai nimekseen Evol, ja sen julkaisi toukokuussa 1986 Yhdysvalloissa SST Records, mutta Euroopan julkaisijana jatkoi Blast First. Levyn kanteen tuli mustavalkokuva näyttelijä Lung Legistä. Kuva on otettu Richard Kernin Submit to Me -nimisestä elokuvasta. Sonic Youth esitti tulevan levyn materiaalia jo ennen julkaisua Austinissa Texasissa. Esityksestä julkaistiin virallinen bootleg-CD nimellä Live at the Continental Club vuonna 1992.
SST oli tuolloin arvostettu pienmerkki Yhdysvalloissa. Sen listoilla oli muun muassa sellaisia yhtyeitä kuin Black Flag, Hüsker Dü, Minutemen ja Meat Puppets.https://goner-records.com/collections/sst-records SY:n jäsenet olivat jo pitkään tunteneet vetoa yhtiötä kohtaan, Lee Ranaldo on sanonut sen olleen levy-yhtiö, jolle pääsystä he olisivat valmiit tekemään mitä vain. Jos Bad Moon Rising oli välivaiheen levy, Evolilla yhtyeen uusi, melodisempi tyyli pääsi kukoistukseensa. Kappaleiden sanoituksiin ilmestyi positiivisiakin julkisuuden henkilöitä, tästä konkretiana ”Marilyn Moore” -niminen laulu. SST:lle pääsy nosti yhtyeen suurempaan tietoisuuteen Yhdysvalloissa, ja isot musiikkilehdet alkoivat kirjoitella siitä. The New York Timesin toimittaja Robert Palmer kehui Sonic Youthin tekevän omaperäisintä kitararokkia sitten Jimi Hendrixin ja People-lehdessä kehuttiin Evolin ”jätemusiikkia”. Levyn ilmestyessä yhtye lähti jälleen Euroopan kiertueelle ja jatkoi siitä suoraan Yhdysvaltoihin. http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html