thumb|alt=A Kimmo Tapio Karjunen (s. 23. huhtikuuta 1967 Lieksa) on valosuunnittelija, teatteritaiteen maisteri ja valosuunnittelun lehtori. Hänen töissään valo on osa kollektiivista kokonaistaideteosta. Suunnittelun lähtökohtina ovat tila sekä teoksen sisältö. Opettajana Karjunen keskittyy kokemuksellisuuteen.
Karjuselle myönnettiin marraskuussa 2009 taiteen valtionpalkinto,Kauko Röyhkälle taiteen valtionpalkinto. Web Archive 17.1.2010 (Helsingin Sanomat 13.11.2009). ensimmäisenä valosuunnittelijana Suomessa. Perusteluissa Karjusta luonnehdittiin ”tinkimättömäksi ja tyylitajuiseksi taiteentekijäksi sekä pioneerihenkiseksi uudenetsijäksi” ja ”perusteelliseksi ja inspiroivaksi opettajaksi, joka on työssään aina ajan tasalla”. Kriteerit allekirjoittanee sekä moni teatterintekijä että -kokija.
Aikaisemmin Karjunen on valittu muun muassa Teatterikorkeakoulun vuoden opettajaksi vuonna 2003. Tällä hetkellä hän toimii taiteellisten sekä opetustöidensä ohessa Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton SVÄL puheenjohtajana, Teatterikorkeakoulun ja Ravintola DTM:n hallituksessa.
Valo-, kuva- ja äänisuunnittelija sekä lavastaja. Teatteritaiteen maisteri (TeM) Teatterikorkeakoulusta vuonna 1991. Hän on työskennellyt valosuunnittelun lehtorina Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksella vuodesta 1995 alkaen, ja hänet nimettiin Teak:n vuoden opettajaksi 2003.
Taiteellisia töitä
Tanssiteoksia Jyrki Karttusen kanssa: Days of DiscoDays of disco (2009), Situation RoomSituation room (2008), Ilman kuuta ja aurinkoa (2004), Yellow Happiness (2004), Keiju (2002), Alla (2001), 'Meryl (2001), Mr & Mrs Betlehem (2000), Digital Duende (1998).
Tanssiteoksia Ari Tenhulan kanssa: Dances with Myself (2003), Valotusaika (2002), Paiste (2000).
Teattereissa: Herttua Siniparran Linna ja Pajatso, Suomen Kansallisooppera, valosuunnittelu (2012), Naamiohuvit, Suomen kansallisooppera, valosuunnittelu (2010), Kaiku, nuoli ja ketju, Helsinki Dance Company, valosuunnittelu ja lavastus (2008), Maestro, Jyväskylän kaupunginteatteri, projisiosuunnittelu (2005), Oskar ja Mamma Rosa, Helsingin kaupunginteatteri, projisiosuunnittelu (2005).
Valosuunnitteluja myös muun muassa yökerho- ja ravintolatiloihin, laivoihin, sekä ulko- ja museokohteisiin: installaatio Ahvenanmaan merimuseon Pommern-laiva (2012), videoita visuaalisten taiteiden museo Malva (2022), valaistussuunnittelu Tampereen Tavara-asema (2022), elämysvalaistus Casino Tampere (2022-2024), valoteos näyttelyssä "Hillitön valo" (2024).
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Kimmo Karjusen valaistussuunnittelutoimisto MONOgraphic Liikekieli.com Valosuunnittelija esittelyssä: Kimmo Karjunen Taiteen valtionpalkinnot,Opetusministeriö, tiedotteet
Luokka:Suomalaiset valosuunnittelijat Luokka:Taiteen valtionpalkinnolla palkitut Luokka:Vuonna 1967 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt