pienoiskuva|Gojimarja
Gojimarja eli susimarja on nimitys kahden pukinpensaiden sukuun kuuluvan lajin, pukinpensaan eli aitapukinpensaan (Lycium barbarum) ja kiinanpukinpensaan (Lycium chinense) marjoille, joilla on pitkä historia ravintona ja lääkekasvina Itä-Aasiassa, varsinkin läntisessä Kiinassa, kuten Tiibetissä.Yu MS, Leung SK, Lai SW, et al (2005). Neuroprotective effects of anti-aging oriental medicine Lycium barbarum against beta-amyloid peptide neurotoxicity. Exp. Gerontol. 40 (8-9): 716–727. Lajit kasvavat alkuperäisinä Itä-Aasiassa.
Nimi gojimarja on otettu käyttöön vasta 2000-luvun alussa. Tämä nimi tulee englannin kautta kiinan kielen sanasta , gǒuqǐ. Marjasta on käytetty suomessa myös pitkään nimeä susimarja, joka vastaa englannin alkuperäisempää nimeä wolfberry.
Marja sisältää runsaasti antioksidantteja, muun muassa karotenoideja ja flavonoideja.Wang Q, Qiu Y, He SP, Chen YY. Chemical constituents of the fruit of Lycium barbarum L. J Chin Pharm Sci 1988; 7: 218–220 Se sisältää myös polysakkarideja (23 %), 21 hivenainetta, vitamiineja (varsinkin B-ryhmän) ja 18 aminohappoa. Marjan painosta 10–14 % on proteiinia.
Kuivattua gojimarjaa markkinoidaan superruokana, sitä myydään myös jauheena ja mehuna.
Vuosina 2009–2010 suurin osa Tullilaboratoriossa tutkituista susimarjaeristä ylitti silloin sallitut torjunta-ainepitoisuudet, ja ne hylättiin. Vuonna 2010 EU-lakia kuitenkin muutettiin niin, että susimarja luokiteltiin tomaatiksi, jolle sallitaan suuremmat raja-arvot. Luokitusmuutoksen jälkeen Suomeen tuodut susimarjaerät ovat olleet uusien raja-arvojen puitteissa.
Katso myös Superruoka
Lähteet
Luokka:Marjat Luokka:Viljeltävät ravintokasvit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Koisokasvit