pienoiskuva|Kirjailija ja Inkerin Liiton sihteeri Antti Tiittanen Antti Tiittanen (s. 1.1.1897 Kaukola Toksovan seurakunnan sivut : henkilöitä. Web Archive., Toksova, Inkeri – katosi 26. tammikuuta 1927 Helsinki) oli inkeriläissyntyinen toimittaja, kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, joka kuului Inkerin Liiton varhaisvaiheen keskeisiin toimijoihin. Hän toimi liiton sihteerinä ja oli yksi sen organisatorisista ja ideologisista perustajahahmoista 1920-luvun alussa.
Tausta Tiittanen oli aktiivinen Pohjois-Inkerin poliittisessa ja kulttuurisessa elämässä jo ennen Inkerin Liiton perustamista. Hän osallistui Pohjois-Inkerin väliaikaisen hoitokunnan toimintaan vuonna 1919 ja työskenteli pakolaishallinnon sekä avustustyön tehtävissä. Suomessa hän toimi useissa inkeriläislehdissä, kuten Kirjasalon Sanomissa, Inkerissä ja Inkerin Sanomissa, ja oli yksi aikansa näkyvimmistä inkeriläisistä toimittajista.
Rooli Inkerin Liiton perustamisessa Inkerin Liitto perustettiin Helsingissä 8. kesäkuuta 1922 edistämään inkeriläisten kulttuurisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia etuja. Liiton alkuvaiheessa toiminta oli pitkälti muutaman aktiivisen henkilön varassa, ja Tiittanen oli näistä keskeisimpiä.
Tiittanen toimi liiton sihteerinä, mikä 1920-luvun heimojärjestöissä tarkoitti laajaa operatiivista vastuuta. Hän osallistui liiton ohjelman muotoiluun, kokousten valmisteluun, jäsenistön organisointiin sekä yhteydenpitoon viranomaisiin ja muihin heimojärjestöihin.
Tiedotustoiminta ja julkinen profiili Toimittajataustansa ansiosta Tiittanen oli liiton näkyvin julkinen ääni. Hän kirjoitti inkeriläisten tilanteesta suomalaisiin sanomalehtiin ja liiton omiin julkaisuihin, mikä lisäsi Inkerin kysymyksen tunnettuutta Suomessa. Hänen journalistinen työnsä auttoi luomaan liitolle selkeän julkisen profiilin ja vahvisti sen asemaa muiden heimojärjestöjen joukossa.
Tiittasen kirjoituksissa korostuivat erityisesti:
inkeriläisten pakolaisten asema Suomessa kulttuurisen identiteetin säilyttäminen Inkerin historian ja kirjallisuuden esiin tuominen poliittinen ja humanitaarinen edunvalvonta
Organisatorinen merkitys Inkerin Liiton alkuvuosien toiminta nojasi vahvasti muutamiin aktiivisiin henkilöihin, jotka yhdistivät poliittisen kokemuksen, pakolaistaustan ja kulttuurisen osaamisen. Tiittanen oli tällainen henkilö: hänellä oli hallinnollista kokemusta Pohjois-Inkeristä ja laaja verkosto suomalaisessa lehdistössä.
Hänen työnsä oli ratkaisevaa liiton:
hallinnollisen rakenteen vakiinnuttamisessa jäsenistön organisoinnissa yhteyksien luomisessa suomalaisiin viranomaisiin kulttuuritoiminnan käynnistämisessä
Vaikutus ja perintö Vaikka Tiittasen ura katkesi äkillisesti hänen katoamiseensa vuonna 1927, hänen vaikutuksensa Inkerin Liiton varhaiseen kehitykseen oli huomattava. Hän oli liiton ensimmäisiä käytännön johtohahmoja ja sen näkyvin tiedottaja. Hänen työnsä loi perustan liiton myöhemmälle toiminnalle, joka jatkui aina vuoteen 1944 saakka.
Tiittanen muistetaan erityisesti:
liiton organisatorisena rakentajana inkeriläisen identiteetin ja kulttuurin puolestapuhujana pakolaisten edunvalvojana inkeriläisen kirjallisuuden ja historian esittelijänä suomalaiselle yleisölle
Toimittaja ja poliittinen vaikuttaja Tiittanen aloitti uransa Pietarissa Neva‑sanomalehdessä (1915). Hän työskenteli useissa inkeriläisissä lehdissä ja oli poliittisesti aktiivinen:
Pohjois‑Inkerin väliaikaisen toimikunnan jäsen Kirjasalossa Inkeriläisten autonomiapyrkimysten tukija Pakolaiskysymysten käsittelijä Myöhemmin toimittaja Käkisalmessa ja Helsingissä
Helsingissä hän julkaisi omaa lehteään Inkeri. Vaikka Tiittanen arvosti venäläistä kulttuuria ja sen kirjallisuutta, eritoten runoutta, oli hän poliittisesti oikealla. Hän vastusti jyrkästi Neuvosto-Venäjän kehitystä ja bolševismia.
Kääntäjä ja venäläisen modernismin välittäjä Tiittanen oli 1920‑luvun Suomessa poikkeuksellinen venäläisen modernismin tuntija. Hänen kääntämiään ja suomalaisille esittelemiään kirjailijoita ovat muun muassa:
Aleksandr Blok Ivan Bunin Jevgeni Zamjatin Arkadi Avertšenko Igor Severjanin Konstantin Balmont Zinaida Gippius
Hän oli ensimmäinen Blokin Kaksitoista‑runoelman suomentaja, vaikka käännöstä ei julkaistu. Olavi Paavolainen siteerasi sitä lähes sellaisenaan esseessään Venäläisiä vallankumousrunoilijoita (1928).
Yhteys Tulenkantajiin Tiittanen liikkui Tulenkantajien piirissä ja oli osa 1920‑luvun modernistista kulttuuriverkostoa. Hänen venäjän kielen taitonsa ja tuntemuksensa avantgardesta tekivät hänestä keskeisen sillan Pietarin ja Helsingin kulttuurien välillä.
Puoliso: Irene Tiittanen (o.s. Lyyski) Tiittasen puoliso oli Irene Lyyski, myöhemmin Irene Tiittanen, joka oli:
Ultra-lehden toimitussihteeri Tulenkantajien sisäpiirin kulttuurivaikuttaja Olavi Paavolaisen ja Hella Wuolijoen sihteeri Kirjoittanut nimimerkillä Firinä
Irene oli merkittävä kulttuuritoimija ja Tiittasen tärkeä työtoveri.
Katoaminen 1927 Tiittanen katosi 26.1.1927 lähdettyään iltapäiväkävelylle Helsingin Katajanokalla. Viimeisenä hänet näki oopperalaulaja Sulo Räikkönen, joka ei tapaamisessa havainnut mitään poikkeavaa. Katoaminen herätti laajaa huomiota, mutta se ei koskaan selvinnyt. Spekulaatioita esitettiin mm. Lapuan liikkeen ja Minna Craucherin murhan yhteyksistä, mutta mitään yhteyttä ei ole saatu selville.
Inkeri-lehdessä julkaistuja Tiittasen katoamiseen liittyviä tekstejä: Tiittanen oli vuodesta 1919 Pohjois-Inkerin väliaikaisen hoitokunnan jäsenenä ja Kirjasalon Sanomat -lehden päätoimittajana. Suomalaisten vetäydyttyä Tarton rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti pois Kirjasalon alueelta joulukuussa 1920 Tiittanen muutti Käkisalmeen. Suomessa asuessaan Tiittanen toimi Inkerin liiton sihteerinä. Hän oli myös Näyttämö-lehden toimittajana ja kirjoitti teatteriarvosteluja useisiin lehtiin. Tiittanen katosi 26. tammikuuta 1927 lähdettyään tavanomaiselle virkistyskävelylleen iltapäivällä. Hänellä ei ollut talousvaikeuksia mutta viime aikoina hän oli tuntenut itsensä väsyneeksi työpaineiden takia. Kirjailija Antti Tiittanen kateissa, Inkeri, 16.02.1927, nro 2, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.Antti Tiittanen. Hänen kirjallinen toimintansa ja - katoamisensa, Inkeri, 16.09.1927, nro 9, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Katso myös
Inkerin Liitto Pohjois-Inkeri Inkeriläiset Inkerin pakolaiset Suomessa
Lähteet
Flink, Toivo: Pois nöyrän panta: Inkerin Liitto 1922–1944. Inkerin kulttuuriseura, 2022. Huttunen, Tomi: tutkimuksia venäläisen modernismin vastaanotosta Suomessa. Kirjasampo: Antti Tiittasen kirjailijatiedot Antti Tiittanen Kansalliskirjaston tietokannassa
Teoksia Oma Inkerini : novellikokoelma. WSOY 1921 Inkeri : yleissilmäys. Kotikasvatusyhdistyksen kotiopintokirja 6. Kotikasvatusyhdistys, Helsinki 1922 Nuori orja : 1-näytöksinen historiallinen kuvitelma. Näytelmäkirjasto n:o 4. Kirja, Helsinki 1923 Vain rakkaudesta sinuun : teatterinovelleja. Daimon, Helsinki 1923 Riemukierros : taiteilijanovelleja. Otava 1927
Lähteet
Toksovan seurakunnan sivut : henkilöitä Antti Tiittanen Kansalliskirjaston tietokannassa
Viitteet
Aiheesta muualla Antti Tiittanen : Talvinen tarina. Palanen teatterihistoriaa, Suomen Kuvalehti, 17.11.1923, nro 46, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot https://www.finna.fi/Record/helka.9934416024206253, Toivola, Impi Siviä (kirjallisuudentutkija) , Laudaturtyö https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/c073ed8b-ac84-4eab-b2ab-87b7513d62a3/content, Huttunen, Tomi: Venäläisen kirjallisuuden modernismi ja avantgarde 1920-luvun Suomessa https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1001503?page=14, Inkerin liiton muistojulkaisu 1922-1932
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Suomalaiset kadonneet henkilöt Luokka:Inkeriläiset henkilöt Luokka:Kuolinvuosi tuntematon