Leo Ilmari Paloheimo (22. tammikuuta 1901 Nurmes – 15. joulukuuta 1976 Helsinki) oli upseeri ja nuortenkirjailija. Tuotanto koostui viidestä nuortenkirjasta, jotka ilmestyivät vuosina 1947–1951.
Ura sotilaana
Leo Paloheimo osallistui ennen asevelvollisuutta vapaaehtoisena sisällisotaan valkoisten joukoissa Karjalassa sekä vuonna 1919 Aunuksen retkeen. Asevelvollisuuden Paloheimo suoritti Karjalan Kaartin rykmentissä 1921-1922 ja siirtyi asevelvollisuuden jälkeen vänrikkinä Kainuun rajavartioston palvelukseen. Kadettikoulun hän kävi vuosina 1924-1926. Sen jälkeen hän jatkoi palvelua rajavartiostossa Kainuussa, Salmissa Laatokan Karjalassa ja Karjalankannaksella.
Talvisodassa hän toimi komppanianpäälikkönä 1./Er.P.3:ssa ja jatkosodassa toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä Karjalan armeijan esikunnassa ja Aunuksen ryhmässä sekä pataljoonankomentajana Syvärillä.
Sodan jälkeen Paloheimo toimi raja-asiain upseerina ja toimistopäällikkönä rajavartiostojen esikunnassa Helsingissä. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1951.
Teokset
Kalliosaaren salaisuus, seikkailuromaani. Kuv. Poika Vesanto. Otava 1947 Lampelan veljekset, seikkailuromaani. Tammi 1948 Lismajoen sudenpyytäjät, seikkailuromaani. Kuv. Poika Vesanto. Otava 1948 Vironniemen kasvatti, historiallinen romaani vuosien 1696–1710 Helsingistä. Otava 1950 Metsäkansan nousu, seikkailuromaani vaskikauden alkuajoilta. Kuv. Poika Vesanto. Otava 1951
Lisäksi hän on kirjoittanut radiokuunnelman "Musta risti" (1950) ja näytelmän Koivikkomäki (1954).Hannu Launonen ym. (toim.) 1977. Suomen kirjailijat 1945–1970. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat Luokka:Suomalaiset everstit Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1901 syntyneet Luokka:Vuonna 1976 kuolleet