Trumputus on 1700-luvun alusta peräisin oleva ilmoitustapa, jossa rummutuksen avulla ilmoitettiin kadun kulmissa kansalaisille uutisista sekä tulevista tapahtumista kuten vaaleista ja veronkeräyksestä. Trumputtajia oli yleisesti vielä 1800-luvulla monissa Suomen kaupungeissa, Naantalissa aina 1900-luvun alkupuolelle. Trumputus-sana on peräisin 1700-luvulta ja se tarkoittaa rummuttamista.
Trumputusperinne Naantalissa
Ensimmäinen nimeltä tunnettu trumputtaja oli vuonna 1725 14-vuotiaana virkaan valittu Johan Henrikinpoika. Trumputus siirtyi raatihuoneen vuonna 1771 perustetulle vahtimestarin viralle. Naantalin viimeinen virallinen trumputtaja oli vuonna 1887 kaupunginpalvelijaksi valittu Edward Wilhelm Lindvall, joka 1920-luvulla lopettaessaan trummutti enää lähinnä verojen suorituksesta ja palotarkastuksesta.
Säännöllinen trumputus kesäisin loppui 1970–1980-lukujen vaihteessa, koska Naantalin ranta alkoi olla rauhaton. Tämän jälkeen trumputtaja esiintyi vain satunnaisesti erilaisissa tapahtumissa kuten Tuhkamarkkinoilla.
Vuodesta 2008 lähtien trumputus on taas kuulunut kesäisin Naantalin rannassa. Trumputus tapahtuu juuri ennen kirkontornista soitettavaa iltavesperiä ja kehottaa hiljentymään kuuntelemaan sitä. Trumputus soitetaan kello 19.55 alkaen kolmessa paikassa: ensin Kaivohuoneen kulmalla, sitten rantakioskin kohdalla ja viimeiseksi ravintola Uuden Killan edessä. Rummutus soitetaan 1800-luvulta peräisin olevan nuotin mukaan, ja sen välissä kuultavat sanat sekä teksti ovat vanhaa suomen kieltä yli sadan vuoden takaa.
Lähteet
Aiheesta muualla Naantalin merkillisyyksiä. Mies, jolla on ollut yli 20 tointa, Suomen Kuvalehti, 11.09.1920, nro 36, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomen hallintohistoria Luokka:Naantalin kulttuuri