upright|pienoiskuva|Kuvassa näkyvä tummempi aines on kryokoniittiä jäätikkökaivon Langjökullin jäätiköllä vuonna 2006.
Kryokoniitti on jäätiköissä niille laskeutunutta ja kerääntynyttä pölyä, jota ilmavirrat olivat kuljettaneet mukanaan. Sen seassa on myös bakteereja ja leviä sekä muita ainesosia.
Esiintyminen Kryokoniitti koostuu rakeista, joiden raekoko on 0,2–2,0 millimetriä ja niiden pinnalla kasvaa sinileviä eli syanobakteereja. Rakeiden koko suurenee syanobakteerien vaikutuksen myötä. Kryokoniitti on väriltään tummaa ja se synnyttää jäähän lieriömäisiä sulamisreikiä, koska se absorboi aurinkosäteilyä, mikä edistää jään sulamista. Kryokoniittiä kerääntyy reikien pohjalle ja niistä on joskus löydetty ekosysteemejä, jotka koostuvat äärimmäisiin oloihin sopeutuneista eliöistä. Näistä on tavattu muun muassa leviä, rataseläimiä ja karhukaisia sekä joitakin kylmää kestäviä hyönteisiä ja Mesenchytraeus solifugus -matoa. Reikiä on havaittu jäätiköillä muun muassa Arktisella alueella, Etelämantereella, Grönlannissa, Kanadassa ja Tiibetissä sekä muualla Himalajalla.
Kryokoniittiä näkyy jäänkairausnäytteissä tummina viivoina. Jääkairausnäytteistä on pölyn avulla osaltaan pystytty tutkimaan ilmasto-oloja eri aikakausina.
Löytäminen Tutkimusretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld löysi kryokoniitin ensi kertaa Grönlannin jäätiköltä vuoden 1870 retkellään. Hän näki, kuinka aurinko paistoi pilviverhon läpi, ja huomasi, että ajoittain tämä ”pilviverho” laskeutui alas. Jäätiköllä, mistä oli edellisen vuoden lumi sulanut pois jäänpinnalta, hän havaitsi harmaan, mustan tai ruskean sävyistä pölyä. Hän oletti sen olevan kosmista pölyä, joka oli laskeutunut jäätikölle.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Jäätikkötiede