Deep Impact on NASAn luotainohjelma, joka tutki komeettojen koostumusta ohilento- ja iskeytyjäosasta koostuneella luotaimella.
Deep Impact laukaistiin Cape Canaveralista 12. tammikuuta 2005. Luotaimen osa iskeytyi suunnitellusti Tempel 1 -komeettaan 4. heinäkuuta 2005.
Avaruusluotaimen suunnittelusta vastasivat Ball Aerospace & Technologies Corp. ja Jet Propulsion Laboratory.
Alkuperäisen tieteellisen tehtävänsä jälkeen luotain toimi EPOXI-nimisen tutkimustehtävän palveluksessa. Deep Impact jatkoi toimintaansa vuoteen 2013, jolloin yhteys katkesi. Ongelman syynä pidetään ohjelmointivirhettä. Luotain oli monta vuotta suunnitellun elinikänsä yli, ja ylivuoto sen järjestelmän kellossa aiheutti tietokoneen jumiutumisen.
Rakenne ja tekniikka Deep Impact koostui kahdesta erillisestä osasta: ohilentoluotaimesta (flyby spacecraft) ja iskeytyjästä (smart impactor). Kantorakettina oli Boeing Delta II.
Ohilentoluotain Ohilentoluotain on noin 3,2 metriä pitkä, 1,7 metriä leveä ja 2,3 metriä korkea. Se on tehty alumiinista ja alumiinisesta kennostosta. Koska luotain lensi ohituksen aikana komeetan pyrstön läpi, se on varustettu suojalla komeetasta irtoavia pölyhiukkasia vastaan. Kiinteiden aurinkokennojen tuottama sähkö varastoidaan pieneen nikkelivetyakkuun. Aurinkokennojen kokonaispinta-ala on 7,5 neliömetriä.
Ohilentoluotaimen ohjausmoottori toimii hydratsiinilla, jossa on sekä polttoaine että hapetin, eikä sitä tarvitse sytyttää, sillä se hajoaa spontaanisti katalyytin vaikutuksesta. Hydratsiinimoottori on toimintavarma, sillä siinä tarvitaan vain yksi venttiili.
Tiedonsiirto Maan ja luotaimen välillä tapahtuu NASAn Deep Space Networkin kautta X-kaistalla.
Iskeytyjä 370 kiloa painava iskeytyjä tehtiin pääasiassa kuparista. Koska komeetassa uskottiin olevan vain vähän kuparia, iskeytyjän aiheuttama vääristymä olisi tämän ansiosta helppo suodattaa pois komeetan ytimen spektristä. Iskeytyjä irrotettiin ohilentoluotaimesta 24 tuntia ennen kohtaamista, jonka jälkeen se toimi pääasiassa sisäisen akun varassa. Lentoradan ja kallistuskulman hienosäätöä varten iskeytyjällä oli lisäksi pieni hydratsiinimoottori.
Iskeytyjän radiolähettimen teho ei riittänyt suoraan yhteyteen Maahan, ja siksi kaikki tiedot välitettiin ohilentoluotaimen kautta. Iskeytyjä kommunikoi ohilentoluotaimen kanssa S-kaistalla.
Mittalaitteet High Resolution Instrument, HRI High Resolution Instrument eli korkean erottelukyvyn mittalaite on ohilentoluotaimen päämittalaite. Se koostuu kaukoputkesta ja kuvausmoduulista (Spectral Imaging Module, SIM), jossa on CCD-kenno ja infrapuna-spektrometri. Kaukoputki on läpimitaltaan 30-senttimetrinen Cassegrain, jonka polttoväli on 10,5 metriä. Suodinpyörän avulla CCD-kennolla saadaan kuvia usealla aallonpituusalueella.
Medium Resolution Instrument, MRI Medium Resolution Instrument on ohilentoluotaimen toinen havaintolaite. Siinä on läpimitaltaan 12-senttimetrinen kaukoputki, jonka polttoväli on 2,1 metriä, ja CCD-kenno suodinpyörällä. Laajemman näkökenttänsä tähden sillä pystyttiin tarkkailemaan koko komeetan ydintä ohituksen aikana.
Impactor Targeting Sensor, ITS Impactor Targeting Sensor on MRI:n kopio ilman suodinpyörää. Se toimi iskeytyjän maalinhakukamerana sen suunnistaessa kohti komeettaa.
Katso myös Hayabusa Rosetta
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Avaruusluotaimet Luokka:Komeettaluotaimet