Sukassara (Carex microglochin) on pohjoisen pallonpuoliskon tundra- ja vuoristoalueilla tavattava pienikokoinen kosteiden kasvupaikkojen sarakasvi. Suomessa laji on harvinaistunut ja se on nykyään luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 15.9.2010.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|left|Sukassaran kukinto Sukassara kasvaa pieninä versokimppuina, jotka ovat 5–15 cm korkeita. Kasvin juurakko on lyhythaarainen. Varret ovat pystyjä, hoikkia ja monilehtisiä. Varsien tyvitupet ovat vaaleanruskeita. Lehdet ovat lyhyitä, rihmamaisia ja noin 0,5 mm leveitä. Kukinto on 8–15 mm pitkä tähkä, jonka tyviosassa on 5–10 emikukkaa. Ruskeat tähkäsuomut ovat pullakkoa selvästi lyhyempiä, suippoja ja kalvolaitaisia. Kapean sukkulamaiset pullakot ovat 4–5 mm pitkiä ja aluksi pystyjä, mutta myöhemmin lajille tyypillisesti alaviistoja. Pullakon suusta pistää esiin luottien lisäksi ohut sukanen. Suomessa sukassara kukkii heinäkuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 575.
Muista Suomessa tavattavista saroista sukassara muistuttaa lähinnä rahkasaraa (Carex pauciflora).Den virtuella floran: Borststarr (Carex microglochin) Viitattu 15.9.2010.
Levinneisyys Sukassaraa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta levinneisyysalue on hyvin hajainen. Euroopasta sitä tavataan lähinnä Fennoskandian tunturialueilta Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Kuolan niemimaalta, Alppien alueelta, Islannista ja Grönlannista. Aasiassa laji kasvaa Kaukasuksella, Keski-Aasian vuoristoissa ja Etelä-Siperiassa. Pohjois-Amerikasta sukassara kasvaa Alaskassa, Kalliovuorilla sekä Pohjois-Kanadassa. Suomessa sukassaraa tavataan Sodankylän Kitisen rannoilla, Inarin Ivalo- ja Näätämöjokien varsilta sekä Enontekiöltä Kaaresuvannon ja Lätäsenon suujuoksun varrelta ja Kilpisjärveltä. Kitisen esiintymä lienee suurimmaksi osaksi tuhoutunut voimalaitosrakentamisen takia.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Sukassaran levinneisyys Suomessa Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.9.2010.Ulvinen 1997, s. 103.
Elinympäristö Sukassara kasvaa matalaruohoisilla tulvaniityillä, jokien ja purojen rannoilla sekä myös tunturipaljakalla soilla ja kosteissa notkelmissa. Laji on kalkinsuosija. Suomessa laji on harvinaistunut voimalaitosrakentamisen takia, joka on tuhonnut monia kasvupaikkoja sukassaran vaatimien kevättulvien loputtua.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ulvinen, Tauno: Sukassara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 103.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Sukassara (Carex microglochin) Kasviatlas 2021: Sukassaran (Carex microglochin) levinneisyys Suomessa. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Sukassara (Carex microglochin) ITIS: Carex microglochin United States Department of Agriculture (USDA): Carex microglochin Flora of China: Carex microglochin
Luokka:Sarat Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit