Jäämerentähtimö (Stellaria humifusa) on pohjoisilla arktisilla alueilla tavattava monivuotinen kohokkikasvi. Suomesta laji on ilmeisesti kadonnut.Retkeilykasvio 1998, s. 109.
Ulkonäkö ja koko Jäämerentähtimö on tiiviisti mätästävä ja kasvaa 5–10 senttimetriä korkeaksi. Varsi on rento, kalju ja väriltään vaaleanvihreä. Tiheässä olevat möyheähköt, ruodittomat lehdet ovat 2–8 mm pitkiä, puikeita tai leveänpuikeita ja kaljuja. Lehtihangat ovat usein itusilmuisia. Pitkäperäinen kukinto on vähäkukkainen viuhko tai kukat ovat yksittäin. Kukkien tukilehdet ovat vihreitä ja kaljulaitaisia. Kukan verholehdet ovat 3–4,5 mm ja tylppiä. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä, teriö verhiötä hieman pitempi. Terälehtien liuskat ovat pitkulaisia, kaksiosaisia ja väriltään valkoisia. Emiö on kolmilehtinen. Jäämerentähtimö kukkii heinä-elokuussa. Siemenet sisältävä, kuusiliuskaisesti aukeava kota on verhiön pituinen.Retkeilykasvio 1998, s. 106, 109.Laine 1997, s. 254.
Jäämerentähtimö muistuttaa suuresti lettotähtimöä (S. crassifolia).
Levinneisyys Jäämerentähtimöä tavataan pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Erityisen yleinen laji on Kanadan arktisessa saaristossa. Laji tavataan myös muun muassa Islannissa, Huippuvuorilla ja Pohjois-Norjan rannikolla sekä Venäjällä Kuolan niemimaalta ja Vienan alueelta itään pitkin arktista rannikkoa.Piirainen 2012, s. 324–325.Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hatikka (→ haku kasvitietokannasta). Suomesta laji löydettiin yllättäen Hailuodon Viinikanlahdelta vuonna 1947. Tämä Itämeren alueen ainoa, pienikokoinen esiintymä kuitenkin hävisi pian. Hailuodon esiintymän arvellaan olleen joko jääkauden jälkeinen jäänne tai äskettäin Jäämeren rannikolta vesilintujen tai kahlaajien jaloissa paikalle kulkeutunut.
Elinympäristö Jäämerentähtimö on pohjoisten merenrantojen kasvi. Sitä kasvaa maatuvilla levävalleilla, liejunsekaisilla rantaniityillä ja alavilla vuonorannoilla. Hailuodon esiintymä kasvoi kostealla merenrantaniityllä.
Lähteet Laine, Unto: Jäämerentähtimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 254. . Piirainen, Mikko: Jäämerentähtimö. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 324–325. . Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. .
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Jäämerentähtimön levinneisyys Suomessa. United States Department of Agriculture (USDA): Stellaria humifusa Flora of North America: Stellaria humifusa
Luokka:Tähtimöt Luokka:Suomesta hävinneet lajit