Siperianunikko (Papaver croceum) on unikoiden sukuun kuuluva, myös koristekasvina yleisesti viljelty kukkakasvilaji. Suomessa siperianunikkoa tavataan satunnaisesti koko maassa viljelykarkulaisena.
Helounikkoa (Papaver nudicaule) voidaan pitää samana lajina kuin siperianunikkoa, mutta Suomen Lajitietokeskuksen mukaan ne ovat eri lajeja.Suomen Lajitietokeskus: Helounikko – Papaver nudicaule Viitattu 9.1.2024.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Luonnonvarainen siperianunikko kuvattuna Mongoliassa. Tavallisesti kaksi- tai monivuotinen siperianunikko kasvaa 30–40 cm korkeaksi. Ruusukkeena löyhänä mättäänä olevat lehdet ovat parijakoisia ja väriltään sinivihreitä. Ruusukkeen keskeltä nouseva lehdetön vana on siirottava- tai myötäkarvainen. Vanan kärjessä on yksittäinen, noin 5 cm leveä keltainen, oranssi tai joskus valkoinen kukka. Verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Terälehtiä on neljä kappaletta. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen, heteitä on paljon. Siperianunikko kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät nuijamaisessa, karvaisessa kodassa. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luottilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.Retkeilykasvio 1998, s. 93–94.Den virtuella floran: Sibirsk vallmo (myös levinneisyyskartat) Viitattu 2.2.2012.
Levinneisyys Siperianunikko on alun perin kotoisin Keski-Aasiasta. Koristekasvina laji on levinnyt kauas alkuperäisiltä kasvualueiltaan.Retkeilykasvio 1998, s. 93. Suomessa siperianunikkoa tavataan koko maassa viljelyperäisenä puutarhakarkulaisena. Parhaiten laji menestyy luonnossa Pohjois-Lapissa, jossa se kasvaa paikoin myös vakiintuneena lajina.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Siperianunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 2.2.2012.
Elinympäristö Siperianunikko kasvaa soraisessa maanperässä muun muassa tienvarsilla ja joutomailla.
Käyttö Siperianunikko on yleinen puutarhojen koristekasvi. Lajista on jalostettu muun muassa vaaleanpunaisia ja punakukkaisia lajikkeita.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2023: Siperianunikon (Papaver croceum) levinneisyys Suomessa. Luontoportti: Siperianunikko (Papaver croceum) Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Siperianunikko (Oreomecon crocea) Pirkanmaan perinnepiha: Siperianunikko (Papaver croceum) Puutarha.net: Siperianunikko (Papaver croceum) ITIS: Papaver croceum
Luokka:Unikot