thumb|upright|Vladimir Voronin. Vladimir Ivanovitš Voronin (; 17. lokakuuta (J: 5. lokakuuta) 1890 Suma – 18. lokakuuta 1952 Karanmeri) oli venäläinen merikapteeni ja arktisen alueen tutkija.
Vladimir Voronin syntyi vanhaan pomorilaissukuun. Kahdeksanvuotiaasta lähtien hän osallistui turskankalastukseen Muurmannin rannikolla. Vuonna 1912 hän valmistui Vienan Kemin merenkulkukoulusta ja työskenteli perämiehenä Vienanmerellä. Vuonna 1916 Voronin valmistui Arkangelin merenkulkuopistosta. Vuoden 1918 alussa hän haavoittui saksalaisen sukellusveneen hyökkäyksessä Vaitolahdessa. Samana vuonna hänestä tuli merikapteeni.
1920-luvulla Voronin omistautui arktisten alueiden tutkimukselle. Vuonna 1928 hän osallistui Sedov-jäänmurtajalla Umberto Nobilen Italia-ilmalaivan etsintöihin. Vuosina 1929–1930 hän johti Otto Schmidtin kanssa tutkimusretkiä Frans Josefin maan ja Severnaja Zemljan seuduille. Vuonna 1932 hän purjehti Sibirjakov-jäänmurtajalla ensimmäisenä Koillisväylän läpi yhden purjehduskauden aikana. Vuosina 1933–1934 Voronin toimi Tšeljuskin-laivan ja vuosina 1934–1938 Jermak-jäänmurtajan kapteenina. Toisen maailmansodan aikana hän saattoi tavarakuljetuksia Murmanskiin. Vuosina 1946–1947 hän johti Neuvostoliiton ensimmäistä tutkimus- ja valaanpyyntimatkaa Etelämantereelle ja Eteläiselle jäämerelle. Vuodesta 1947 lähtien Voronin työskenteli Koillisväylällä Stalin-jäänmurtajan kapteenina. Hän kuoli äkillisesti laivan komentosillalle.
Voronin oli Neuvostoliiton toimeenpanevan keskuskomitean jäsen ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustaja vuosina 1946–1950. Hän liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1952.
Voronin on palkittu Leninin kunniamerkillä. Hänen mukaansa on nimetty yksi Karanmeren pohjoisista saarista, Novaja Zemljan lahti, jäätikkö ja niemi Frans Josefin maassa sekä lahti Etelänapamantereen rannalla.
Lähteet
Luokka:Merikapteenit Luokka:Neuvostoliittolaiset henkilöt
Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1952 kuolleet Luokka:Venäläiset tutkimusmatkailijat