right|thumb|Teräväpiirtokuvaa valkokankaalla Teräväpiirtotelevisio-nimitystä on käytetty nykyaikaisesta televisiotekniikasta. Se on digitaalitelevision kehitysaskel kohti tarkempaa kuvaa ja parempaa ääntä. Tekniikka tunnetaan myös lyhenteellä HDTV (). Erona aikaisempaan vakiopiirtotelevisioon eli SDTV-tekniikkaan on, että HDTV-lähetykset lähetetään ainoastaan 16:9-kuvasuhteella. PAL-järjestelmän 576i-kuva korvataan suuremmilla resoluutioilla eli kuvatarkkuuksilla, jotka ovat minimissään 720p (1 280 × 720 pikseliä) ja maksimissaan 1 080i ja 1 080p (1 920 × 1 080 pikseliä).
Full HD -markkinointitermillä tarkoitetaan täysteräväpiirtotelevisiota, joka pystyy esittämään 1 920 × 1 080 resoluution näytöllään ilman skaalausta. Euroopassa oli myös käytössä HD Ready -merkintä, joka tarkoitti TV:n pystyvän näyttämään 720p-tasoista kuvaa.
HDTV-standardi HDTV-lähetykset ovat digitaalisia, mutta sen lisäksi ne voivat nykyisellään olla jopa yli viisi kertaa tarkempia kuin perustarkkuuden SDTV-lähetykset. Suurin videokuvan siirrolla demonstroitu tarkkuus on 7 680 × 4 320 pikseliä (UHDV), mutta kaupallisesti tällä hetkellä tarkimpia formaatteja ovat 1080p ja 1080i. Kuvan pakkaustekniikka on yleensä MPEG-2, mutta yhä useampi kanava käyttää jo tehokkaampaa MPEG-4-kuvanpakkausalgoritmia.
Kuvaresoluutio Standardin mukaiset resoluutiot 720p – 1 280 × 720 pikseliä, progressiivinen, 60, 50, 30, 25 tai 24 lomittamatonta kuvaa sekunnissa. 1080i – 1 440 × 1 080 (HDV) tai 1 920 × 1 080 pikseliä, lomitettu kuva, 60 tai 50 puolikuvaa sekunnissa. 1080p – 1 920 × 1 080 pikseliä, progressiivinen, 60, 50, 30, 25 tai 24 lomittamatonta kuvaa sekunnissa. thumb|400px|Vertailu resoluutioista HDTV parantaa kuvanlaatua tavalliseen SDTV:hen nähden lisäämällä pystytarkkuutta 576:sta 1080:een pikseliin, mikä viisinkertaistaa kuvan tarkkuuden. Toinen lähetystapa on progressiivinen kuva 720:llä pystypikselillä, joka on yli kaksi kertaa SDTV:tä tarkempi. Standardien tarkat nimet ovat 720p, 1080i ja 1080p. 1080i on analogisen TV-tekniikan tapaan lomitettu, eli pystypikselit piirretään riveittäin joka toinen kerrallaan. 1080p-formaatti piirtää kuvan kokonaisuudessaan eli lomittelemattomana kuten tietokonenäytöt. Molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Lomittelematon eli progressiivinen 1080p on kuvaltaan häiriöttömämpi, koska se ei väreile lomitellun tapaan ja liikkeessä ei esiinny sahalaitaisuutta. 1080p:n avulla progressiivinen materiaali, esimerkiksi elokuvat, saadaan välitettyä koteihin paremmalla tarkkuudella. HDTV-lähetykset on määritelty näille kahdelle eri näyttötarkkuudelle.
HDTV:n etuna on se, että lähetykset eivät ole sidottuja yhteen kuvaformaattiin kuten SDTV:ssä, vaan kanava voi päättää materiaalistaan riippuen missä formaatissa se tulee kuvamateriaalin lähettämään. Vaihtoehtoja on monia, kuvaruudun päivitysnopeudessa, progressiivisessa ja lomitellussa kuvapäivityksessä. Nykyisellä tekniikalla ei kuitenkaan voida lähettää yli 30 kokokuvaa sekunnissa esittäviä 1080p-lähetyksiä. Kuva lähetetään 16:9-kuvasuhteella. Silti elokuvasisältöön voidaan vielä lisätä ylä- ja alalaitaan mustat reunukset, tosin kapeammat kuin vanhan polven 4:3-televisioissa lisätään.
Teräväpiirtokuvan parempi laatu perustuu suuremman resoluution lisäksi katodisädeputkea pienempiin kuvaelementteihin, joiden sininen, vihreä ja punainen väriosa sijaitsevat lähempänä toisiaan. 16:9-kuvaformaatin SDTV-kuvassa pikselit ovat suorakulmioita, jotka ovat leveämpiä kuin ovat korkeita. 16:9-kuvasuhde onkin SDTV:ssä venytetty tavallisesta 4:3-kuvasta, kun taas HD-tasoisessa kuvassa pikselit muodostavat neliöitä kolmesta eri värikomponentista. HDTV:n (Full HD) kuvassa pikselit kuvaruudulla ovat viisi kertaa pienempiä kuin vastaavan kokoisessa SDTV:ssä.
216x216px|HDTV-resoluutio216x216px|Normaali PAL-resoluutioHDTV-resoluutioNormaali PAL-resoluutio
Ääni Ääni lähetyksissä on AC-3-standardilla (Dolby Digital) purettavaa kotiteattereihin sopivaa 5.1-monikanavaääntä. AC-3:lla saavutetaan hyvä pakkaussuhde säilyttäen hyvä äänenlaatu toistossa. HDTV:ssä ei kuitenkaan käytetä kaikkia AC-3-standardin ominaisuuksia, ainoastaan HDTV:hen soveltuvat osat ovat mukana. Lyhyesti sanottuna HDTV:ssä alkuperäinen äänilähde ensin pakataan pienempään tilaan paketeiksi ja sitten lähetetään. Lähetys vastaanotetaan kuluttajan vastaanottimessa ja puretaan lähetyspaketista. Tämän jälkeen itse informaatio voidaan purkaa kuultavaksi ääneksi. Vastaavantasoisen äänen lähettäminen olisi mahdollista myös nykyisessä digi-TV:ssä, mutta esimerkiksi Yle pidättäytyy siitä, koska ääni veisi 0,5 Mb/s enemmän kaistaa. HD DVD- ja Blu-ray-levyillä käytetään häviötöntä Dolby TrueHD-, DTS-HD Master Audio- tai LPCM-ääntä, jotka voivat olla peräti 7.1-kanavaisia. TV-lähetyksissä häviöttömiä ääniformaatteja ei todennäköisesti nähdä lähiaikoina suuren kaistantarpeen takia.
Historia Japanissa ja Pohjois-Amerikassa käytetyn NTSC-TV-järjestelmän värien laatu ja 480 juovan pystyresoluutio oli niin huono, että järjestelmä ei yltänyt laadultaan Euroopassa käytetyn PALin tasolle. Paineet paremman TV-kuvan saamiseksi olivat Japanissa ja Pohjois-Amerikassa suuret. HDTV:n suunnittelun aloittivat Japanissa 1960-luvun lopulla NHK:n (Nippon hōsō kyōkai) ja Sony. Tutkimusta johti tohtori Takashi Fujio. Aluksi kaksinkertaistettiin analogisten lähetysten juovaluku. Analogisia teräväpiirtolähetyksiä tarjottiin vain rajatulla alueella. NHK aloitti HDTV-lähetykset digitaalisten televisiolähetysten myötä Suur-Tokion ja Osakan alueella vuonna 2004.
1980-luvun alussa elokuvatuottajille tarjottiin HDTV-ratkaisua, jonka Sony ja NHK olivat kehittäneet 1970-luvun lopulla. Tämän järjestelmän nimi oli NHK Hi-Vision. Kun huomattiin HDTV:n edut, lähdettiin sitä kehittämään kaupallisempaan käyttöön. HDTV koki vastaavanlaisen ongelman kuin väritelevisio 1950-luvulla: tehdäkö uudesta yhteensopiva nykyisten TV-standardien kanssa, vai vain lähettää samanaikaisesti lähetyksiä ymmärtäen, että vanhempi versio kuihtuu pois ajan kuluessa.
1980-luvun Suomessa Radio- ja televisiotekniikan tutkimus Oy (RTT) alan teollisuuden, tutkimuslaitosten ja Yleisradion yhteisyhtiö aloitti analogisten teräväpiirtotelevisiolähetysten kehittämisen. Nokia ajoi hanketta voimakkaasti. Ongelma oli siinä, että sitä yritettiin toteuttaa analogiatekniikalla. 1990-luvun alussa Euroopassa testattiin analogisia HDTV-lähetyksiä (1250/50, HD-MAC-järjestelmä) Eutelsat- ja Olympus-satelliittien kautta. EU:n ajamaan HD-MAC-hankkeeseen käytettiin miljardeja silloisia markkoja. Samaan aikaan alkoi kuitenkin olla nähtävillä television digitalisoituminen, ja suunnitelmat analogisesta HDTV:stä haudattiin lopulta 1990-luvun puolivälissä. Nykyiset HDTV-lähetykset ovat digitaalisiahttp://www.tekniikkatalous.fi/ict/article79224.ece?s=l&wtm=-07052008 Analoginen teräväpiirto jäi kesken.
2000-luku
Suomessa ja Pohjoismaissa ensimmäiset viralliset HDTV-lähetykset aloitti Canal+ 31. elokuuta 2005 julkaisemalla C More HD -kanavan, joka lähettää HDTV-kuvaa satelliitin kautta. Canal Digital tarjoaa tällä hetkellä 11 maksullista HDTV-satelliittikanavaa.
HDTV-lähetyksiä on voinut seurata joulukuusta 2006 lähtien Welhon kaapeliverkossa, jossa koelähetykset alkoivat jo kesällä 2004. Tulevaisuudessa kaapelin ja satelliitin kautta tuleviin lähetyksiin saattaa olla tulossa myös muita kaupallisia toimijoita. Muun muassa Elisa on aloittanut uutena toimijana kaapeliverkossaan HDTV-lähetykset vuoden 2007 syyskuussa. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa IPTV yleistyy ja HDTV-kuvan siirtotienä koteihin toimii laajakaista. Palveluntarjoajia vielä odotetaan markkinoille kotitalouksien laajakaistanopeuksien noustessa – HDTV-kelpoisen tekniikka-alustan toi syksyllä tosin jo markkinoilla Elisa tuotenimellä Saunavisio.
Valtakunnallisesta HDTV:hen siirtymisestä ei ole päätetty. Yleisradio aloitti teräväpiirtolähetykset antennissa F-kanavanipussa joka kattaa noin 60 % väestöstä sekä "must carry" velvoitteen mukaisesti myös kaapelissa 2. toukokuuta 2011. Antennissa tarvitaan DVB-T2 standardia tukeva Antenna HD Ready -vastaanotin sekä salauksenpurkukortti. Kaapelissa ei tarvita uusia laitteita, vaan vain kaapelioperaattorin kortti. Vanhat lähetykset säilyvät kuitenkin näiden lähetysten rinnalla eikä laitteita tarvitse vaihtaa. Ylellä oli käytössä teräväpiirtokanava Yle HD, joka lähetti arkisin Yle TV2:n ja viikonloppuna Yle TV1:n ohjelmia. Vuoden 2014 alussa Yle otti käyttöön HD-versiot TV1:n, TV2:n ja Femin kanavista. Samalla koostekanava Yle HD lopetettiin. Yle skaalaa tavallisen tarkkuuden ohjelmat HD-tasoisiksi, mutta ne eivät ole aitoa teräväpiirtoa. Kaikki elokuvat ja ohjelmat jotka on kuvattu tai kuvataan teräväpiirtona lähetetään mitään muuttelematta eli aitona teräväpiirtona.
Vuonna 2015 81 % yhdysvaltalaisista kotitalouksista käytti HDTV:tä. Yhdysvalloissa maanpäälliset HDTV-lähetykset aloitettiin 1998 ATSC-standardin käyttöönoton myötä. HDTV on otettu käyttöön laajalti myös Japanissa. Valtaosa HDTV-lähetyksistä tulee satelliitin tai kaapelin välityksellä, mutta esim. Kanadassa lähetyksiä välitetään jo maanpäällisinä. Ruotsin yleisradioyhtiö SVT tavoitteli kaiken sisällön tuottamista vain HD-muodossa 2010 mennessä. Euroopassa on arvioitu, että alueella on yli 100 HD-kanavaa vuoteen 2010 mennessä. Muutamissa Euroopan maissa kuten Saksassa HDTV ei kuitenkaan ole menestynyt toivotulla tavalla. Kaksi suurinta saksalaista kaupallista tv-kanavaa SAT1 ja Pro7 lopettivat HDTV-lähetykset 16. helmikuuta 2008 ja aloittivat ne uudelleen 31. tammikuuta 2010.Telecompaper 16.2.2008: SAT1 ja Pro7 lopettivat HDTV-lähetykset kannattamattominaSatnews 14.2.2008: ProSieben HD und Sat1 HD werden eingestellt
Teräväpiirto Suomessa Tietokirjailija Petteri Järvisen mukaan teräväpiirto on aikansa väri-tv.https://www.suomenkuvalehti.fi/etusivu/talous-ja-tekniikka/tekniikka/teravapiirto-aikansa-vari.aspx ”Teräväpiirto aikansa väri-tv”
Kaapeli- ja satelliittilähetyksiä vastaanottavissa talouksissa HDTV-lähetykset ovat olleet katsottavissa jo pitkään, vaikka kanavatarjonnan laajuus ei ole ollut kattavaa. HDTV:tä tukevia digisovittimia on ollut vuokrattavissa kaapeli-TV-operaattoreilta.
Suomen hallitus päätti 19. kesäkuuta 2008 osoittaa analogiselta televisiolta vapautuneita taajuuksia HDTV:lle ja laajakaistaisille digitaalisille matkaviestinverkoille.
Maanpäällisen antenniverkon verkko-operaattori Digita kokeili antenniverkon teräväpiirtolähetyksiä lähettämällä Pekingin olympialaiset salaamattomana Espoon lähetinasemalla.https://www.digitv.fi/sivu.asp?path=1;699;10654 Teräväpiirtolähetykset vaativat lähetysten vastaanottoon ja katseluun teknisesti yhteensopivan laitteiston. Koelähetyksissä käytettiin MPEG-4-koodausta ja VHF-keskitaajuutta 199,00 MHz. Yle lähetti teräväpiirtokoelähetyksiä 8. elokuuta 2008 alkaneista Pekingin olympialaisista satelliitin kautta tarkkuudella 1 920 × 1 080. Maanpäällisessä verkossa kuvan tarkkuus oli 1 280 × 720. Teräväpiirtokokeilu kattoi pääkaupunkiseudun laajasti. Mukana olivat Espoo, Helsinki, Inkoo, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Nurmijärvi, Siuntio, Tuusula, Vantaa ja Vihti. Yleisradion koelähetyksissä vasemmassa yläkulmassa on Ylen logo ja teksti "-HD". Teräväpiirtolähetyksiä satelliittiteitse lähettää myös Eurosport HD. Teräväpiirto-vastaanotto koelähetyksen aikana vaatii vastaanottimen tai digisovittimen, joka tukee teknisiä vaatimuksia. Tavallisella digisovittimella teräväpiirtolähetykset ei näy.
Kaupallisista kanavilla Nelosen lähetykset HD-formaatissa Welhon kaapeliverkossa alkoivat kesäkuussa 2008. Kyseessä ei kuitenkaan ole teräväpiirtolähetys, vaan SDTV-kuvan skaalaaminen HD-formaattiin ennen lähetystä.