Leibnizin laki (; ”erottamattomien identiteetti” tai ”erottamattomien samuus”) on ontologinen periaate, jonka mukaan oliot tai entiteetit ovat identtisiä eli samoja (yksi ja sama entiteetti), jos niiden kaikki ominaisuudet ovat samoja. Periaatteen on muotoillut saksalainen filosofi Gottfried Wilhelm Leibniz. Se on toinen hänen suurista ontologisista periaatteistaan, toinen on riittävän perusteen periaate.
Katso myös Identiteetti ja muutos
Aiheesta muualla Tieteen termipankki 12.10.2018: Filosofia:Leibnizin laki
Luokka:Ontologia