thumb|300px|Eurooppa vuonna 500 jaa. Goottisota käytiin Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan ja ostrogoottien kuningaskunnan välillä vuosina 535–554. Teoderik Suuri oli perustanut Ostrogoottien valtakunnan Italiaan vuonna 488. Goottien kuningas Theodahad oli vuonna 535 teloituttanut roomalaismielisen kuningatar Amalasuntan. Itä-Rooman keisari Justinianus, joka havitteli Italiaa valtakuntaansa, sai tästä tekosyyn julistaa sota gooteille. Roomalaiset hyökkäsivät sotapäällikkö Belisariuksen johdolla Sisiliaan ja Munduksen johdolla Dalmatiaan vuonna 535. Belisarius valtasi Sisilian vuoden loppuun mennessä ja eteni Italiaan seuraavana vuonna. Neapolis (Napoli) vallattiin vuonna 536 ja Rooma 9. joulukuuta samana vuonna. Gootit syrjäyttivät Theodahadin ja valitsivat uudeksi kuninkaakseen Vitigesin. Hän kokosi armeijan ja piiritti Rooman. Piiritys kesti yli vuoden: maaliskuusta 537 maaliskuuhun 538. Lopulta gootit joutuivat perääntymään kun roomalaiset olivat vallanneet Ariminumin (Rimini) ja uhkasivat Ravennaa. Sotatoimet siirtyivät Pohjois-Italiaan ja Belisarius sai rinnalleen armenialaisen eunukki Narseksen johtaman armeijan. Miesten välinen yhteistyö oli kuitenkin heikkoa ja lopulta Narses kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin. Gootit pyysivät rauhaa ja Justinianus olisi antanut heidän pitää valtakuntansa Pohjois-Italiassa mutta Belisarius ei hyväksynyt tätä, vaan vangitsi Vitigesin Ravennassa. Tämän jälkeen Belisarius kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin mutta Justinianus oli tyytymätön sotapäällikkönsä toimiin.
Gootit valitsivat uudeksi kuninkaakseen Ildibadin. Hän ja hänen seuraajansa Eraric kuitenkin murhattiin lyhyiden hallituskausien jälkeen. Eraricin seuraajaksi valittiin Totila, joka valtasi pian goottien menettämät alueet takaisin. Belisarius lähetettiin uudestaan Italiaan vuonna 544. Hän ei kuitenkaan pystynyt estämään Totilaa valtaamasta Roomaa vuonna 546. Belisarius sai Rooman haltuunsa seuraavana vuonna mutta kutsuttiin sitten takaisin Konstantinopoliin, jonka jälkeen Totila valtasi Rooman uudelleen vuonna 549. Justinianus nimitti Belisariuksen seuraajaksi serkkunsa Germanuksen mutta tämä kuoli ennen sotaretkeä. Tämän jälkeen Narses nimitettiin roomalaisten sotajoukkojen komentoon Italiassa. Narses kukisti Totilan Taginaen taistelussa vuonna 552. Totila sai surmansa ja uudeksi kuninkaakseen gootit valitsivat Tejan. Narses kuitenkin kukisti gootit uudestaan Mons Lactariuksen taistelussa, jossa Teja kuoli. Narses löi vielä frankit ja alemannit, jotka gootit olivat pyytäneet apuun, Volturnuksen taistelussa vuonna 554, jonka jälkeen Italia oli nyt jälleen roomalaisten hallussa.
Taustaa thumb|300px|Theodahadin kuva kolikossa.
Ostrogoottien kuningas Teoderik Suuri kuoli vuonna 526, jonka jälkeen valtaan nousi hänen pojanpoikansa vain 8–10-vuotias Atalarik. Tosiasiassa valtaa piteli Atalarikin äiti Amalasunta. Monet goottiylimykset pitivät kuitenkin häntä liian roomalaismielisenä. Amalasunta oli yrittänyt parantaa Itä-Rooman ja goottien välisiä suhteita mikä herätti tyytymättömyyttä areiolaisen uskon omaksuneissa gooteissa. Tämän lisäksi Amalasunta kasvatti poikaansa perinteiseen roomalaiseen tapaan, mistä gootit eivät lainkaan pitäneet. Atalarik kuoli vuonna 534 ja Amalasuntan asema heikkeni entisestään. Itä-Rooman keisari Justinianus tarjosi Amalasuntalle turvapaikkaa valtakunnassaan vastineeksi Italiasta. Parantaakseen asemaansa Amalasunta otti kanssahallitsijakseen serkkunsa Theodahadin. Tämä oli kuitenkin valtava virhe. Theodahad antoi vuonna 535 vangita ja murhauttaa Amalasuntan. Tämän jälkeen Justinianus julisti sodan gooteille.Evans 1998: The Campaign against the Ostrogoths.Hughes, s. 111–113
Itä-Roomalla oli ollut hyvät suhteet ostrogootteihin mutta Amalasuntan kuoleman jälkeen valtaan nousi Itä-Roomalle vihamielinen ryhmittymä.Goldsworthy, s. 448 Itä-Rooman keisari Justinianus I sai kuningattaren kuolemasta oivan tekosyyn julistaa sota gooteille. Menestykset sodassa vandaaleita vastaan rohkaisivat myös Justinianusta hakemaan kunniaa Italian valloituksella.
Justinianus kutsui frankit hyökkäämään gootteja vastaan. Kirjeessään frankeille hän selitti hyökkäyksen syyt, jotka olivat muun muassa että Italia, ja erityisesti Rooma, olivat Rooman valtakunnan ydinaluetta, joten Itä-Rooman joukot ottivat vain itselleen alueet, jotka laillisesti kuuluivat heille. Justinianus lähetti frankeille suuren summan rahaa ja lupasi lisää, jos frankit käynnistäisivät hyökkäyksensä gootteja vastaan.Hughes, s. 114–116
Sodan alku Sisilian valtaus thumb|300px|Kartta Itä-Rooman ja ostrogoottien välisen sodan viidestä ensimmäisestä vuodesta. Roomalaiset valtaavat Belisariuksen johdolla Italian. (535–540)
Itä-Rooman hyökkäys gootteja vastaan alkoi kahdelta suunnalta vuonna 535. Magister militum per Illyricumin Munduksen johtamat joukot hyökkäsivät Dalmatiaan samalla kun sotapäällikkö Belisariuksen armeija rantautui Sisiliassa. Belisariuksella oli tällä kertaa vähemmän joukkoja kuin vandaalisodassa, noin 7 500 miestä.Treadgold, s. 187 Hänen armeijaansa kuului muun muassa 4000 tavallista sotilasta ja foederateja. Prokopioksen tekstistä ei kuitenkaan käy ilmi sisältyivätkö foederatit näihin 4000 mieheen vai olivatko he ylimääräisiä. Ratsuväen komentajina toimivat Valentinus, Magnus ja Innocentius. Jalkaväkeä komensivat puolestaan Herodianus, Paulus, Demetrius ja Ursicinus. Heidän yläpuolellaan ja suoraan Belisariuksen komennossa olivat Constantinus, Bessas ja Peranias. Armeijaan kuului myös 3000 isaurialaista komentajanaan Ennes, sekä 300 mauria, ja 200 hunnia. Belisariuksen mukana oli myös hänen Bucellariuksensa, ratsumiehiä, jotka kuuluivat komentajansa omaan talouteen.Jones, s. 194–195 Historioitsija Ian Hughes uskoo Belisariuksella olleen sotaretken alussa yhteensä noin 15 000 miestä.Hughes, s. 126
Belisarius sai tehtäväkseen vallata Sisilian mutta Justinianus ei ollut valmis pitkään sotaan saaren hallinnasta. Siispä Belisariukselle annettiin ohjeeksi rantautua Sisiliassa ilmoittaen, että hän aikoi matkata Karthagoon. Sisiliassa hän sai tehtäväkseen tunnustella saaren väestön mielialoja. Jos saaren asukkaat olivat goottien puolella, Belisariuksen täytyi jatkaa matkaa, mutta jos asukkaat olivat valmiita hyväksymään Itä-Rooman vallan, Belisariuksen tuli yrittää saaren valtausta. Syy tähän oli yksinkertainen: Justinianuksella ei ollut tarpeeksi joukkoja täysimittaista sotaa gootteja vastaan niin lyhyellä varoitusajalla.
On luultavaa, että Belisarius huomasi tällöin, että Sisiliassa oli erittäin vähän goottien joukkoja. Belisariuksen käskettiin yrittää saaren valtausta ja koetella väestön uskollisuutta gootteja kohtaan. Tällä oli riskinsä, mutta jos yritys epäonnistuisi, Belisarius perääntyisi Karthagoon. On myös mahdollista, vaikka Prokopios ei sitä mainitsekaan, että Belisarius antoi ennen maihinnousua ohjeen kohdella Sisilian asukkaita hyvin, jotta hyvät suhteet paikalliseen väestöön säilyisivät.
Belisariuksen joukot noisivat maihin Sisiliassa lähellä Catanian kaupunkia, joka antautui nopeasti. Samoin tekivät kaikki muutkin saaren kaupungit. Ainoastaan Panormus (nykyinen Palermo) teki vastarintaa. Kaupungissa oli goottien varuskunta ja sen muurit näyttävät olleen hyvässä kunnossa. Gootit uskoivat ettei Belisariuksella ollut tarpeeksi joukkoja kaupungin valtaamiseksi rynnäköllä. Belisarius oli myös samaa mieltä. Hän oli kuitenkin huomannut, ettei kaupungit muurit suojanneet sen satamaa. Belisarius määräsi laivaston seilaamaan kaupungin satamaan, jossa oli vain kohtalaisen matala muuri. Satamassa Belisariuksen joukot tajusivat, että laivojen mastot olivat muureja korkeampia. Belisarius käski nostaa mastoihin pieniä veneitä ja asettaa niihin jousiampujia. Sotilaat pystyivät nyt ampumaan jousillaan nuolia puolustajien päälle yläilmoista. Gootit antautuivat nopeasti.
Belisarius pääsi Syrakusaan 31. joulukuuta, joka oli sattumalta juuri se päivä jolloin hänen konsulinvirkansa päättyi. Hän astui sisään kaupunkiin sotilaiden ja kaupungin asukkaiden osoittaessa suosiotaan. Matkatessaan kaupungin halki, hän jakoi kultakolikoita asukkaille ja sotilaille. Belisarius jäi Syrakusaan viettämään talvea. Kuten Pohjois-Afrikassa, Belisariuksen joukkojen ei mainita aiheuttaneen hankaluuksia paikallisten asukkaiden kanssa. Belisarius oli näin vallannut lyhyessä ajassa ja vähin tappioin koko Sisilian Itä-Roomalle.
Neuvottelut Theodahadin kanssa, sota Dalmatiassa ja hyökkäys Italiaan
Samaan aikaan Mundus oli kukistanut gootit Dalmatiassa ja vallannut Salonan lähellä nykyistä Splitin kaupunkia. Sisilian menetys yllätti Theodahadin ja hän yritti neuvotella Justinianuksen kanssa. Hän lähetti paavi Agapetus I:n Konstantinopoliin, missä tämä onnistui juonittelemaan patriarkka Anthimuksen pois virastaan mutta ei saavuttanut mitään merkittävää goottien hyväksi. Justinianus vaati Theodahadia luopumaan vallasta ja luovuttamaan Italian Itä-Roomalle. Vastineeksi hän saisi itselleen huvilan ja maata, joka toisi muhkeat vuositulot. Paineen alla Theodahad hyväksyi tarjouksen. Justinianuksen neuvottelijat lähetettiin Ravennaan sopimaan sopimuksen yksityiskohdista ja Belisariuksen käskettiin olla valmiina marssimaan Italiaan ja ottamaan goottien valtakunta Itä-Rooman haltuun heti kun sopimus oli virallisesti tehty.Evans, s. 139–140
Samaan aikaan goottien armeija oli Gripaksen ja Asinariuksen johdolla hyökännyt Dalmatiaan ja tappanut tiedusteluretkellä olleen Munduksen pojan Mauriciuksen. Mundus joutui surun ja vihan valtaan, hyökkäsi gootteja vastaan ja ajoi nämä pakoon. Hän sai kuitenkin surmansa takaa-ajossa. Gootit saivat vahvistuksia ja valtasivat Salonan takaisin. Theodahad sai goottien menestyksestä hetkellisesti itseluottamuksensa takaisin ja torjui neuvottelut Justinianuksen kanssa. Justinianus lähetti erään Constantinianuksen puolustamaan Salonaa. Gripaksen gootit perääntyivät takaisin Ravennaan ja Constantinianus valtasi Dalmatian ja Liburnian. Belisarius sai samalla käskyn hyökätä Italiaan.Hughes, s. 122–123 Pääsiäisenä hän joutui kuitenkin lähtemään lyhyeksi aikaa Pohjois-Afrikkaan kukistamaan siellä syttynyttä kapinaa. Tämän jälkeen Belisarius palasi takaisin Sisiliaan.
Belisarius jätti varuskuntia Syrakusaan ja Panormukseen ja ylitti loppujen joukkojen kanssa Messinansalmen ja eteni Rhegiumiin (nykyinen Reggio di Calabria), missä paikalliset ilmoittivat tukevansa häntä. Theodahad oli lähettänyt tyttärensä aviomiehen Ebrimuthin vartioimaan Messinansalmea. Yllättäen Ebrimuth kuitenkin antautui joukkoineen Belisariukselle. Hänet palkittiin lahjoin ja lähetettiin Konstantinopoliin, jossa hänet korotettiin patriisiksi.
Neapoliksen piiritys thumb|left|275px|Osa Ravennan San Vitalen basilikassa sijaitsevaa mosaiikkia, jonka uskotaan esittävän Belisariusta.Treadgold, s. 202
Belisarius eteni armeijoineen syvemmälle Etelä-Italiaan. Ebrimuthin antauduttua alue oli vailla puolustajia. Etelä-Italian kaupungit eivät myöskään olleet tottuneita sotaan, eikä niillä ollut muureja suojanaan, joten ne antautuivat. Belisarius eteni nopeasti Bruttiumin (nykyinen Calabria) ja Lucanian läpi Campaniaan, jossa hän kohtasi Neapoliksen (nykyinen Napoli) kaupungin. Neapolis sijaitsi hyvällä puolustuspaikalla ja sillä oli hyvässä kunnossa olevat muurit. Lisäksi kaupungissa oli goottien varuskunta. Belisarius komensi laivaston etenemään kaupungin satamaan mutta pysymään muureilla olevien heittokoneiden kantaman ulkopuolella. Kaupungin laitamilla oleva linnoitus antautui Belisariuksen joukoille ja hän otti pian vastaan lähetystön kaupungista. Prokopios mainitsee nimeltä kolme lähetystön jäsentä. Eräs Stefanus näyttää kannattaneen antautumista, etenkin kun Belisarius tarjosi hänelle suurta palkkiota, jos tämä pystyisi suostuttelemaan kaupungin asukkaat antautumaan ilman taistelua. Pastor ja Asklepiodotos olivat goottien puolella ja olivat sitä mieltä, että kaupungin piti pysyä uskollisena Theodahadille.Hughes, s. 124–125