John William Konkola "Körmy" (vuoteen 1929 Hertzberg; (9. toukokuuta 1886 Jämsä – 28. tammikuuta 1955 Jyväskylä) oli Suomen Joutsenen toinen päällikkö vuosina 1932–1938. Konkola oli sotilasarvoltaan komentajakapteeni ja koulutukseltaan myös merikapteeni. Hän oli myös AICH-yhdistyksen Albatrossi eli kiertänyt Etelä-Amerikan mantereen eteläkärjessä olevan Kap Hornin lastipurjelaivan päällikkönä.50-vuotias. Komentajakapteeni J. W. Konkola, Helsingin Sanomat, 9.5.1936, nro 124, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 9.5.2026
Konkolan vanhemmat olivat merikapteeni Alfred Hertzberg ja Elina Konkola. Konkolan 1. puoliso oli Hellin Valta 1910–1923. 2. puoliso oli Sylva Magnusson ja 3. puoliso oli Elna Backström.
Ura Konkola kävi suomalaista reaalilyseota ennen merille lähtöään. Hän suoritti aliperämiestutkinnon 1909, perämiestutkinnon 1910 ja merikapteenintutkinnon 1913. Kouluaikanaan hän oli 1902–1903 oppilaana suomalaisessa Favell-purjelaivassa sekä oli vuosina 1904–1915 matruusina, 1. perämiehenä ja päällikkönä suomalaisilla, englantilaisilla ja norjalaisilla laivoilla.
Vuosina 1902–1912 Konkola, silloinen Hertzberg purjehti kuusi ja puoli vuotta suomalaisilla, englantilaisilla ja norjalaisilla purjelaivoilla. Tästä ajasta hän toimi perämiehenä 10 kuukautta. Vuonna 1913 hän valmistui merikapteeniksi Helsingin Merikoulusta. Valmistuttuaan hän toimi 2 ½ vuotta Jämsä-laivan päällikkönä Jyväskylän – Lahden reitillä. Hertzberg kuului Jyväskylän suojeluskuntaan. Vuonna 1918 hän kävi Vöyrin koulun ja osallistui Suomen sisällissodassa Kurun taisteluun Hjalmarsonin osastossa. Konkola tuli reserviluutnantiksi 1920. Laivaston aktiiviupseerikurssin hän suoritti 1922 sekä ylennettiin meriväenluutnantiksi ja kapteeniluutnantiksi vielä samana vuonna sekä komentajakapteeniksi 1928. Rannikkolaivaston palveluksessa Konkola oli kahteen eri otteeseen, ensin 1920–1923 laivan 1. upseerina ja v.t. päällikkönä sekä Laivaston koulutuskunnan nuorempana upseerina ja komppanian päällikkönä ja 1924–1932 laivan päällikkönä, laivaston v.t. päällikkönä ja tykkilaivueen päällikkönä. Vuosina 1923–1924 hän oli sotasataman satamakapteenina. Kesällä 1925 Konkola oli miinalaiva M-1:n (myöhemmin Louhi) päällikkönä, kun se teki matkan Norjan rannikkoa pitkin Petsamoon. Vuonna 1928 hänet nimitettiin komentajakapteenin virkaan ja määrättiin tykkivenelaivueen päälliköksi. Vuonna 1929 hän muutti nimensä Konkolaksi äitinsä mukaan. Vuonna 1932 hänet nimitettiin Suomen Joutsenen uudeksi päälliköksi Fär-saarilla uhanneen haaksirikon jälkeen. Konkola oli Suomen Joutsenen päällikkönä kaikilla kahdeksalla valtameripurjehduksella. Kahdeksannella matkalla hän joutui luopumaan aluksen päällikkyydestä sairaskohtauksen jälkeen. Toivuttuaan sydänkohtauksesta hän jatkoi palvelustaan komentajaksi ylennettynä ensin sukellusvenelaivueen päällikkönä ja vuodesta 1939 Turun Laivastoaseman päällikön apulaisena ja päällikkönä, kunnes sai eron 16. heinäkuuta 1940 sairautensa takia. Eläkepäivinään hän toimi Jyväskylän ja Lahden välillä seilaavien matkustajalaivojen päällikkönä 1948–1954. Aalste, J: "Suomen Joutsen.", sivu 23. Merikustannus Oy, 1989
Konkola oli meripuolustuksen kunniatuomioistuimen jäsenenä 1929–1930 sekä Rannikkolaivaston kunnianeuvoston jäsenenä 1924–1925 ja puheenjohtajana 1923.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset merikapteenit Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1955 kuolleet