Havaiji (, ) on Yhdysvaltojen osavaltio pohjoisella Tyynellämerellä. Osavaltioon kuuluvat kaikki Havaijisaaret Midwaytä lukuun ottamatta. Havaiji on ollut Yhdysvaltojen hallussa virallisesti vuodesta 1898 ja maan osavaltio vuodesta 1959 lähtien. Ennen Yhdysvaltojen miehitystä se oli itsenäinen kuningaskunta 1810–1893.
Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan osavaltiossa oli 1 455 271 asukasta. Osavaltion pääkaupunki on Honolulu. Havaijin virallisena kielenä on englannin lisäksi alkuperäinen havaijin kieli.
Maantiede Saaret thumb|left|225px|Havaijin pääsaaret. thumb|left|225px|Havaijin sijainti Tyynessä valtameressä
Havaijisaarten kahdeksan pääsaarta ovat kaakosta luoteeseen Havaiji (Big Island), Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Oahu, Kauai ja Niihau.
Havaijisaaret ovat tuliperäisiä ja koralliriuttojen reunustamia. Havaijin saari eli Big Island on geologisesti nuorin ja pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa suurempi kuin muut saaret yhteensä. Väestö ja talous ovat keskittyneet Oahun saarelle, jossa on myös pääkaupunki Honolulu ja sotilastukikohta Pearl Harbor. Taloudellisesti toiseksi merkittävin saarista on suosittu lomakohde Maui. Kahoolawe on asuttamaton, Yhdysvaltain sotilaallisessa käytössä oleva saari, kun taas Niihau on yksityisomistuksessa oleva, alkuperäisväestöä lukuun ottamatta ulkopuolisilta lähes suljettu saari. Pääsaarilta luoteeseen on 1 800 kilometriä pitkä asuttamattomien pikkusaarten ketju, Luoteiset Havaijisaaret.
Geologia thumb|left|225px|Puʻu ʻŌʻōn kraatterista Kilauealla purkautuu laavaa. Havaijisaaret ovat syntyneet Tyynenmeren mannerlaatan liikkuessa luoteeseen niin sanotun kuuman pisteen yli. Kuuman pisteen kohdalla muodostuu tulivuori, joka ajan myötä nousee merenpinnan yläpuolelle synnyttäen saaren. Mannerlaatan liikkuessa vuosimiljoonien kuluessa tulivuoret ovat liikkuneet pois kuumasta kohdasta luoteeseen, sammuneet ja eroosion vaikutuksesta pienentyneet. 35 kilometriä Havaijin saaresta etelään on syntymässä uusi saari, Loihi. Havaijin tunnetuimpia tulivuoria ovat Mauin Haleakalā ja Havaijin saaren Mauna Kea, Mauna Loa ja Kīlauea, joista kaksi viimeisintä ovat edelleen aktiivisia.
Havaijisaaret ovat erittäin vuoristoisia: 50 % saarten maa-alasta sijaitsee yli 600 metrin korkeudessa ja 10 % yli 2 000 metrin korkeudessa.
Ilmasto Vaikka saaret tunnetaan enimmäkseen rannikoidensa trooppisesta ilmastosta, etenkin vuoristoisilla Mauilla ja Havaijin saarella voidaan tunnistaa seitsemästä jopa yhteentoista eri ilmastotyyppiä, jotka jakautuvat niin sanottuihin tuulen ja suojanpuoleisiin alueisiin. Suojanpuoleiset alueet ovat kuivempia, vähäsateisempia ja aurinkoisimpia, minkä takia myös matkailu keskittyy näiden alueiden rannikoille, saarten länsi- ja kaakkoisosiin. Lämpötilavaihtelut ilmastovyöhykkeiden sisällä ovat pienet. Honolulussa lämpimin kuukausi on elokuu, jonka keskilämpötila on 28 °C, ja kylmintä on helmikuussa, 23 °C. Vuorilla, etenkin Mauna Kealla, Mauna Loalla ja Haleakalālla, lämpötila voi laskea nollan alapuolelle, eikä lumi ole lainkaan tuntematon ilmiö. Mauna Kealla on mitattu saarten kylmyysennätys, −11 °C vuonna 1979, kun taas saarten lämpöennätys, 38 °C, on mitattu Pahalassa, Havaijin saaren etelärannikolla vuonna 1931. Waialealen vuori Kauailla on maailman toiseksi sateisin paikka, ja sen vuotuinen sademäärä on muhkeat 11,7 m.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Havaijilla nostamalla ilman ja ympäröivien merialueiden lämpötiloja, merenpinnan korkeutta ja meren happamuustasoa. Meren lämpeneminen ja happamuuden nousu on vaaraksi Havaijin koralliriutoille ja muille meren ekosysteemeille, joista osa elää vain Havaijilla. Toisaalta ilmastonmuutos saattaa lisätä kuivuutta Havaijin maa-alueilla.
Luonto Havaijin eristyneisyys on muokannut siitä ainutlaatuisen ekosysteemin. Saarilla on 1 400 muualla esiintymätöntä kasvilajia, joista useita esiintyy vain tietyissä laaksoissa ja vaikeapääsyisillä vuorilla. Myös saarien linnusto on ainutlaatuista – saarilla esiintyy muun muassa 28 kotoperäistä tangaralajia, joista osa elää vain yhdellä saarella. Saarten kansallislintu on vaarantunut havaijinhanhi eli nene, jonka kanta oli alimmillaan 30 yksilön tienoilla, mutta on suojelun ansiosta elpynyt jo muutamaan sataan yksilöön. Marras–huhtikuun välillä Mauin ja Havaijin saaren vesille tulevat leikkimään ja lisääntymään ryhävalaat. Vedet vilisevät trooppisia kaloja ja muun muassa merikilpikonnalajeja, joiden havainnointi snorklaamalla ja sukeltamalla onkin suosittua ajanvietettä. Ainoat saarilla luontaisesti elävät nisäkkäät ovat muutama lepakkolaji. Lisäksi rannikoilla ja lähivesillä liikkuu valaita ja hylkeitä. Havaijinhylkeen pääasialliset lisääntymispaikat ovat Luoteis-Havaijin saarilla. Viime vuosina laji on levinnyt myös Havaijin pääsaarille.
Historia thumb|Havaijilaisia merikanootteja 1784. Piirros: John Webber (1751-1793). Teoksessa: Cook, J. A voyage to the Pacific Ocean (London, Strahan, 1784).
Löytöretkeilijät Havaijin alkuperäisväestö on polynesialaista. Havaijin arvioidaan tulleen asutetuksi kahdessa aallossa. Ensimmäinen aalto polynesialaisia löytöretkeilijöitä tuli ilmeisesti Marquesassaarilta jo 300 eaa. tienoilla. Toinen asutusaalto saapui Seurasaarilta noin 1100-luvulla. Havaijilainen yhteiskunta muodostui luokkajakoiseksi. Ensimmäisenä eurooppalaisena saarille saapui 20. tammikuuta 1778 englantilainen kapteeni James Cook. Cook antoi tuolloin ”löytämälleen” saariryhmälle nimen Sandwich Islands. Nimi viittaa Sadwichin 4. jaarliin, John Montaguun, joka rahoitti Cookin matkoja.
Varhaisten havaijilaisten suhteista nykyiseen Ranskan Polynesiaan viittaa myös Lāna‘in ja Kaho‘olawen saarten välissä sijaitseva kanaali, jonka nimi tarkoittaa "tie Tahitille" (): suoraan etelään kanavan mukaisesti seilaava alus päätyy Tahitille, mistä nimi tulee. Historijoitsija David Malon mukaan kanaalin nimi tulee yhdestä havaijilaisesta päälliköstä, joka kulki tätä reittiä pitkin Tahitille.
Havaijin kuningaskunta 1810–1893
Ennen eurooppalaisten saapumista saariryhmä oli hajautunut lukuisiin pieniin, keskenään usein sotineisiin heimokuntiin, kunnes kuningas Kamehameha I, joka tunnetaan myös Kamehameha Suurena, yhdisti saaret yhdeksi kuningaskunnaksi vuonna 1810. Hän oli kotoisin Havaijin saarelta, ja yhdistettyään kaikki saaret yhdeksi kuningaskunnaksi hän nimesi sen kotisaarensa mukaan. Samoihin aikoihin ulkomaisia laivoja alkoi saapua saarille yhä enemmän, ja ne toivat mukanaan uusia eläin- ja puulajeja, hedelmiä, tuliaseita, alkoholijuomia – sekä tauteja. Pian alkuperäisasukkaita kuoli runsaasti koleraan, tuhkarokkoon ja tippuriin. Sen lisäksi että havaijilaisia kuoli näihin uusiin tauteihin, monet heistä tulivat hedelmättömiksi mikä lisäsi väestökatoa. Vaikka Cookin saapuessa havaijilaisia on arvioitu olleen useita satoja tuhansia, heitä oli jäljellä vuonna 1848 enää 88 000.
Yhdysvaltojen vaikutus alkoi voimistua Havaijissa 1830-luvulta lähtien, jolloin aloitettiin laajamittaisempi sokeriruo’on viljely. Viljelykset olivat pääosin Yhdysvalloista tulleiden siirtolaisten omistuksessa. Sokeriruokoviljelmät houkuttelivat myös eri kansallisuuksia edustaneita siirtotyöläisiä. Vuonna 1820 saapuivat myös ensimmäiset amerikkalaiset puritaanilähetyssaarnaajat, jotka perustivat saarille lukuisia kouluja ja loivat havaijin kielen ensimmäisen kirjoitetun muodon.
Kuningas Kamehameha I:n vaimo, kuningatar Kaahumanu toimi tärkeässä roolissa saarten tabu (kapu) -järjestelmän kumoamisessa yhdessä vuonna 1819 valtaan astuneen kuningas Kamehameha II:n kanssa. Kamehameha II matkusti vaimonsa Kamamalun ja monien hovin jäsenten kanssa 1823 valtiovierailulle Englantiin, jossa kuningas ja kuningatar kuolivat vastustuskyvyttöminä tuhkarokkoon.
thumb|left|Kalākaua.
Vaikka kuningas Kamehameha III julisti 1840 Havaijin perustuslaissa maan monarkiaksi 1840 ja sai Yhdysvallat tunnustamaan saarten itsenäisyyden 1842, saarten riippuvuus Yhdysvalloista kasvoi jatkuvasti. Yksityinen maanomistus tuli mahdolliseksi 1848, jonka jälkeen pääomainvestoinnit maahan kasvoivat huomattavasti. Kamehameha III:n jälkeen maata hallitsivat kuninkaat Kamehameha IV (1854–1863), Kamehameha V (1863–1872) ja Lunalilo (1872–1874).
Vuonna 1874 Havaijin valtaistuimelle nousi kuningas Kalākaua, joka suosi alkuperäisväestön nimittämistä julkisiin asemiin. Havaijilainen sokeri sai suosituimmuusaseman Yhdysvaltojen markkinoilla vuonna 1875 solmitun kauppasopimuksen pohjalta, joka uusittiin 1884 ja lopullisesti ratifioitiin 1887. Samalla Yhdysvallat sai luvan perustaa laivastotukikohdan Pearl Harboriin. Kalākauan valtaa rajoitettiin merkittävästi lopulta uuden perustuslain voimin. Oppositio teki myös aseellisen vallankaappausyrityksen.
thumb|oikea|Kuningatar Lili'uokalani.
Kalākauan sisaren, kuningatar Lili’uokalanin, noustessa seuraavana hallitsijana valtaan tilanne maassa oli jo varsin hankala. Omistava luokka eli lähinnä valkoiset siirtolaiset kannattivat maan yhdistämistä Yhdysvaltoihin ja tavallisen kansan enemmistö oli itsenäisen monarkian puolella. Vuonna 1893 Lili’uokalani syrjäytettiin valkoisten sokeriruokoliikemiesten järjestämässä vallankaappauksessa Yhdysvaltojen merijalkaväen avulla.
Tasavalta ja Yhdysvaltojen protektoraatti 1893–1900
Havaijiin perustettiin poikkeustilahallitus ja Yhdysvaltain Havaijin-lähettiläs John L. Stevens julisti Havaijin Yhdysvaltojen protektoraatiksi. Presidentti Grover Cleveland kuitenkin kieltäytyi Havaijin haltuunotosta, koska useimmat alkuperäisasukkaat eivät olleet vallankumouksen takana. 1894 poikkeustilahallitus julisti Havaijin tasavallaksi ja valitsi Sanford Ballard Dolen presidentiksi. Ryhmä kuningattarelle uskollisia havaijilaisia yritti vielä 1895 nousta kapinaan ja palauttaa vanhan kuningattaren valtaistuimelle, mutta yritys murskattiin ja kuningatar Lili’uokalani pantiin kotiarestiin. Seuraava Yhdysvaltojen presidentti William McKinley kannatti kuitenkin saarten ottamista Yhdysvaltojen hallintaan ja allekirjoitti sitä koskevan päätöslauselman 7. heinäkuuta 1898.
Yhdysvaltain territoriosta osavaltioksi 1900–1959 Päätöslauselman pohjalta saaret julistettiin Yhdysvaltojen territorioksi 1900, jolloin Sanford B. Dolesta tuli kuvernööri. Havaijia ehdotettiin kongressissa osavaltioksi ensi kertaa jo 1937, mutta ehdotus hylättiin saarten sekalaisen asujaimiston ja etäisen sijainnin vuoksi.. vasen|thumb|Japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. 7. joulukuuta 1941 Japanin ilmavoimat hyökkäsivät varoittamatta Pearl Harboriin, mikä veti Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan. Sodan aikana Havaiji oli Yhdysvaltain Tyynenmeren-joukkojen päätukikohta ja sotatilalain alainen 7:nnestä joulukuuta 1941 maaliskuuhun 1943.
Ammattiyhdistystoiminta lisääntyi räjähdysmäisesti sodan jälkeen, ja saaret olivat yleislakossa 1946, 1949 ja 1958. Vuodesta 1930 alkanut matkailu lisääntyi merkittävästi ilmailun teknologisen kehittymisen myötä ja houkutteli saarille uusia investoijia.
Havaijista tuli Yhdysvaltojen 50. osavaltio elokuussa 1959. Suuria levottomuuksia tai vastarintaa ei syntynyt, vaikkakin itse prosessi oli eräiden lähteiden mielestä arveluttava. Asiasta järjestettiin kansanäänestys, jossa vaihtoehtoina olivat joko territoriona jatkaminen tai Yhdysvaltoihin osavaltiona liittyminen. Itsehallinto- tai itsenäisyysvaihtoehtoa ei äänestyksessä ollut vastoin YK:n suosituksia. Äänioikeutettuja olivat Yhdysvaltojen kansalaiset, jotka olivat asuneet Havaijissa vähintään vuoden. Henkilöiltä, jotka eivät olleet Yhdysvaltojen kansalaisia tai eivät kansalaisuutta halunneet ottaa, evättiin äänioikeus.
Osavaltiona 1959– 1960-luvun alussa matkailu suihkukoneilla yleistyi ja Havaijilla kävijöiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Waikikiin rakennettiin monikerroksisia hotelleja jotta kaikki halukkaat voitiin majoittaa sinne.