Tilma Sofia Hainari (o.s. Hagan, sukunimi 1883–1906 Forsström; 1. syyskuuta 1861 Ruskeala – 23. tammikuuta 1940 Helsinki) oli suomalainen naisasia-aktivisti ja kansanvalistaja.75-vuotias. Tilma Hainari, Helsingin Sanomat, 1.9.1936, nro 235, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 2.9.2026
Hainarin vanhemmat olivat maanviljelijä Johan Hagan ja Adolfina Sofia Soldan. Hainari kävi tyttökoulun Helsingissä. Mentyään 1883 naimisiin filosofian tohtori O. A. Hainarin kanssa hän ryhtyi puolisonsa kanssa työskentelemään Raja-Karjalan olojen kohentaamiseksi.
Hainari toimi englannin opettajana Sortavalan lyseossa 1902–1904. Hän harjoitti sitten kieliopintoja Englannissa ja tuli 1904 englanninkielen opettajaksi Helsingin suomalaiseen tyttökouluun. Tätä tehtävää Hainari hoiti vuoteen 1924 saakka ja hän teki toisen opintomatkan Englantiin 1912. Opettajatöimensa ohella Hainari välitti kouluhallituksessa apurahoja kansakouluille ravitsemis- ja vaatetustarkoituksiin ja hän oli Suomen sisällissodan jälkeen jäsenenä Suomen lasten avustustoimikunnassa.
Hainari osallistui Suomen valtuuskunnan varajäsenenä eräisiin Kansainliiton yleiskokouksiin 1920- ja 1930-luvuilla ja tuki huomattavin taloudellisin lahjoituksin Akateemisen Karjala-Seuran perustamista vuonna 1922. Hainari oli 1908–1909 Suomen Naisyhdistyksen sihteerinä. Hän toimi myös Koulukeittoyhdistyksessä ja oli Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtaja vuodesta 1914 aina vuoteen 1938, ajaen muun muassa naispoliisiasiaa. Hän oli jäsenenä Suomen senaatin 1919 asettamassa komiteassa kaupunkien poliisitoimen uudelleenjärjestämiseksi. Johtamaansa Suomen Naisten Kansallisliittoa hän edusti lukuisissa kansainvälisen naisliiton (International Council of Women (ICW)) kongresseissa. Hainari oli myös Ulkosuomalaisseuran, Rajaseutuyhdistyksen, Pro Iure Nationumin, Opetusfilmiyhdistyksen, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Koteja kodittomille lapsille-yhdistyksen hallituksen jäsenenä.
Tehtävä SNKL:n puheenjohtajana vei Tilma Hainarin useaan otteeseen ulkomaille, jossa hän tutustui uusiin aatteisiin. Hainari vieraili muun muassa Pohjois-Amerikassa 1920-luvulla “tylsämielisten” hoitolaitoksessa.
Hainari oli konservatiivisen Suomalaisen puolueen ja Suomen naisyhdistyksen jäsen. Siveellisyys oli molemmissa järjestöissä keskeinen kysymys. Siveellisyys oli alun perin J.V. Snellmanin filosofiassa 1800-luvulla uutta luovaa, itsenäiseen ajatteluun perustuvaa valtiollista vaikuttamista. Sen jälkeen siihen liitettiin kristillisiä ja konservatiivisia arvoja. Lisäksi siveellisyyteen tuli mukaan sukupuolimoraali. Tilma Hainaria tutkineen Eija Jämbäckin mukaan naisasianaiset yhdistivät nämä kolme asiaa. He halusivat vaikuttaa politiikkaan ja valvoa sukupuolimoraalia.
Tähän pääsemiseksi naisasianaiset halusivat käyttää Jämbäckin mukaan myös rotuhygieniaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana etupäässä työväenluokkaisesta taustasta tulevat suomalaiset naiset alkoivat seurustella venäläisten sotilaiden kanssa. Tilma Hainari piti tätä todella huolestuttavana. Tuohin aikaan ajateltiin, että naiset ovat yhteiskunnan moraalinen selkäranka, ja kun eräät naiset horjahtivat pois naisen esikuvallisesta roolista, sen katsottiin tuhoavan kaikkien suomalaisten naisten maineen, Ajan degeneraatio-opissa prostituoituja pidettiin epänormaaleina. Hainarin ratkaisu ongelmaan oli moraalikasvatus, mutta jos naisille tarkoitetut turvakodit tai kristillinen kasvatus eivät tepsineet degeneroituneihin oli Hainarin mukaan sovellettava rotuhygienian kontrollikeinoja. Niillä voisi suojella Suomen kansaa degeneraatiolta. Tilma Hainarista tuli yhä vaikutusvaltaisempi rotuhygienian puolestapuhuja. Hainari otti myös suoraan yhteyttä vallanpitäjiin ja kävi eri ministereiden puheilla.
Tilma Hainaria kuultiin vuonna 1936 käyttöön otetun sterilisointilain valmistelujen yhteydessä.
Hainari julkaisi vuonna 1927 Hilda Käkikosken persoonaa valottavan teoksen Hilda Käkikoski kirjeittensä valossa. Hänen puolisonsa vuodesta oli vuodesta 1883 historiantutkija ja kansanedustaja Oskar Hainari (1856–1910).
Julkaisuja Miehen edusmiehyys. Suomalainen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1908 Poimintoja O. A. Hainarin kirjoituksista: omistettu Suojärven, Salmin, Korpiselän ja Suistamon kuntien asukkaille. Tilma Hainari, Helsinki 1911 Hilda Käkikoski: kirjeittensä ja kirjoitelmiensa valossa. Kirja, Helsinki 1913 Hilda Käkikoski: kirjeittensä ja kirjoitelmiensa valossa. 2 osa. Kirja, Tampere 1916 Naispoliisikysymys. Helsinki 1917 Hilda Käkikoski: kirjeittensä ja kirjoitelmiensa valossa. Uusi lyhennetty painos, Kotikasvatusyhdistys, Helsinki 1927 Naispoliisikysymys meillä ja muualla kirj. Dagmar Karpio, Eine Salonen ja Tilma Hainari. Suomen naisten kansallisliiton siveellisyyskomitean julkaisuja, 3. Helsinki 1928
Suomennoksia Alexandra Gripenberg : Naisasian kehitys eri maissa. 1; tekijän lisäyksillä suom. Tilma Forsström. WSOY 1905 (alkuteos Reformarbetet till förbättrande af kvinnans ställning) Alexandra Gripenberg : Naisasian kehitys eri maissa. 3; Ruotsi suomentanut Tilma Hainari, Norja ja Tanska suomentanut Ilmi Kallia. WSOY 1908 (alkuteos Reformarbetet till förbättrande af kvinnans ställning) Alexandra Gripenberg : Naisasian kehitys eri maissa. 4. Suomi; suomentanut Tilma Hainari. WSOY 1909 (alkuteos Reformarbetet till förbättrande af kvinnans ställning)
Lähteet
Kirjallisuutta
Tuulio, Tyyni: Tilma Hainari, Karjalan tytär. Porvoo: WSOY, 1952. Eija Järnbäck : Siveellisemmän Suomen puolesta: Tilma Hainari uskonnollisena moraalireformistina ja rotuhygienian edistäjänä 1904-1934. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, 2020
Aiheesta muualla Hainari, Tilma Sofia. Porvarillisen Työn Arkisto.
Luokka:Suomalaiset feministit Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Vuonna 1861 syntyneet Luokka:Vuonna 1940 kuolleet